Roikkoleikkaus ja siitä toipuminen
2Roikkoleikkaus ja siitä toipuminen. Kerroin joku aika sitten leikkauksesta ja siihen valmistautumisesta. Jos et ole sitä vielä lukenut, niin tee se ensin tästä. Aiempi postaus päättyi siihen, kun pääsin Tallinnasta Helsinkiin. Nyt jatketaan matkaa siitä eteen päin. Miten toipuminen meni, miten pärjäsin kotona, miten haavat parani, tuliko takapakkia jne. Koska omasta leikkauksesta on aikaa tässä vaiheessa noin vuosi ja 4 kuukautta, voi jossain kohdin olla ns. aika kullannut muistot. Pyrin kuitenkin kertomaan kaiken rehellisesti omien kokemusteni kautta.
Ensimmäiset päivät kotona
Minut tosiaan haettiin Helsingin satamasta autolla, joten ei tarvinnut käyttää julkisia. Kotimatka kesti noin 1.5h. Ajettiin se yhtä soittoa perille asti. Itsellä ei ollut mitään vaikeuksia istua autossa. Hieman turvavyön lannevyö jossain kohtiin painoi haavaa, mutta sekään ei ollut oikeasti paha. Noin viikko leikkauksesta ajoin jo itse autoa ongelmitta.
Käveleminen ja liikkuminen on erittäin tärkeää toipumisaikana. Pyrin liikkumaan kotona mahdollisimman paljon. Alkuun kävely oli enemmän selkä kumarassa menoa. Pyrin kuitenkin joka päivä useamman kerran suoristamaan selkää kunnolla, koska kumarassa kävelyä ei suositella. Jo sairaalassa ollessa ja liikkuessa huomasin, että sieltä saatu tukivyö on todella epämukava. Niinpä ensitöikseni tilasin miellyttävämmän tukiasun. Koska tuota tukiasua piti käyttää ensimmäiset 6 viikkoa 24/7 koin miellyttävän asun olevan erityisen tärkeä.
Tilasin tällaisen tukiasun heti kotiin päästyä. Se on polvista aina rinnan alle. Haaroista se oli auki, joten jokaista wc reissua varten sitä ei tarvinnut kokonaan riisua
Roikkoleikkaus – yllättikö kipu?
Roikkoleikkaus oli itselle yllättävän kivutonta. Kuvittelin, että olisin paljon kipeämpi ottaen huomioon laajat leikkausviillot. Viikon ajan söin suht säännöllisesti paracetamolia sekä ibuprofeiinia. Missään kohtaa itsellä ei edes ollut sellaista olo, että olisin tarvinnut vahvempia lääkkeitä. Kipein kohta oli kyllä ehdottomasti pystyviilto, koska siitä kohtaa oli myös erkauma korjattu. Pahinta oli ensimmäisen viikon aikana yllättäen tullut aivastus. Se paine ja voima joka hetkellisesti kohdistui vatsalihaksiin oli kyllä järkyttävä. Toki siitä ei pitkää kipua tullut, mutta sen muutaman sekunnin ajan luulin halkeavani kahtia siihen paikkaan.
Roikkoleikkaus ja tulos kolmen viikon kohdolla.Turvotusta on reilusti, mutta muuten vatsa näyttää jo todella hyvältä. Turvotusta kerääntyi myös reisiin, kuten kuvasta hyvin huomaa.
haavanhoito
Eniten pelkäsin koko leikkauksessa haavojen paranemista. Itselle tehtävä roikkoleikkaus oli iso, joten haavaakin oli paljon. Jälleen olin lukenut kauhukertomuksia Facebook ryhmistä, jossa haavat eivät eivät olleet umpeutuneet moneen kuukauteen, onkaloita ja verestäviä haavoja. Olin aivan varman, että jotain ongelmia tulee. Olihan minulla leikkaushaavaa vaikka muille jakaa. Mutta ei, haavojen kanssa ei ollut MITÄÄN ongelmaa tai haastetta missään vaiheessa. Ja tästä olen äärettömän kiitollinen.
En suosittele hirvittävän paljon kotiin hankkimaan etukäteen mitään haavanhoitoon tarvittavia välineitä. Jos haavat paranevat hyvin, et tarvitse sidoksia juurikaan. Haavoille on parasta kevyt teippaus, jos ne eivät eritä. Jos haavojen kanssa tulee haastetta, ehdit kyllä hankkimaan niihin sopivat taitokset yms. Ne Haavasidokset ovat kuitenkin melko hintavia, joten turhaan ei kannata kotiin ostaa kovin paljon kaikkea.
Tosiaan haavoissa / arvissa ei ollut mitään haastetta, mutta itselle alkoi kertymään toiseen kylkeen nestettä todella paljon. Virossa ei laitettu dreenejä eli imuletkua, joka laitetaan ihon alle poistamaan nestettä, verta ja kudosnestettä. Suomessa monesti näitä tämän leikkauksen yhteydessä. Tämä neste alkoi kertymään itselle siis kylkeen. Se ei ole kipeä eikä vaarallinen, jos se neste ei tulehdu. Kävin terveyskeskuksessa lääkärin arvioinnissa, jossa todettiin kaiken olevan hyvin eikä ollut mitään syytä poistaa tuota nestettä neulalla. Ajan kanssa se neste ns. imeytyy takaisin kehoon. Ja näin siinä todellakin kävi.
Apuvälineet kotona
Ennen leikkausta selasin keskusteluja toipumisesta. Mitä olisi hyvä ottaa huomioon. Monella oli ollut käytössä jonkin lainen vartalotyyny / U-tyyny. Itse kuitenkin päädyin siihen, etten sellaista tarvitse. Koska itsellä meni haavaa ympäri kehon, sain nukkua asennossa mikä itseltä tuntui hyvältä. Ainoastaan vatsalla makuuta piti välttää, mutta sekin ainoastaan erkauman korjauksen vuoksi. Toki, vatsalla nukkuminen ei olisi muutenkaan tuntunut vielä ensimmäisten viikkojen aikana. En siis kokenut tarpeelliseksi erikoistyynylle ja näin jälkikäteen en sitä myöskään ostaisi.
Jotkut olivat ostaneet myös apuvälineen, jolla saa nostettua lattialle tippuneita tavaroita ilman kumartamista. Mielestäni tämäkin on aivan turhaa. Tekee hyvää vaan liikuttaa kroppaa toipumisaikana. Joten sanoisin, että mikään apuvälinen tai ”lisälaite” ei ole tarpeellinen ja pärjäät kyllä kotona ilmankin. Vaikka asuisit yksinkin.
Roikkoleikkaus ja sairausloma
Oma leikkaus tehtiin tosiaan ei terveydellisistä syistä niin sairauslomaa minulle ei annettu. Toki, olen yrittäjä niin käytännössä se olisi ollut ihan sama. Jos leikkaus tehdään julkisella puolella (tai esim. Virossa terveydellisistä syistä) niin sairausloma olisi varmasti kuudesta viikosta alkaen. Kaikki riippuu niin paljon siitä, miten haavat paranee, millaista työtä tekee jne. Itse pidin pari viikkoa vapaata, jonka jälkeen jatkoin töiden tekoa. En tietenkään käynyt salilla ohjaamassa vaan tein kotona töitä tietokoneella. Joten sanoisin, että noin neljän viikon kohdalla pytyy varmasti palaamaan töihin, jos kyseessä on kevyttä toimistotyötä. Fyysisesti raskaampi työ vaatii ehdottomasti pidemmän sairausloman. Ja samoin tietenkin silloin, jos haavojen paranemisen kanssa on haasteita.
Paluu treenin pariin
En enää tarkkaan muista, miten pitkään oli ehdoton treenikielto kävelyä lukuun ottamatta. Olisikohan se ollut 4-6 viikkoa. Itse palasin salille 8 viikkoa leikkauksen jälkeen. Erkauman leikkauksen vuoksi tässä vaiheessa oli vielä kaikki keskivartaloa suoraan kuormittavat liikkeet kiellettyjä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sellaista olisi edes vielä tehnyt mieli tehdä. Joten kaikki isot moninivelliikkeet (kyykyt, maastavedot yms). jätin suosilla pois, koska niissä keskivartaloon tulee painetta. Aloittelin siis kevyesti treenin ja tein paljon liikkeitä laitteilla vapaiden painojen sijaan. Noin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen aloin pikkuhiljaa siirtymään vapaiden painojen pariin. Tässä vaiheessa oli lupa jo treenata ns. kivun sallimissa rajoissa, mutta suoria vatsalihaksiin keskittyviä liikkeitä tuli vielä välttää. Ja kaikki liikkeet, jotka aiheuttivat kipua vatsaan, tuli välttää. Jos siis erkaumaa ei olisi korjattu roikkoleikkauksen yhteydessä, olisin jo siinä kahden kuukauden kohdalla pystynyt treenaamaan normaalisti.
Tässä kohtaa roikkoleikkauksesta on kulunut noin puoli vuotta. Suurimmat turvotukset alkaa olemaan jo pois ja näkemään paremmin lopputulosta.
Huh, tulipas paljon tekstiä tästä paranemisvaiheesta. Jos vielä jäi jotain kysyttävää niin kysy ihmeessä. Kerron mielelläni omia kokemuksia leikkauksesta, siitä toipumisesta yms.
-Henriikka
seuraa somessa
lue myös
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia on vatsan muotoilukeikkaus (kirurginen toimenpide) jossa kiristetään löystyneitä vatsanpeitteitä sekä korjataan mahdollisesti löytyvä erkauma. Toimenpiteessä poistetaan ylimääräistä ihoa sekä rasvakudosta, mikä auttaa palauttamaan vyötärölinjan luonnoliseen muotoonsa. Roikkoleikkaus voidaan tehdä suuren painonpudotuksen jälkeen tai esim. raskauden aiheuttaman painonvaihtelun jälkeen. Itse hakauduin leikkaukseen suuren painonpudotuksen jälkeen.
roikkoleikkaus – missä, miten, miksi?
Yli 80kg painonpudotus oli jättänyt itselle vatsan alueelle reilusti roikkuvaa ihoa. Siitä ei kuitenkaan ollut itselle terveydellistä haittaa (ihorikko, hautumat, sienet) vaan kyseessä oli enemmän toiminnallinen / esteettinen ongelma. Ja tämän takia tiesin heti, etten tule saamaan leikkausta julkisella terveydenhoidon piirissä. Rehellisesti sanottuna, en ehkä olisi edes halunnut julkiselle puolelle. Olen nähnyt paljon erilaisissa Facebook ryhmissä leikkaustuloksia, jotka eivät mielestäni ole kauniita lopputulokselta. On vain hoidettu ns. ongelma ja jätetty esteettisyys vähän vähemmälle. Toki myös niitä hyviä lopputuloksia on, en sitä tarkoita.
Koska tammikuussa 2024 plastiikkakirurgi Pille Kirjanen leikkasi käsivarteni (voit lukea lisää tästä) Finest klinikalla Tallinnassa, en epäillyt hetkeäkään. Halusin ehdottomasti mennä Kirjasen veitsen alle uudelleen. Niinpä otin yhteyttä klinikkaan ja varasin ajan Turun toimipisteelle konsultaatioon. Alkuun ajatuksena oli myös tehdä rintojen kohotus ilman implantteja. Koska fakta on se, että myös rinnat roikkuvat. Konsultaatiossa käytiin tarkemmin läpi leikkausta sairaanhoitajan kanssa. Kerrottiin riskeistä, paranemisesta, kotihoito-ohjeista jne. Lopuksi otettiin kuvat, jotka lähetettiin kirurgille. Noin viikon odottelin vastausta, kunnes sain tietää, että leikkausta suositellaan minulle. Olin ajatellut ensin, että viilto pelkästään eteen riittää. Mutta kuvien perusteella kirurginen ehdotus oli: 360 astetta ympäri sekä pystyviilto häpykummusta rintalastaan. Näin lopputuloksesta tulee varmasti täydellinen. Leikkaukselle varattiin aika elokuun loppuun 2024.
Kuvat vatsasta ennen leikkausta
Kohti tallinnaa ja leikkausta
Elokuun loppu koitti ja lähdin kohti Tallinnaa. Kuten aiemmatkin leikkaukset, lähdin reissuun yksin. En kokenut tarvitsevani matkaan muita. Tallinnan satamaan päästyä klinikan hoitama kyyti odotti alussa ja lähdettiin kohti sairaalaa. Leikkaus oli tarkoitus tehdä seuraavana päivänä, joten tänään oli luvassa tutkimuksia ja verikokeita. Sairaalalle päästyäni tutustuttiin osastoon, kävin verikokeissa sekä rintojen ultraäänessä. Näiden jälkeen minut vietiin läheiseen hotelliin, jossa yövyin. Kävin katselemassa Tallinnaa sekä yritin ottaa rennosti. Aamulla kyyti tulisi hakemaan minut kohti sairaalaa.
leikkauspäivä
Aamulla kyyti tuli, kuten oli sovittu ja matka sairaalalle alkoi. Vatsassa oli perhosia, mutta olin kuitenkin enemmän innoissani kuin peloissani. Tiesin, että leikkaus tulee muuttamaan elämääni merkittävästi. Sairaalle päästyäni pääsin huoneeseen ja pian kirurgi tulikin tapaamaan ja tekemään piirrokset. Tässä vaiheessa jännitys sekä paasto alkoi ottaa vallan ja meinasin pyörtyä. Korvissa humisi ja silmissä sumeni. Oli pakko istua sängyn reunalle. Tästä selvittyäni ei tarvinnutkaan kauan odottaa, kun matka kohti leikkaussalia alkoi. Muistaakseni olin päivän toinen potilas, joten pääsin hyvissä ajoin leikkaukseen.
Kirurgin piirrokset tehty, kohta matka leikkaussaliin
Roikkoleikkaus tehty – ilman yllätyksiä ei selvitty
Leikkaus oli pitkä. En muista miten monta tuntia, mutta useampi tunti siinä meni. Heti heräämössä oltuani ja jossain tajuissani oltuani huomasin, että rinnoille ei oltu tehty mitään. Toki lääkäri aamulla piirrellessä sanoi, että on mahdollista ettei rintoja voida leikata tällä kertaa. Eli täysin puskista se ei tullut. Yllätyin miten vähän kipuja oli, mutta väsyttu aivan julmettomasti. Koska leikkaus oli ollut pitkä, hoitajat olivat tuoneet oman puhelimeni jo heräämöön, jotta pystyin olemaan yhteydessä perheeseen. Siellä olikin jo viestejä, kun mitään ei ollut kuulunut. Vastasin viesteihin ja vaivuin taas unten maille. Anestesia ei aiheuta itselle muita oireita, kun järkyttävää väsymystä.
Illalla leikannut lääkäri tuli käymään potilashuoneessa ja kertomassa leikkauksesta. Minulta oli yllättäen löytynyt melkein 7cm levyinen erkauma. Erkauma, josta mulla ei ollut mitään tietoa. Lääkärin mielestä oli tärkeämpää korjata erkauma kuin tehdä rinnat. Ja tästä olen samaa mieltä. Anestesia-aika olisi ollut liian pitkä, jos olisi vielä rinnat tehty. Nyt oli aika lähteä kuntouttamaan itseä!
Ensimmäinen wc käynti ja uuden vatsan ihailua. Oli muuten outo tunne kun ei ollut vatsaa mikä roikkuu
Sairaalassa olin kaksi yötä ja koin sen olleen hyvä. Kipuja ei juurikaan ollut ja aika perus kipulääkkeillä pärjäsin. En joutunut pyytämään missään vaiheessa ekstraa. Jo heti leikkauspäivänä nousin sängystä ylös ja liikuin. Kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että lähtee pian liikkeelle. Siellä sitten kävelin sairaalan käytäviä hitaasti, selkä kumarassa. Tuntui, että repeän jos yritän suoristaa kroppaa.
Laivamatka Tallinnasta Helsinkiin sujui mukavasti. Istuin ravintolassa ja join pepsi maxia. Nopeasti meni laivamatka eikä se itselle tuottanut ongelmia. Matkatavarat olivat vetolaukussa joten mitään ei tarvinnut kantaa. Helsingin päässä olikin sitten perhettä hakemassa, joten ei tarvinnut mennä julkisilla Saloon asti.
Haluatko kuulla miten toipuminen kotona sujui? Miten erkauman korjaus on vaikuttanut elämään ja etenkin treenaamiseen?
-Henriikka