Tahaton lapsettomuus – minusta ei ehkä tule äitiä koskaan
2Tahaton lapsettomuus eli en ole saanut lapsia vaikka olisin halunnut. Nyt, kun ikää on 39 vuotta ja olen jälleen sinkkuna, ajatus lapsista on taas tavattoman kaukana. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat silmistä ja mietin, että julkaisenko tätä postausta koskaan. Jos nyt luet tätä, olen päättänyt puhua asiasta julkisesti.
Olen aina haaveillut siitä, että olisin äiti. Että minulla olisi omia lapsia. Se on ehkä ainut asia, josta olen oikeasti haaveillut. Olen tehnyt koko sairaanhoitajan urani lasten ja nuorten parissa ja se on vain vaihvistanut sitä tunnetta, että haluan omia lapsia. Nyt, 39 vuotiaana olen edelleen lapseton.
Itse en kärsi lääketiteteellisestä lapsettomuudesta vaan elämäntilanteesta johtuvasta lapsettomuudesta
tahaton lapsettomuus ilman parisuhdetta
Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, että raskaus ei ala toiveista huolimatta. Yleensä puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta silloin, kun raskaus ei ole alkanut vuoden säännöllisen, suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Tämä luokitellaan enemmän lääketieteelliseksi tahattomaksi lapsettomuudeksi.
Oma lapsettomuus johtuu elämäntilanteesta. Vuoden alussa koin eron, jonka vuoksi tahaton lapsettomuus on taas noussut esiin omissa ajatuksissani. Viimeisemmässä parisuhteessa, etenkin sen alussa puhuttiin lapsista ja ehdin hetken jo toivomaan, että ehkä minusta kuitenkin tulee vielä äiti. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt ja syli on edelleen tyhjä.
Tämä asia on ollut itsellä mielessä viimeiset viikot hyvinkin paljon. Tiedostan, että olen jo sen verran vanha, että en tiedä onko enää kannattavaa edes haaveilla lapsesta. Olen myös miettinyt ryhtymistä itselleiseen äitiyteen. Tässäkin toki ikä alkaa tulla vastaan. Käsittääkseni julkisella puolella hoidot olisi hyvä aloittaa jo alle 40 vuotiaana, mieluusti 35 ikävuoden kohdalla. Toki, alle 40 vielä olen. Yksityisellä puolella hoidetaan vähän vanhemmalla iällä myös. Tiedän, että tätä asiaa ei ole aikaa miettiä enää juurikaa vaan päätöksiä pitäisi tehdä NYT eikä huomenna. Helpommin sanottu kuin tehty.
Olen myös pohtinut paljon asiaa toiselta kannalta. Entä jos löydä miehen, jolla on jo lapsia ennestään (usein tässä iässä niitä miehiä on enemmän kuin lapsettomia). Uskon, että pystyisin rakastamaan myös tulevan puolison aiemmasta suhteesta olevia lapsia. Tiedän, että olisin heille yksi turvallinen aikuinen lisää. Tällä hetkellä tämä vaihtoehto on myös hyvä. Toki, tätä kirjoittaessa ei ole tietoa miehestä eikä lapsista.
Oletko miettinyt samoja asioita? Oletko itsellinen äiti? Olisi mahtavaa kuulla sinun kokemuksia, joten laita viestiä. Kaikki vertaistuki ja asioiden jakaminen olisi itselle tärkeää.
-Henriikka
seuraa somessa
Instagramissa / Facebookissa / TikTokissa
Lue myös
Joulun vietto meillä – ensimmäistä kertaa toimin emäntänä
Joulun vietto ja koko joulun odotus on minulle ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Minä yksinkertaisesti rakastan joulua. Siihen valmistautumista, kodin koristelua ja sitä ihanaa tunnelmaa. Tänä vuonna onkin itselle todella jännä ja poikkeuksellinen vuosi, nimittäin joulun vietto tapahtuu meidän kodissa ja minä toimin ensimmäistä kertaa koskaan emäntänä. Vähän jännittä, mutta paikalla on vain perhettä joten ei haittaa vaikka ei ole viimeisen päälle.
joulun vietto lapsuudessa
Lapsuudessani joulun vietto oli aina jaettu vuoro vuosille. Joka toinen joulu vietettiin äidin äidin eli minun mummin luona ja joka toinen joulu isän vanhempien luona. Jossain vaiheessa joulut isän vanhemmilla jäi kokonaan pois. Liekö syynä omien vanhempieni ero ja sitä kautta osittain etääntyneet välit sinne puolen sukuun. Nyt vuosiin meitä ei ole veljen kanssa edes pyydetty viettämään joulua isän puolen suvun luokse.
Jossain vaiheessa alettiin viettämään jouluja pelkästään äitini luona. Sinne on jo vuosia kokoontunut minä, pikkuveljeni ja hänen lapset, eno, mummi sekä täti. Eli todella pienellä porukalla ollaan jouluja vietetty. Ja rehellisesti sanottuna, tykkään mieluummin olla pienellä porukalla kuin valtavan isolla porukalla. Monta joulua vietettiin myös ihan aikuisten kesken ennen veljen lapsia. Mutta täytyy sanoa, että joulu on kyllä lasten juhla ja nyt kun ollaan taas vietetty joulua lasten kanssa, on joulussa ihan erilainen tunnelma.
emäntä vaihtuu
Tänä vuonna joulua vietetään meillä. Me muutettiin kesällä omakotitaloon ja täällä on paremmin tilaa kuin meidän äidin luona. Ilmoitin jo heti muutettuamme, että tänä vuonna joulua vietetään sitten täällä. Ja näin siis tehdään. Onneksi äiti on luvannut auttaa ruokien teossa sekä valmistelussa. Samalla tavalla itse olen ollut jo vuosia auttamassa äitiä aaton aattona ruokien valmistelussa. Tänä vuonna sama homma, mutta eri paikka.
Joulun vietto meillä. Olen laittanut joulukuusen jo hyvissä ajoin marraskuussa.
Mitä meillä sitten jouluna tarjoillaan? Meillä on aina jouluna ollut muutakin kuin niin sanottua jouluruokaa. Itse en edes niistä perinteisistä jouluruoista edes kovin välitä.
Perinteiset jouluruoat: Kinkku, laatikot (porkkana, lanttu ja maksa), rosolli
Kalat: Lämminsavustettu lohi, kylmäsavulohi, graavilohi, silakkarullat, silli, joskus mätiä lisukkeineen
Salaatit: Perunasalaatti, pasta-tonnikalasalaatti, italiansalaatti, joskus on ollut joku toinen pastasalaatti myös
Muut lisukkeet: Keitettyjä perunoita, lihapullia, pakasteherneitä (ei missään nimessä niitä harmaita tölkkihereintä), babyporkkanoita, hillosipulia, keitettyjä kananmunia
Saaristolaisleipää ja voita, juustotarjotin. Juomana kotikaljaa sekä tietysti vettä / maitoa. Meillä ei ole koskaan jouluna juotu alkoholia. Ei edes lasillista viiniä ruoan kanssa.
Lähes kaikki näistä siis tehdään itse. Graavilohi sekä kylmäsavulohi ostetaan valmiina kaupasta, samoin italiansalaatti. Muuten tehdään itse kaikki. Tänäkin vuonna vaikka ollaan meillä, äiti tekee kotikaljan, leipoo saaristolaisleivät sekä laittaa silakkarullat ja sillit.
Onko teillä jouluna ns. perinteinen tarjoilu vai löytyykö teiltä jotain erilaisempaa? Olisi kiva kuulla.
-Henriikka