Hae
Henriikka Johanna

Ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen

Edessä on ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen. Vaikka on vasta marraskuun ensimmäisiä päivä, tunnutstan, että olen miettinyt tulevaa joulua paljon. Jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) järjetöntä syömistä ja herkuttelua. Otetaan vaikka viime joulu käsittelyyn. Muista, että söin aivan järkyttäviä määriä ruokaa. Ihan kun en olisi saanut ruokaa koskaan aiemmin tai pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta jos en syö sitä kaikkea nyt heti. Kun olin ahdannut itseni täyteen jouluruokaa, oli tietenkin aika siirtyä makeaan. Suklaata niin paljon kuin mahtuu. Olen aina aiemmin sanonut, että jälkiruoalle on oma vatsa. Pystyin aina syömään ruoan päälle vielä makeaa, kuin en olisi syönyt mitään sitä ennen. Ja kyllähän sitä suklaata sitten meni. Tänä vuonna on kuitenkin aivan uudet kuviot edessä, ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen.

joulu lihavsuuleikkauksen jälkeen

joulu ja lihavuusleikkaus

Kuten aiemmin kirjoitin, olen miettinyt joulua jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on varmasti suosikkijuhlapyhä vuodessa. Miksi olen siis miettinyt joulua? Juurikin tuon ruokailun suhteen. Koska enää en kertakaikkiaan voi syödä neljää lautasellista ruokaa, pitää ostata jotenkin valita ruokapöydästä ne muutamat jutut joita syön. Perinteiset jouluruoat ei ole koskaan maistunut. Jätän siis suosiolla esim. kaikki laatikot rauhaan. Samoin kinkku ei kuulu itsellä omiin suosikkeihin, joskin sitä aina vähän pitää maistaa.

Meiltä löytyy joulupöydästä paljon kalaa. Graavattu ja kylmäsavustettua lohta, silliä, itsetehtyjä silakkarullia, savustettua lohta, joskus on ollut mätiä, katkarapumoussea. Lisäksi meillä on ollut kaksi erilaista pastasalaattia ja nyt muutaman viime jouluna pöydästä löytyy myös meidän äidin tekemää maailman parasta pulled porkia. Tästä herkullisesta valikoimasta pitäisi sitten osata syödä sopivasti, jotta ei tarvitse joulua viettää vatsakivuissa tai huonon olon kourissa. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty. Olen täysin varma, että otan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksan syödä. Vielä olen siinä vaiheessa, että silmät syö enemmän kuin maha vetää ja lähes aina joudun heittämään osan ruoasta roskiin. Toisaalta, onhan tässä jouluun vielä aikaa.

-Henriikka

 

lue myös

Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli

Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

9 kommenttia

  1. Ahmija kirjoitti:

    Mä olen ihan vaan tavisdieetillä ja mietin myös joulua. Mulla on varmaan jonkinlainen syömishäiriö, kun lappaan ruokaa suuhun melkein nopeammin kuin ehdin niellä. Että voi kun oppisi laittamaan vain vähän ruokaa suuhun ja malttaisi nauttia siitä mausta!

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Kuulostaa niin tutulta! Nyt itsellä on pakko laittaa vähän ruokaa ja syödä vaan pieni annos. Leikkaus oli itselle niin oikea. Ilman sitä painaisin varmaan muutaman vuoden päästä 300kg

  2. Liz kirjoitti:

    Mä puolestani odotan sitä, ettei enää tarvii mättää. Jotenkin helpotus, että sellainen pakonomainen syöminen on mennyttä aikaa.

  3. Tiina Auranen kirjoitti:

    Mulla on leikkausta edeltävä rate joulukuun alussa joten keyesti syötävä jo nyt ja sillon alkaa varmaan ene.
    Jo viimevuonna söin vähän ja valikoidusti jouluruokia. Tänävuonna aion olla joulun töissä ja skipata koko jouluruoat. Motivaatio kova koska leikkausaikaa odottelen.
    Kerrohan sitten miten meni.

  4. Liisa kirjoitti:

    Onneksi nyt on ”lyhyt joulu”. Kannattaa kattaa itselle vain pieni lautanen; näytti miltä näytti, mutta on tehokas. ? Emännälle/kokille/Äidille voi jo etukäteen kertoa omista ajatuksista ja”peloista”. Hän saattaa olla hyvilläänkin, kun ei tarvi laittaa ehkä joka sorttia ja vähempikin riittää ja suklaatakin voi ostaa vain vähän. Varmaan sinun hyvinvointi on tärkeintä hänelle ❣

  5. Tiina kirjoitti:

    Itse oon nyt juuri enellä, leikkauspöivä 30.11 joka kerran jo siirtyi.
    Pelkästään tämän lukeminenkin sai melkein puremaan kielen poikki ja on aika tuskaa?
    Mietinkin että miten ihmeessä selviäisin enestä, jos se osuisi juurikin jouluun??…

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Jos mulla ois ollut ene joulun aikaan, olisin varmaan vähän höllentänyt ja nauttinut joulusta ☺️ Hurjasti tsemppiä sun eneen, leikkaus häämöttää jo edessä ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *