Hae
Henriikka Johanna

Nettideittailu ja sinkkuelämä

Nettideittailu on tätä päivää. Netistä löytyy lukemattomia erilaisia sivuja sekä sovelluksia nettideittailuun. Rehellisesti voin kertoa, että olen kokeillut niistä aika montaa mm. Tinder, Badoo, Suomi24, Happypancakes näin nopeasti mainittuna. Nyt olen kuitenkin alkanut kyllästyä nettideittailuun.

Nettideittailu on Rankka

Niin oudolta kuin se jonkun korvaan voi kuulostaa, nettideittailu on todella rankkaa. Ai miksi? Ensin yrität löytää kaikkien tuhansien profiilien joukosta jonkun, joka herättää itsessä jonkun mielenkiinnon. Sovelluksesta riippuen, tarvitaan myös toisen mielenkiinto ennen kuin voi alkaa laittaa viestejä toiselle. Tämän jälkeen pitäisi keksiä jokin hyvä viestin aloitus, pelkkä mitä kuuluu ei usemmiten tee minkäänlaista vaikutusta. Jos hyvän aloituksen jälkeen saat vastauksen viestiin, tulisi keskustelua saada pidettyä yllä. Olen huomannutkin, että herkästi jos mielenkiintoa ei ole, keskustelu lopahtaa muutaman viestin jälkeen. Ja taas ollaan pisteessä, jossa pitää löytää ns. uusi match. Joskus harvoin keskustelu etenee kuin luonnostaan eikä sitä tarvitse yrittää ylläpitää sen enempään. Jossain tapauksissa tällöin saatetaan myös vaihtaa puhelinnumeroa ja jatkaa keskustelua esim. whatsapp:ssa.

Nettideittailu on ehdottomasti rankita siinä vaiheessa, kun olet kertonut toiselle itsestäsi kaikkea mitä ikinä keksit (jättäen kuitenkin kaikkein synkimmät salaisuudet kertomatta) ja yhtäkkiä kiinnostus lopahtaa. Tai vastaavasti et enää kuule toisesta mitään. Ghoastaaminen, se on ehkä ärsyttävintä mitä voi tehdä. Tässä vaiheessa sitä jälleen miettii, mikä itsessä on vikana, kun yhtäkkiä toisesta ei kuulu yhtään mitään. On jälleen palattava alkuun, kohtaan  jossa selaat erilaisia profiileita löytääksesi yhä uudelleen ja uudelleen mielenkiintoisen profiilin.

Sinkkuna lopunelämää?

Siinäpä vasta kysymys, johon ei ole vastausta. Toivoisin, että näin ei olisi. Jotenkin en vain jaksa enää nettideittailua, pettymystä toisen perään. Voin kertoa, että se on myös itsetunnolle melkoisen rankkaa. En edes muista, koska olisin ollut treffeillä. Ehkä kesällä viimeksi. En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, voihan sieltä netistä löytyä vielä ”se oikea”. Tai vaikka lähikaupasta. Pidän siis jatkossakin silmät auki, koskaan ei voin tietää.

Olisi mahtavaa kuulla teidän nettideittailu kokemuksia. Niitä onnistuneita rakkaustarinoita tai vastaavasti niitä kammottavia treffejä joilla olette olleet. Kommentoi alle, sana vapaa!

-Henriikka

LUE MYÖS: Ystävänpäivä – 3 kamalinta treffikokemusta koskaan

LUE MYÖS: Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton 

SEURAA INSTAGRAMISSA

 

32 kommenttia

  1. Pia kirjoitti:

    Ihana teksti ja niin tutun kuuloista! Ite olin muutama vuosi sitten ihan samassa tilanteessa ja päätinkin että nyt saa deittailut hetkeks jäädä kun ei siitä oikein tuntunut tulevan mitään. Joko ei löytynyt ketään mielenkiintoista tai sitten selvisi että se mielenkiintoinen mies oli oikeasti varattu/naimisissa tai sitten vaan ghoastattiin. Poistin kaikki profiilini ja sovellukset. Kuitenkin parin kuukauden tauon jälkeen yhtenä iltana kun tyttöjen kanssa oltiin viiniä nautittu, päätin ladata uudestaan Tinderin. Tyttöjen kanssa ”pelattiin” ja sain matchin samanikäisen miehen kanssa. Miehen profiilissa oleva kuva oli kaukaa otettu ja esittelytekstinäkin taisi lukea jotain typerää kuten ”etsitään mersuun uutta navigaattoriääntä”. Ei siis mikään maailman houkuttavin profiili…
    Siinä sitten kuitenkin päätin laittaa viestiä ja kysyin että minkälaista ääntä etsitään ja mitä äänenkantajalta vaaditaan. Ja siitä meidän juttelu alkoi. Se oli ihanan vaivatonta ja sujui hyvin. Parin viikon päästä käytiin treffeillä ja silloin epävarmana ajattelin että ei noin komea mies voi tälläistä lihavaa naista haluta. Mutta mitä vielä! Nyt ollaan kaksi ja puoli vuotta seurusteltu, asutaan yhdessä ja suunnitellaan tulevaisuutta <3

    Itse olen sitä mieltä että tuo tauko deittailusta teki hyvää ja sinä aikana mietin että mitä oikeasti haluan elämältä ja osasin olla hiukan avoimempi deittailun suhteen. Tsemppiä sulle elämään ja uskon että kyllä säkin sen oikean vielä löydät!

  2. Veera kirjoitti:

    Kuinka usein näet matcheja tms. vai tuleeko enemmän vain keskustelua näkemättä ollenkaan?

  3. Annika kirjoitti:

    Niin tuttu tunne! Ennen nykyistä parisuhdettani, seikkailin tinderissä ja suomi24. Tuntui etten ikinä löydä ketään. Suurin osa teki tätä ghostaamista, joka vei viimeisetkin toiveet ja itsetunto rapisi. Tuntui myös että olin monesti selannut jo kaikki moneen kertaan läpi, eikä vain kenenkään kanssa nappaa.
    Pari vuotta sitten Tinderissä eräs mies laittoi ihan perinteisen mitä kuuluu viestin. Ja saatiin paljon jutun aihetta ja sovittiinkin aika pikaisesti treffit.
    Siitä lähtien alkoi nykyinen elämäni. Kaksi vuotta oltu yhdessä ja nyt muutettiin viimein yhteen.
    En usko että olisi tavattu missään muualla kuin netissä toisemme.
    Eli, suosittelen nettideittejä 🙂
    Vaikka välillä tuntuukin turhauttavalta, niin kannattaa todella pitää aina silmät ja sydän auki 🙂
    Tsemppiä! <3

  4. Heidi kirjoitti:

    Mä tapasin mun miehen vajaa 6 vuotta sitten Suomi24:n kautta. 6 vuodessa on ehditty asua eri kaupungeissa, asua yhdessä, ostettu kämppä, saatu tytär, menty kihloihin ja naimisiin.

    Mutta muistan ton turhauttavan fiiliksen. Musta treffeillä käyminen on kamalinta ikinä vaikka oon maailman sosiaalisin ihminen. Nettideittailu on alussa jännää mutta muistan se alkaa pidemmän päälle maistua puulta. Tsemppiä <3

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Etenkin ensimmäiset treffit on jotain niin kamalaa (jännityksen takia) et tekee mieli oksentaa ?
      Ja kiitos kun jaoit sun tarinan ❤️

  5. Venla kirjoitti:

    Oon saman kaltaisessa elämäntilanteessa ja nää sun postaukset on saanu mut ajattelemaan asioita ja sitä mikä elämässä todella on tärkeetä…

    Mua kiinnostais kuulla et miten huolehtia seksuaalisesta hyvinvoinnista ja saada varmuutta esimerkiksi treffeillä käymiseen tai edes siihen että lähestyisin jotain miestä.

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Itsevarmuus on kyllä hankala asia. Mutta onneks sitä voi opetella. Ensinnäkin sun pitää hyväksyä itsesi sellaisena kun olet nyt. Mene peilin eteen ja kerro peilikuvalle itsestäsi 3-5 asiaa jota rakastat itsessäsi. Koska jos et rakasta itsesi, miten kukaan muukaan voi.
      Olen opetellut tätä itsekin oikein kunnolla ja pikkuhiljaa se itsevarmuus sieltä alkaa nousta.

      Lähesty miestä (ymmärsin että netissä)rohkeasti laittamalla viestiä. Ei sen tarvitse olla mitään kummallista. Vaikka niiden kuulumisten kysyminen voi tuntua tylsältä, siihen on helppo vastata. Ja kukapa ei haluaisi kuulla kehuja niin lisää viestiin joku kehu miehestä.
      En tiedä auttoiko nämä yhtään, toivottavasti

  6. Aapo kirjoitti:

    Ensimmäisen viestin kannattaa olla kohtalaisen pitkä, mutta ei liian. Lyhyt kohteliaisuus, sitten pari kysymystä kuten ”Millaisesta hyvä arki ja elämä koostuu, mistä pidät itsessäsi jne” Niihin on pakko toisen vastata vähän pidemmin, josta sitten löytyy helposti uutta keskusteltavaa ja uusia kysymyksiä luonnostaan. Tärkein on kuitenkin se, että muistaa ylipäätään kysyä jotain. Muutenhan keskustelu ikäänkuin kuolee itsestään.

    Tässä tekemäni kappale Tinderiin liittyvistä addiktioista, toivosta, pettymyksistä ja siitä miten sopivan matchin kohdalla sitten kuitenkin yleensä käy:

    https://www.youtube.com/watch?v=zJLZOax7kik

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Toi on totta, liian lyhyt viesti voi helposti tukehduttaa keskutelun, jos ei ole mitään mihin ns tarttua.
      Pitääkin käydä tsekkaamassa toi, kiitos!

  7. Sande kirjoitti:

    Suomi24 kautta tavattiin mieheni kanssa kohta kahdeksan vuotta sitten. Oli ensimmäiset nettitreffit joille menin ja sama oli miehelläni. Hyvä tuuri siis kävi! Nyt on talo rakennettu, menty naimisiin ja saatu yhteinen lapsi. Ilman nettiä tuskin oltaisiin tavattu koskaan.

  8. Eveliina kirjoitti:

    Työkaverin pienen painostuksen päätteeksi päädyin Hot or Not palveluun, antaen aikarajaksi 1kk. Jos ei mitään seksiä kummempaa löydy niin, keskitys itseeni. Noh, kuinka ollakasn seksiseuraa olisi ollut tarjolla riittämiin, ei vaan suorat ehdottelut natsanneet. Lopulta bongasin tyypin, jonka selfiet ei nyt päätä huimanneet ja ikäkin oli jo 39! ? Noh, jutteluyhteys saatiin ja 2 vkon juttelun jälkeen hän saapui miun luo iltateelle(en onistanut kahvinkeitintä, osasin kyllä kahvia pressopannussa tehdä, mitä en kyllä kahviaddictille kertonu alussa). Edelleen kuljetaan samaa tietä ja toinen hankki melko nopsaan jo vedenkeittimen teevettä sekä sauvasekoittimen sosekeittoa varten. Nopsasti muutettiin yhteen ja vieläkin samaan suuntaan kuljetaan, välillä rinnakkain välillä peräkkäin, riippuen tavoitteesta. Rakastan tuota miestä ja olen kiitollinen työkaverilleni sekä miehen työkavereille, jotka olivat hänet houkutelleet ko olevaan sovellukseen. ♥️

  9. Nina kirjoitti:

    Joo, avoeron jälkeen muutin itsekseni asumaan ja testasin ekaa kertaa tämän ihmeellisen Tinderin. Kävin treffeillä useammankin ihmisen kanssa, yks oli aivan kammottava, joka ei muistuttanut yhtään sitä mitä kuvissa näytti. Lopulta monen sammakon jälkeen, pian kaksi vuotta sitten kohtasin Tinderissä sellaisen ihmisen, jonka olemassa olosta tiesin, mutta en ollut koskaan häntä tavannut. Laitoin viestiä kun meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde ja se oli se mistä mies on monesti sanonut mulle ja kertonut kavereille, että oli viestistä aivan myyty. Me ollaan muutettu vuosi sitten yhteen, menty syksyllä kihloihin ja tulevalle kesälle ollaan järjestämässä häät.

    Mä koin Tinderin sellaisena että välillä olis voinu jonkun idioottikeskustelun päälle heittää puhelimen seinään, mut sit ajattelin että ei jää kaikki oo idiootteja. Matchasin tyyppien kanssa jotka olivat nähneet vaivaa tekstiin, jos elämä yhtään tuntui matchaavan mun kanssa ja ulkonäkö mielenkiintoiselta, päätin että jos juttu luisti kohtuudella, niin livenä kahvilla näkee sit tosissaan onko toinen sitä mitä ajatteli. Yhden kanssa tein treffit Ikeaankin ?

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Kuulostaa tutulta, niin monta kertaa tehnyt mieli heittää puhelin seinään. Aluksi fiksun ja mukavan oloinen mies ja lopulta sieltä paljastuu seksiä vonkuva ukko ?

  10. Maria kirjoitti:

    Ite olin deittisovelluksessa useamman kuukauden ja satunnaiset kahtelin profiileja…samat oli ku muutama vuos aiemmin joten en kovin vakuuttunut ollut. Kävin muutamilla aivan karseilla treffeilläkin ja olin aika vakuuttunut ettei sieltä mitään löydy. Yks ilta joutessani selasin kuvia ja huomasin yhen uuden… päätin koittaa ja laitoin viestiä. Ko. komistus oli päättänyt laittaa profiilin testiksi vain viikoksi ja mä satuin siihen väliin. Laitoinpa vielä vastoin tapojani hänelle puhelin numeron kun en jaksanut rampata sivulla. Tuossa se nyt tuhisee vieressä ❤️ Uskon ettei se voinut olla sattumaa vaan kohtaloa että edes ikinä satuttiin jutulle. Sillon kai se löytää ku vähiten odottaa.

  11. M kirjoitti:

    Mulla oli aivan sama fiilis aiemmin! Menin ihan siihen pisteeseen, et päätin kiskaista itseni juuriltani ja vaihtaa maisemaa. Muutin, aloitin uuden työn ja stressi oli aikamoinen. Samoin yksinäisyys vieraalla paikkakunnalla yllätti. Ehkä jonkunlainen halu tulla kosketetuksi oli päällimäisenä fiiliksena. Ja no tottahan sitä seksiä alkoi myös tehdä mieli. Päätin unohtaa deittailun ja ”sen oikean” tai edes sopivan etsimisen kokonaan. Perustin profiilin iskuri.net:tiin.

    Viikkohan siinä vierähti iskurin tyyppejä nähden, kunnes osui kohdalle kipinä. Ei sellainen ”tässä on unelmieni prinssi joka pelastaa”-fiilis vaan pikkarit lattialle tämän mä vien sänkyyni fiilis. Kehonkuvastani oli häpeissäni jo silloin ja enemmän kuin kauniisti muodokas, mutta tätä miestä se ei kiinnostanut. Olin löytänyt stressinlievityskeinoni. Siitä alkoi kiihkeä stressinpurku, mitä erilaisin nautinnoin. Nelisen kuukautta vierähti, kunnes mies kertoi rakastuneensa. Pistin jutun jäihin, mutta ”himot veivät voiton”. Parisen kuukautta myöhemmin huomasin tuntevani samoin.

    Tästä nyt tänä vuonna 5 vuotta aikaa ja edelleen porskutetaan onnellisesti yhdessä. Ei ehkä niin romanttisin kanava tavata ihmisiä, saati ”hyväksytyin”, mutta niin kuitenkin tapasin nykyisen mieheni seksisivuston kautta. Tän kirjoituksen idea nyt siis onkin rohkaista ajattelemaan, et kyllä niitä ihmisiä sattuu kohdalle, vaikka sitten ”väärissä paikoissa”. Nettideittailuksi laskettua tai ei, olen tavallaan ylpeä siitä että avasin silloisena iltana koneen ja tein seksinhakuilmoituksen nettiin.

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Eikai sillä loppujen lopuksi ole väliä missä sen puolison tapaa. Tai onko joku paikka hyväksytympi kuin toinen. Pääasia että sen on löytänyt.

  12. Riepu kirjoitti:

    Itse löysin tuon avopuolison kohta 4 vuotta sitten Badoo sovelluksen kautta. Perjantai-iltana latasin sovelluksen lukuisten tinder kikkeliviestien jälkeen ajatuksella; olisiko siellä eri meno. Sain profiilini tehtyä ja aloin katsella tarjontaa. Parit swaippailut suuntaan ja toiseen kunnes palasin takasin erään kuvasta innostuttuani. Menin eteenpäin välimatkan vuoksi, mutta palasin ja totesin ettei tässä naimisiin olla menossa ja tykätä voi silti. Saman tien sainkin viestin tältä mieheltä ja parin viestin jälkeen soittikin. Se puhelu kesti huomaamatta 11h! Kaks viikkoa viestittelyä ja pitkiä puheluita seurasi vknlopputreffit. Alle kuukausi myöhemmin sama mies saapui hoitamaan koiriani minun ollessa reissussa, hurmasi vanhempani koiravahtivuoroa vaihtaessa ja odottaen minua kotonani, kun palasin. Siitä asti hän on vierelläni ollut ja tulevaisuus siintää molemmilla samanlaisina silmissä ja mielessä ?

  13. Laura kirjoitti:

    Kohta 2v sitten olin ystäväni kanssa viettämässä iltaa hänen kaveriporukassaan (yleensä tapasimme vain kahdestaan) ja iskin silmäni yhteen hänen miespuoliseen ystäväänsä. Mies oli aivan älyttömän komea… ja vaikutti pelimieheltä. Jonkin aikaa keskusteltiin kahdestaankin, mutta ilta kuljetti meidät erilleen. Hyvä niin, koska olin muutamaa kuukautta aiemmin eronnut enkä olisi kestänyt uuden suhteen alkua, enkä pelimiehen temppuja. 2kk ensitapaamisestamme päätin ladata Tinderin ajatuksella et ”opettelen deittailua”. Seuraavana päivänä lataamisesta kyseinen mies tuli minua vastaan Tinderissä ja yllätyksekseni hänen profiilinsa oli todella hyvä! Useita kuvia, kiinnostuksenkohteet listattuna ja yllättävän syvällinen teksti. Matchattiin ja aloitettiin juttelu. Lähdin leikkiin ajatuksella, että saisin piristystä seksielämääni ja pelimiehestä panokaverin. Ja kieltämättä oli mielenkiintoista jutella hänen kanssaan. Jo ensimmäisten treffien jälkeen tiesin olevani lirissä. Mies vaikutti kaikelta muulta kuin pelimieheltä. Nykyään ollaan niin pahassa lirissä, että yhdessä asutaan ja yhteistä elämää suunnitellaan. Mun ”deittailun harjoittelu” -suunnitelma meni niin pahasti metsään kun mennä voi, mutta olen siitä kovin onnellinen ?

  14. Tiina kirjoitti:

    Itse olisin nyt valmis uuteen suhteeseen mutta tähän menessä törmännyt vaan varattuihin miehiin jotka haluavat sinulta vain seksiä.Jankuttavia ja ahdistelvia miehiä jotka suuttuu kun en anna puhelinnumeroa ja alkavat haukkua sua..ihmiset on ilkeitä joskus..meinaa alkaa usko loppua ja tekisi mieli lopettaa kaikki deittisovellukset..en olisi uskonut että ihmisen löytäminen on näin vaikeaa.

  15. Tiina kirjoitti:

    Kiitos paljon,näin se on vaan jaksettava uskoa,että tulee jonain päivänä..Tsemppiä sinulle myös 🙂

  16. Sinkkusisko kirjoitti:

    Haluan kommentoida vain tämän: älä IKINÄ ajattele noin että mikä minussa on vikana kun nämä ei onnistu! Vika ei ole sinussa, vaan kokonaisuudessa. Deittailu on rankkaa. Aina ei vaan onnistu ja kiinnostukset ei kohtaa. Vika oli vain se, että et löytänyt heti sinulle sopivaa. Ja eihän kaikki voi sopiakaan juuri sinulle, olisihan se jo outoakin. Älä muuta itsessäsi mitään, anna ghostaajien ghostata ja pysy tyynenä, koska parhaiten löydät sopivan olemalla oma itsesi tylyistä reaktioista huolimatta. Se oikea nappaa kiinni sitten kun on nappaakseen. Joskus pitää vain kahlata enemmän löytääkseen jonkun joka sopii itselleen. Mielestäni sekin on vain positiivista, kun et mätsää jokaisen kanssa yhteen ja sinussa on jotain spesiaalia jota jokaisen ei tarvitse ymmärtää. Pääasia että se yksi joku sen sitten löytää sinusta, eikö niin? Ystäväni valitti aina kuinka miehet eivät koskaan löydä hänestä sitä jotain vaan hän on aina se outo nainen ja kakkosvaihtoehto. Mutta niin hän vaan vuotta myöhemmin tapasi miehen joka halusi hänet just sellaisena kuin hän oli ja seuraavana kesänä jo olivat menossa naimisiin. Se vaati vain oikean hetken oikeaan aikaan. Pysy lujana siinä mikä olet ja miellytä vain itseäsi, se on paras alku kaikkeen 🙂

    • henriikkajohanna kirjoitti:

      Kiitos, ihanasti kirjoitettu ❤️ Toden totta, olisihan se outoa jos kaikkien kanssa olis heti täydellinen match. Uskon, että jossain tuolla on se mulle juuri sopiva yksilö. Pitää vaan jaksaa jatkaa etsimistä 🙂

  17. Tiina kirjoitti:

    Ihana kirjoitus sinkkusisko <3 tässä juuri oppinut pikkuhiljaa alistetuttane elämisen jälkeen opetella olemaan juuri minä ihana itseni ja hyväksymään itsenä tällaisena jne.Ja tosiaan vaikka välillä tuntutt jopa toivottomalta niin pitää antaa itselleen aikaa..eikä väkisin etsiä ketään..luottaa että se ihminen tulee kun sen aika on kuten sinäkin kirjoitit.
    Kiitos,taas on parempi mieli jatkaa eteenpäin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *