Juhannus lihavuusleikattuna
2Viime viikolla vietettiin juhannusta ja itselle se oli ensimmäinen juhannus lihavuusleikattuna. Kuten arvata saattaa, myös juhannus omalta osaltani jännitti. Samoin kuin joulu, meillä juhannukseen kuuluu hyvin pitkälti hyvä ruoka. Ja sitä ruokaa myös on paljon. Ennen juhannusta mietin, miten pystyn viettämään juhannusta samalla tavalla kuin aiemmin. Aiemmin juhannus on ollut itselle pelkkää syömistä aamusta iltaan. Ja sitä ruokaa on mennyt myös paljon. Nykyään ruoka ei ole enää samalla tavalla merkityksellinen kuin ennen leikkausta. Koen, että ruoka on itselle tällä hetkellä polttoainetta, jolla jaksan liikkua ja toimia. Joten ihmekös tuo, kun ensimmäinen juhannus lihavuusleikattuna jännitti.
juhannus lihavuusleikattuna – miten kaikki meni
Kuten jouluna, kaikki meni erittäin hyvin. Turhaan taas jännitin ja murehdin kaikkea etukäteen. Omasta leikkauksesta on jo kuitenkin aikaa useampi kuukausi, joten olen oppinut ja tottunut syömään jo omalla tavallani. Tiedän suurin piirtein mitkä ruoka-aineet ei itselle sovi ja osaan välttää niitä. Silti takaraivossa oli pieni epäilys, mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Mitä jos tulee huono olo jostain ruoasta tai jos alan oksentamaan. Toisaalta, olin tutussa porukassa jossa kaikki tietävät leikkauksestani ja siihen liittyvät ongelmat olisi ollut hyvin selitettävissä. Mutta koska olen luonteeltani hieman jännittäjä, oli tämäkin jotenkin ”luonnollinen” reaktio.
Eniten ehkä jännitin grilliruokaa ja sitä, miten se sopii itselle. Itsellä ei ole grilliä kotona, joten luonnollisesti en ole kertaakaan grillannut. Ja meillä mökkeilyyn ja juhannukseen kuuluu grillaaminen. Muutaman kerran olen syönyt grillimakkaraa ja huomasin heti, että se ei sovi enää itselle. Aivan järjettömän huono olo, joka kesti pitkään. Tiesin siis heti, että juhannuksena en tule syömään yhtään grillimakkaraa. Muuten grilliruoka ei aiheuttanut mitään ongelmaa. Liha, kana ja grillikasvikset meni ilman ongelmaa. Nyt siis helpompi taas jatkossa elää ja olla, kun tietää, että grillattu ruoka ei aiheuta ongelmaa.
Juhannuksen jälkeen maanantaina oli myös puntaripäivä. Ilokseni huomasin, että juhannusviikon aikana paino oli tippunut melkein 2kg. Aiemmin juhannukset, joulut ja muut juhlapyhät ovat tuoneet kiloja kuin vieneet niitä.
-Henriikka
Lue myös
Ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen
Lihavuusleikkaus ja joulu – miten meni?
Mitkä asiat ovat muuttuneet lihavuusleikkauksen jälkeen?
seuraa somessa
Lihavuusleikkauksesta 9kk
Kaupallinen yhteistyö: Bariatric services
Lihavuusleikkauksesta 9kk aikaa. Tuntuu, että leikkauksesta on aikaa jo ikuisuus, samalla tuntuu, että leikkaus oli vasta viime viikolla. Paljon on asioita muuttunut tämän 9kk:n aikana ja onneksi suurin osa niistä muutoksista on positiivisia. En olisi vielä viime vuoden syyskuussa voinut edes kuvitella, mitä kaikkea muutoksia painonputoaminen elämääni tuo.
Lihavuusleikkauksesta 9kk – mitä on muuttunut
Ensimmäinen isoin muutos nyt luonnollisesti on paino. Lihavuusleikkauksesta on nyt 9kk aikaa ja painoa on tippunut yli 55kg. Olen myös mitannut mittanauhalla vartalosta neljää eri kohtaa, näistä on senttejä kadonnut yhteensä 136cm. Vaikka olen äärettömän iloinen, onnellinen ja tyytyväinen näihin ulkoisiin muutoksiin, kiitollisena olen muihin muutoksiin.
Yksi merkittävä asia on ehdottomasti liikkumisen keveys ja helppous. Se, että ns. ”normi liikkuminen” arjessa on paljon helpompaa, on huomattavaa. Rappujen nouseminen ei hengästytä, kävely on kevyempää, jaksan touhuta veljen lasten kanssa enemmän esim. mökillä yms. Myös treenaaminen on älyttömän paljon mukavampaa ja helpompaa. Kun rasvaa keskivartalosta on kadonnut, se mahdollistaa taas vartalon liikkuvuuden ihan eri tavalla. Olen joutunut opettelemaan jenkkifutiksen oman aloitusasennon uudelleen, koska oma liikkuvuus antaa enemmän mahdollisuuksia eikä maha ole niin paljon edessä. Toki vielä ”täydelliseen” aloitusasentoon on matkaa. Tai sellaiseen täydelliseen jota itse tavoittelen. Myös juokseminen on niin paljon helpompaa. Ihmehän se toki olisi, jos ei 55kg:a kevyempänä olisi. Aiemmin olen inhonnut juoksua, nyt se alkaa tuntua siedettävältä. Ehkä joskus alan siitä jopa pitämään. Syksyllä olisi tarkoitus jatkaa / aloittaa alusta juoksukoulu ja kasvattaa juoksukuntoa.
Kolmas merkittävä asia itselle on ollut ehdottomasti oman itsetunnon koheneminen ja itsensä arvostus. Olen jo monta vuotta tehnyt töitä oman pään sisällä itsensä hyväksymisen suhteen. Ja omalla kohdalla täytyy todeta, että painonlasku on vaikuttanut merkittävästi oman itsetunnon nousemiseen. Olen alkanut ostamaan vaatteita, joista olen aiemmin haaveillut, mutta en ole kehdannut käyttää. Esimerkiksi mekkoja on alkanut ilmestymään kaappiin paljon aiempaa enemmän. Mietin pitkään, voiko edes sanoa, että painon putoaminen on vaikuttanut itsetuntooni. Mutta samalla olisi myös väärin olla sanomatta siitä. Joten leuka pystyyn ja kohti kesän rientoja!
-Henriikka
lue myös
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
Saanko enemmän huomiota hoikempana?
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa
seuraa somessa