Hae
Henriikka Johanna

Lihavuusleikkaus ja joulu – miten meni?

Lihavuusleikkaus ja joulu, kaksi asiaa yhdistettynä joita hieman jännitin etukäteen. Mitä voin / pystyn syömään. Aiheuttaako joku jouluruoka huonovointisuutta tai dumpingia. Meneekö joulu tämän vuoksi WC:ssä tai sängyssä makoillen? Joulu on kuitenkin takanapäin ja kaikki meni todella hyvin. Jopa paremmin, kuin uskalsin toivoa.

Mitä söin joUluna?

Olin jo alkuun päättänyt, että syön niitä ruokia, joita on harvemmin tarjolla. En ole mikään jouluruoan ystävä, joten esimerkiksi laatikoita en syö lainkaan. Söin hyvin paljon erilaisia kaloja: kylmä- ja lämminsavulohta, silliä, silakkarullia sekä mätiä höystöineen. Ruokalusikallinen rosollia sekä pakasteherneitä. Lisäksi meillä on jouluisin äidin tekemää maailman parasta pulled porkia, joten sitä söin tietenkin. Muuta en jouluaterialla syönyt. Ennen lihavuusleikkausta jouluna olisin syönyt kolme lautasellista ruokaa ja olisin ollut aivan ähky. Nyt lautanen ei ollut läheskään täynnä. Määrällisesti ruokaa oli varmasti reilun desin.

Syömisen jälkeen olo oli tosi hyvä. Jossain vaiheessa oli pieni mahakipu, jonka pelkäsin pahenevan. Se meni onneksi ohi lähes samantien. Meillä oli ruoan jälkeen pieni jälkiruoka. Itsetehtyä hedelmäsalaattia jtuoreista hedelmistä, jouluisella mausteliemellä. Myös tätä söin pienen määrän.

Lihavuusleikkaus joulu

Lihavuusleikkaus, joulu ja herkuttelu – sopivatko yhteen?

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: kyllä! Myohemmin aattoiltana oli pöydällä tarjolla erilaisia konvehteja, pipareita sekä joulutorttuja. Pitkin iltaa maistoin kaikkea ja vielä hyvällä omalla tunnolla. Missään vaiheessa en ajatellut, ettenkö voisi syödä tai maistaa jotain. Oli ihanaa, kun ei ”tarvinnut” mätätä ruokaa ja herkkuja suuhun kuin viimeistä päivää. Muutama konvehti riitti täyttämään suklaan tarpeen. Vaikka kyllä niitä konvehteja pitkin iltaa meni enemmän kuin muutama, ei puhuta kuitenkaan sellaisista määristä kuin aiemmin.

Joulu oli kaikin puolin ihana. Vietettiin se äitini luona, jossa oli myös pikkuveljeni perheineen, eno sekä mummi. Lasten iloa ja joulupukin odotusta on ihana seurata. Vaikka rakastan joulua ja joulunaikaa, nyt on aika kääntää katseet uuteen vuoteen ja kevääseen. Tammikuussa onkin paljon uutta luvassa.

-Henriikka

Lue myös

Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa

Ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen

Seuraa someSsA

Instagramissa

Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *