Hae
Henriikka Johanna

Menen terapiaan

Menen terapiaan. Huh, kylläpä jotenkin jännitti ja pelotti sanoa asiasta. Vaikka näin ei todellakaan pitäisi olla. Terapiassa käymisen pitäisi olla ihan yhtä normaalia kuin hammaslääkärissä tai kampaajalla käynti. Silti terapiassa käymisen yllä leijailee outo ja ehkä jopa hieman ikävä sävy. Ajatellaan heti, että ihmisen pitää olla jotenkin hullu, jos käy terapiassa. Miksi? Miksi meidän on noloa myöntää, että käymme terapiassa?

Miksi menen terapiaan?

Miksi menen terapiaan? Tähän mulla ei ole mitään yksittäistä vastausta vaan tämä on pikemminkin monen asian summa ja usean asian päällekkäisyys. Ei mulla ole mitään hätää tai mitään muutakaan suurempaa ongelmaa jotka lamaannuttaisi esim. mun toimintakyvyn. Koen, että tarvitsen ihmisen, joka kuuntelee ja osaa tuoda asioihin jotain uutta näkökulmaa tai herättää minussa uusia ajatuksia yms. Mistä sitten haluan puhua terapiassa?

Menen terapiaan

Haluan puhua terapiassa mm. lihavuusleikkauksessa käymisestä ja sen vaikutuksesta omaan kehonkuvaan, seksuaalisuuteen sekä suhteesta ruokaan. Lisäksi haluan puhua ylipäänsä itsensä hyväksymisestä, unelmista ja haaveista. Siitä, miten koen yksinäisyyttä ja ”epäonnistumista” siitä, että minulla ei ole parisuhdetta ja/tai lapsia. Mulla on myös historiassa pari ikävää tapahtumaa ystävyyssuhteisiin liittyen, joten haluan ehkä puhua myös näistä. Olen ne kyllä jo aiemmin käsitellyt, mutta mahdollisesti ne ovat asioita, jotka voivat nousta pintaan terapiassa.

En ole koskaan aiemmin ollut terapiassa ja tämä on itselle ihan uusi kokemus. En tiedä mitä odottaa, mitä siellä varsinaisesti tapahtuu, miten pitkään tulen siellä käymän tai kohtaako minun ja terapeutin kemiat lainkaan. En kuitenkaan menetä mitään, joten menen tapaamiseen avoimin mielin ja otan vastaan kaiken mitä sieltä tulee. Netin perusteella valitsin itselleni terapeutin Turusta. Esittelyn perusteella hän vaikutti itselle sopivaksi vaihtoehdoksi. Katsotaan mitä tulee. Ainahan sen voi myös vaihtaa, jos siltä tuntuu.

Olisitteko kiinnostuneita kuulemaan miten ensimmäinen kerta terapiassa sujuu tai ylipäänsä miten terapiassa käymisestä?

-Henriikka

lue myös

Yksinäisyys valtaa mielen

Miten pää on pysynyt mukana painon pudotessa?

Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lihavuusleikkauksesta vuosi – Henriikka 2.0 on 1 vuotias

Lihavuusleikkauksesta vuosi aikaa. Huh, miten nopeasti aika on mennyt. Muistan kuin eilisen päivän, kun istuin junassa matkalla Helsinkiä ja sieltä kohti Tallinnaa. Jännitti ihan älyttömästi, mutta lähinnä yksin reissaaminen. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin odottava. Odotin innolla mitä kaikkea leikkauksen jälkeen tulee tapahtumaan ja mitkä asiat tulevat muuttumaan. Tänään, 22.9.22 Henriikka 2.0 täyttää yhden vuoden. Kulunut vuosi on ollut aika huikea!

Lihavuusleikkauksesta vuosi – mitä vuosi toi tullessaan?

En oikeastaan edes tiedä mistä aloittaisin purkamaan kulunutta vuotta sillä niin paljon asioita on tapahtunut. Jätän tästä postauksesta painonpudotuksen kokonaan pois vaikka sekin on ollut merkittävä vuoden aikana (melkein 65kg). Haluan keskittyä muihin asioihin, kun painon putoamiseen.

Lihavuusleikkauksesta vuosi

Yksi unelmani ja haave jo muutaman vuoden ajan on ollut opiskella personal traineriksi. Lykkäsin haavetta aina eteenpäin, koska koin, etten ollut valmis opiskelemaan pt:ksi. Keväällä aloin pohtia asiaa toden teolla ja päätin lähteä opiskelemaan. Kesäkuussa aloitin pt opinnot ja näillä näkymin lokakuun aikana tulen valmistumaan personal traineriksi. Se on yksi todella iso asia minulle elämässäni.

Toinen iso asia, joka vuoden aikana on selvästi lisääntynyt on itsevarmuus ja rohkeus olla oma itsensä. Aiemmin saatoin piileskellä kotona ja välttää ylimääräisiä ihmiskontakteja vaikka sosiaalinen olenkin. Nyt olen kuitenkin puhjennut eloon ihan eri tavalla. Olen esimerkiksi huomannut, että pukeudun aivan eri tavalla kuin aiemmin. Rakastan mekkoja ja olenkin tässä keväästä alkaen pitänyt todella paljon mekkoja niin töissä kuin vapaa-ajalla. Enää en pelkää näyttää sääriä!

Myös suhteeni ruokaan on muuttunut täysin. Aiemmin söin, koska syöminen oli kivaa ja toi hyvän tunteen. Ja söin muuten aivan järkyttävän kokoisia annoksia. En juuri koskaan tuntenut oloani kylläiseksi, joten ruokaa meni paljon. Nykyään ajattelin ruoan olevan minulle polttoainetta, joka pitää minut liikkeessä. Toki edelleen nautin hyvästä ruoasta ja esim. ulkona syömisestä. Nyt riittää huomattavasti pienempi annos ja tunnen vatsani olevani täynnä. Uuteen mahaan kun ei ruokaa mahdu muruakaan ylimääräistä.

Lihavuusleikkauksesta vuosi

Tästä on mahtavaa lähteä kohti seuraava vuotta ja katsoa, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.

-Henriikka

Lue myös

Muuttunut vartalo – uusia ulottuvuuksia

Lihavuusleikkaus ja kuukautiset

InBody mittaus painonpudotuksen tukena

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa