Elämä lihavuusleikkauksen jälkeen on ollut pääasiassa helppoa. Omasta leikkauksesta tuli juuri viisi vuotta aikaa. Toki, ensimmäinen vuosi oli haastava, mutta nykyään en edes muista leikkausta. Saan edelleen kysymyksiä lihavuusleikkaukseen liittyen, joten vastaan muutamiin kysymyksiin.

Miten paljon syöminen muuttui leikkauksen jälkeen?

Rehellisesti, kokonaan. Elämä lihavuusleikkauksen jälkeen on itselle kokonaan uusi ajanjakso. Ennen leikkausta söin ehkä kaksi kertaa päivässä, järkyttävän isoja annoksia sekä paljon epäterveellistä ruokaa: eineksiä ja noutoruokaa. Leikkauksen koen restetoineen syömistottumukseni. Jouduin opettelemaan säännöllisen ateriarytmin, uuden annoskoon sekä tunnistamaan kylläisyyden tunteen. Ennen leikkausta en kokenut kylläisyyttä -> mahdollisti isot annokset -> lihoin.

muutama viikko lihavuusleikkauksen jälkeen sekä 5 vuotta leikkauksen jälkeen

Miten pää pysynyt mukana laihtumisessa? Oliko apuna terapeutti?

Ensimmäisen vuoden aikana paino putosi todella paljon lyhyessä ajassa. Siinä kohtaa pää ei todellakaan pysynyt matkassa mukana. En yksinkertaisesti ymmärtänyt minkä kokoinen olin. Ostin liian isoja vaatteita edelleen, peilikuvasta en tunnistanut itseäni ollenkaan. Samaan aikaan myös nahka alkoi roikkumaan, joka aiheutti vielä erilaisia ahdistuksia omasta kropasta.

Kävin omakustanteisesti kaksi kertaa terapiassa. En kuitenkaan kokenut kyseistä terapeuttia itselle sopivaksi ja hän ei mielestäni ymmärtänyt isoon painonpudotukseen liittyviä asioita. Ja koska terapia oli kuitenkin hintavaa, päätin jatkaa matkaa omin avuin. Mielestäni olisi kyllä tärkeää, että hyvinvoitialueet tarjoaisivat terapiaa kaikille, jotka ovat käyneet lihavuusleikkauksen. Elämä lihavuusleikkauksen jälkeen on kuiten niin iso muutos niin fyysisesti kuin henkisesti joten tukea myös siihen puoleen olisi tärkeää saada.

miten pian leikkauksen jälkeen aloit liikkumaan?

Leikkauksen jälkeen oli kuusi viikkoa kielletty nostaa mitään raskasta. Kävelyä kuitenkin suositeltii heti leikkaukse jälkeen, joten sitä tein heti kotiin päästyä. Salille palasin noin kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Aloittaa piti todella kevyesti, koska energiamäärät siinä kohtaa leikkauksen jälkeen olivat vielä todella pienet. Pikkuhljaa kuitenkin nostin salilla sarjapainoja. Keho alkoi tottua treeniin ja energiamäärään. Itselle oli ehdottoman tärkeää, että salitreeni tulee olemaan leikkauksen jälkeen tärkeä osa treeniä. En halunnut painoa lähtevän liikaa lihaksista.

Pelottiko ettei leikkaus toimi ja auta laihtumaan?

Pelotti, todellakin pelotti. Olin kuitenkin ollut vuosien ajan jojo laihduttaja, jonka vuoksi ajattelin, että mitä jos tämäkään ei toimi. Olin kuitenkin päättänyt kokeilla leikkausta ja antaa sille mahdollisuuden. Koska maksoin leikkauksen omasta kukkarosta, se toi itselle vielä enemmän halua onnistua. Tiesin, että ensimmäinen vuosi on ns. ”helppo vuosi”. Silloin leikkauksen vaikutukset ovat parhaimmillaan ja hieman huonommallakin muutoksella painoa tulisi tippumaan. Päätin kuitenkin tehdä täydellisen elämäntapamuutoksen. Ja nyt, kun leikkauksesta on kulunut tuon viisi vuotta, voin sanoa leikkauksen toimineen omalla kahdalla. Omalla kohdalla elämäntapamuutos onnistui lihavuusleikkauksen avulla.

Suositteletko leikkausta muille? Miksi, miksi et?

Leikkaus on aina iso ja lopullinen päätös. Joten asiasta pitää olla oikeasti varma. Mikään hetken mielijohde se ei saa olla. Kannattaakin varata aika lääkärille, jos leikkaus yhtään kiinnostaa. Näin saat kysyttyä suoraan ammattilaiselta esim. leikkauksen sopivuudesta sinulle, haitat, hyödyt yms. Oman kokemuksen perusteella voin suositella leikkausta. Etenkin, jos taustalla on useita epäonnistuneita yrityksiä tai olet jojo laihduttaja. Itse olin näitä molempia ja leikkauksen avulla sain pysyvän avun.

Herääkö vielä jotain kysyttävää elämästä lihavuusleikkauksen jälkeen? Kysy ihmeessä, vastaan mielelläni oman kokemuksen perusteella.

-Henriikka

Lue myös:

Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?

Miten pää on pysynyt mukana painon pudotessa?

Lihavuusleikkauksesta vuosi – Henriikka 2.0 on 1 vuotias

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Kiinnostaako elämäntapamuutos?

lue tästä

Oma kehonkuva on muuttunut vuosien aikana paljon ja monta kertaa. Nuorempana harrastin kilpauintia ja olin todella hoikka, vaikka silloin olin itse sitä mieltä, että olen lihava. Uintiharrastuksen päätytyttä liikunta jäi useaksi vuodeksi ja lopulta tilanne oli se, että painoin yli 170kg. Vaikka tässä välissä oli useita vuosia, 100kg painonousu tuntuu kehossa niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja rehellisesti sanottuna, en ole koskaan voinut niin huonosti henkisesti, kuin voin vuonna 2021. Vuosi 2021 oli itselle yksi hankalampia, kunnes syyskuussa hakeuduin lihavuusleikkaukseen ja sain pikkuhiljaa elämäni takaisin.

Ikää noin 12-13v. Painoa ei todellakaan ollut liikaa

Lihavuusleikkauksen avulla paino tippui todella nopeasti. Jouluun mennessä olin pudottanut jo melkein 30kg massaa. Se tuntui ja näkyi. Ainakin muuta näkivät sen. Itse en vielä ollut sisäistänyt kunnolla, miten paljon painoa oli pudonnut niin lyhyessä ajassa. Peilistä katsoi edelleen se sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka kärsi hiljaa sisältä päin.

Kuukausien edetessä ja vuosien kuluessa aloin pikkuhiljaa päästä eroon sairaalloisen lihavan naisen identiteetistä. Se ei todellakaan ollut mikään helppo tai nopea asia. Kun olet VUOSIA identifioinut itsesi tietynlaiseksi, ei siitä kovin helposti pääse eroon. Mitään yhtä hetkeä, asiaa tai tapaa minulla ei ole ollut. Yksi asia joka asiaan on auttanut varmasti, on ollut kuvien otto vuosien varrelta. Päätin jo heti lihavuusleikkaukseen hakeutuessani, että raportoin matkaa sosiaaliseen mediaan mahdollisimman tarkasti. Tätä varten otin paljon kuvia ja mittoja. Kuvista sitä todellakin huomaa, mistä on lähdetty ja missä nyt ollaan. Pelkkä itsensä katsominen peilistä ei auta, koska silmä tottuu siihen mitä se jatkuvasti näkee. Suosittelen siis kaikkia ottamaan mahdollisimman paljon kuvia, jos teet jonkinlaista elämäntapamuutosta. Ei niitä kuvia mihinkään tarvitse jakaa, mutta itsellesi ne on äärettömän tärkeitä.

oma kehonkuva tänään

Oma kehonkuva on tänään huomattavasti parempi ja terveempi. En väitä, että joka päivä olisi hyvä päivä. On päiviä, kun en tunne oloani kehossa hyväksi. Yritän kuitenkin aina näinä päivinä muistaa sen, mistä on lähdetty liikkeelle ja mihin olen päässyt. Kuitenkaan joka päivä kehoni ei aiheuta minulle enää ahdistusta, häpeää tai tyytymättömyyttä.

Tuntuu hieman ristiriitaiselta puhua tästä. Vaikka haluaisin sanoa, että olen aina ollut tyytyväinen omaan kehooni, näin ei ole. On ollut vuosia, kun olen hävennyt itseäni, vältellyt kuvia sekä tapahtumia oman ulkonäön ja kehohäpeän vuoksi. Itselle painonpudotus oli se asia, jolla sain oman kehonkuvani paremmaksi ja sitä kautta myös itsetunnon nousemaan. Muista, että sinun ei ole väärin haluta pudottaa painoa tai tehdä elämäntapamuutosta, jos itse haluat. Muista kuitenkin tehdä se omasta halusta, ei muiden painostuksesta tai vaatimuksista.

Oma kehonkuva on tänään huomattavasti parempi kuin vuosia sitten. Nyt kehtaan pukea jopa lyhyempää paitaa päälle treeneihin

Mitä ajatuksia oma kehonkuva sinussa herättää? Tai haluatko kysyä minulta jotain aiheeseen liittyen?

-Henriikka

lue myös

Näin lihoin lopulta yli 170kg:n painoon

Kauneusleikkauksiin 20 000€

Miksi en laihtunut ilman lihavuusleikkausta?

seuraa somessa

Instagramissa / Facebookissa / TikTokissa