Brachioplastia eli ”allileikkaus” – kaksi vuotta leikkauksen jälkeen
0Brachioplastia eli ”allileikkaus” on plastiikkakirurginen toimenpide, jossa poistetaan ylimääräistä ihoa ja rasvaa olkavarsien alueelta. Toimenpide auttaa muotoilemaan käsivarret kiinteämmiksi ja nuorekkaammiksi, erityisesti tilanteissa, joissa olkavarsiin on jäänyt roikkuvaa ihoa merkittävän painonpudotuksen jälkeen tai ihon elastisuuden heikennyttyä ikääntymisen myötä. Leikkaus tehdään tyypillisesti nukutuksessa, ja siinä poistetaan ylimääräinen iho ja rasva olkavarren sisäpuolelta, jolloin käsivarren ääriviiva muotoutuu sileämmäksi (Lähde: Muotosairaalan nettisivut).
Itse hakeuduin leikkaukseen ison painonpudotuksen jälkeen. Käsivarsien roikkuva iho aiheutti todella isoa epävarmuutta ja esimerkiksi lyhythihaisten paitojen käyttö oli itselle todella vaikea asia. Siksi päätin hakeutua leikkaukseen yksityiselle puolelle Tallinnaan. Julkisella puolella leikkauksia ei juurikaan tehdä. Roikkuvasta ihosta pitäisi olla todella paljon muitakin haittoja kuin pelkästään ulkonäölliset syyt. Ja itsellä syy oli täysin ulkonäöllinen. Kaksi vuotta sitten ennen leikkausta kirjoitin hieman ajatuksia ja fiiliksiä tulevasta leikkauksesta. Käy lukemassa se ensin, jos et ole vielä lukenut: Bodylift – käsivarsien leikkaus
Brachioplastia eli ”allileikkaus”. Tässä kädet ennen leikkausta. Eli selvästi ylimääräsitä nahkaa löytyy
Brachioplastia eli ”allileikkauS” – toipuminen lyhyesti
Koska en ole kirjoittanut kyseisen leikkauksen jälkeisestä toipumisesta mitään, niin käydään se nopeasti läpi. Kyseessä oli päiväkirurginen toimenpide eli menin aamulla Tallinnaan ja illalla kotiin. Tämä oli mielestäni hyvä vaihtoehto. Leikkauksen jälkeen ei varsinaisesti ollut mitään nostokieltoa, mutta kannattaa vältellä raskaita nostamisia kuitenkin. Itsellä oli reissussa mukana vetolaukku, joka oli super hyvä. Sai laivalla tehdyt ostokset sinne eikä tarvinnut kantaa mitään mukana.
Itselle leikkaus tehtiin ns. pitkällä viillolla eli leikkaushaava tuli kyynärtaipeesta rintojen alle asti. Molemmista käsistä leikattiin yli 500g roikkuvaa nahkaa pois eli todellakin siellä sitä poistettavaa oli. Leikkaussalissa oli laitettu jo tukihihat, joten vasta muutaman päivän päästä leikkauksesta näin kädet kunnolla. Vaikka haavaa oli melkoisen paljon, olin niin tyytyväinen tulokseen jo siinä vaiheessa.
Brachioplastia eli ”allileikkaus” .Vasemmalla kädet kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Menossa ensimmäistä kertaa suihkuun leikkauksen jälkeen. Oikealla kädet noin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen.
Kädet tänään – kaksi vuotta leikkauksen jälkeen
Brachioplastia eli ”allileikkaus” on tehty itselle siis tammikuussa 2024. Haavat paranivat todella nopeasti ja hyvin ilman suurempia ongelmia. Haavat eivät auenneet, eivät tulehtuneet tai mitään muutakaan. Vaikka alkuun tämä pelotti todella paljon. Itsellä on pientä taipumusta siihen, että arvet hieman levenevät. Tämän takia arvet eivät ehkä ole kaikkein siisteimmät jota ne voisivat olla. Mutta ne ovat hyvin vaalentuneet eikä tuo arpien leviäminen haittaa itseä ollenkaan. On ollut niin vapautunut olo, kun ei ole tarvinnyt hävetä omia käsiään.
Kädet melkein kaksi vuotta leikkauksen jälkeen
Heräsikö sinulla jotain kysyttävää käsien leikkauksesta? Kysy ihmeessä.
-Henriikka
seuraa somessa
lue myös
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia on vatsan muotoilukeikkaus (kirurginen toimenpide) jossa kiristetään löystyneitä vatsanpeitteitä sekä korjataan mahdollisesti löytyvä erkauma. Toimenpiteessä poistetaan ylimääräistä ihoa sekä rasvakudosta, mikä auttaa palauttamaan vyötärölinjan luonnoliseen muotoonsa. Roikkoleikkaus voidaan tehdä suuren painonpudotuksen jälkeen tai esim. raskauden aiheuttaman painonvaihtelun jälkeen. Itse hakauduin leikkaukseen suuren painonpudotuksen jälkeen.
roikkoleikkaus – missä, miten, miksi?
Yli 80kg painonpudotus oli jättänyt itselle vatsan alueelle reilusti roikkuvaa ihoa. Siitä ei kuitenkaan ollut itselle terveydellistä haittaa (ihorikko, hautumat, sienet) vaan kyseessä oli enemmän toiminnallinen / esteettinen ongelma. Ja tämän takia tiesin heti, etten tule saamaan leikkausta julkisella terveydenhoidon piirissä. Rehellisesti sanottuna, en ehkä olisi edes halunnut julkiselle puolelle. Olen nähnyt paljon erilaisissa Facebook ryhmissä leikkaustuloksia, jotka eivät mielestäni ole kauniita lopputulokselta. On vain hoidettu ns. ongelma ja jätetty esteettisyys vähän vähemmälle. Toki myös niitä hyviä lopputuloksia on, en sitä tarkoita.
Koska tammikuussa 2024 plastiikkakirurgi Pille Kirjanen leikkasi käsivarteni (voit lukea lisää tästä) Finest klinikalla Tallinnassa, en epäillyt hetkeäkään. Halusin ehdottomasti mennä Kirjasen veitsen alle uudelleen. Niinpä otin yhteyttä klinikkaan ja varasin ajan Turun toimipisteelle konsultaatioon. Alkuun ajatuksena oli myös tehdä rintojen kohotus ilman implantteja. Koska fakta on se, että myös rinnat roikkuvat. Konsultaatiossa käytiin tarkemmin läpi leikkausta sairaanhoitajan kanssa. Kerrottiin riskeistä, paranemisesta, kotihoito-ohjeista jne. Lopuksi otettiin kuvat, jotka lähetettiin kirurgille. Noin viikon odottelin vastausta, kunnes sain tietää, että leikkausta suositellaan minulle. Olin ajatellut ensin, että viilto pelkästään eteen riittää. Mutta kuvien perusteella kirurginen ehdotus oli: 360 astetta ympäri sekä pystyviilto häpykummusta rintalastaan. Näin lopputuloksesta tulee varmasti täydellinen. Leikkaukselle varattiin aika elokuun loppuun 2024.
Kuvat vatsasta ennen leikkausta
Kohti tallinnaa ja leikkausta
Elokuun loppu koitti ja lähdin kohti Tallinnaa. Kuten aiemmatkin leikkaukset, lähdin reissuun yksin. En kokenut tarvitsevani matkaan muita. Tallinnan satamaan päästyä klinikan hoitama kyyti odotti alussa ja lähdettiin kohti sairaalaa. Leikkaus oli tarkoitus tehdä seuraavana päivänä, joten tänään oli luvassa tutkimuksia ja verikokeita. Sairaalalle päästyäni tutustuttiin osastoon, kävin verikokeissa sekä rintojen ultraäänessä. Näiden jälkeen minut vietiin läheiseen hotelliin, jossa yövyin. Kävin katselemassa Tallinnaa sekä yritin ottaa rennosti. Aamulla kyyti tulisi hakemaan minut kohti sairaalaa.
leikkauspäivä
Aamulla kyyti tuli, kuten oli sovittu ja matka sairaalalle alkoi. Vatsassa oli perhosia, mutta olin kuitenkin enemmän innoissani kuin peloissani. Tiesin, että leikkaus tulee muuttamaan elämääni merkittävästi. Sairaalle päästyäni pääsin huoneeseen ja pian kirurgi tulikin tapaamaan ja tekemään piirrokset. Tässä vaiheessa jännitys sekä paasto alkoi ottaa vallan ja meinasin pyörtyä. Korvissa humisi ja silmissä sumeni. Oli pakko istua sängyn reunalle. Tästä selvittyäni ei tarvinnutkaan kauan odottaa, kun matka kohti leikkaussalia alkoi. Muistaakseni olin päivän toinen potilas, joten pääsin hyvissä ajoin leikkaukseen.
Kirurgin piirrokset tehty, kohta matka leikkaussaliin
Roikkoleikkaus tehty – ilman yllätyksiä ei selvitty
Leikkaus oli pitkä. En muista miten monta tuntia, mutta useampi tunti siinä meni. Heti heräämössä oltuani ja jossain tajuissani oltuani huomasin, että rinnoille ei oltu tehty mitään. Toki lääkäri aamulla piirrellessä sanoi, että on mahdollista ettei rintoja voida leikata tällä kertaa. Eli täysin puskista se ei tullut. Yllätyin miten vähän kipuja oli, mutta väsyttu aivan julmettomasti. Koska leikkaus oli ollut pitkä, hoitajat olivat tuoneet oman puhelimeni jo heräämöön, jotta pystyin olemaan yhteydessä perheeseen. Siellä olikin jo viestejä, kun mitään ei ollut kuulunut. Vastasin viesteihin ja vaivuin taas unten maille. Anestesia ei aiheuta itselle muita oireita, kun järkyttävää väsymystä.
Illalla leikannut lääkäri tuli käymään potilashuoneessa ja kertomassa leikkauksesta. Minulta oli yllättäen löytynyt melkein 7cm levyinen erkauma. Erkauma, josta mulla ei ollut mitään tietoa. Lääkärin mielestä oli tärkeämpää korjata erkauma kuin tehdä rinnat. Ja tästä olen samaa mieltä. Anestesia-aika olisi ollut liian pitkä, jos olisi vielä rinnat tehty. Nyt oli aika lähteä kuntouttamaan itseä!
Ensimmäinen wc käynti ja uuden vatsan ihailua. Oli muuten outo tunne kun ei ollut vatsaa mikä roikkuu
Sairaalassa olin kaksi yötä ja koin sen olleen hyvä. Kipuja ei juurikaan ollut ja aika perus kipulääkkeillä pärjäsin. En joutunut pyytämään missään vaiheessa ekstraa. Jo heti leikkauspäivänä nousin sängystä ylös ja liikuin. Kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että lähtee pian liikkeelle. Siellä sitten kävelin sairaalan käytäviä hitaasti, selkä kumarassa. Tuntui, että repeän jos yritän suoristaa kroppaa.
Laivamatka Tallinnasta Helsinkiin sujui mukavasti. Istuin ravintolassa ja join pepsi maxia. Nopeasti meni laivamatka eikä se itselle tuottanut ongelmia. Matkatavarat olivat vetolaukussa joten mitään ei tarvinnut kantaa. Helsingin päässä olikin sitten perhettä hakemassa, joten ei tarvinnut mennä julkisilla Saloon asti.
Haluatko kuulla miten toipuminen kotona sujui? Miten erkauman korjaus on vaikuttanut elämään ja etenkin treenaamiseen?
-Henriikka