Hae
Henriikka Johanna

Somekiusaaminen – aikuisten uusi harrastus?

Somekiusaaminen on valitettavan yleistä tänäpäivänän. Eniten ihmetyttää se, että sitä tekee aikuiset ihmiset! Jos ollaan huolissaan siitä, miten lapset ja nuoret kiusaavat toisiaan somessa tai muualla, yhtä huolissaan tai jopa enemmän huolissaan pitäisi olla aikuisista ihmisistä ja heidän toimistaan. Yhä useammin ja useammin törmään erilaisissa keskusteluissa siihen, miten somekiusaaminen tuntuu olevan enemmän tapa kuin poikkeus. Arvostellaan ulkonäköä mm. kommentoimalla painoa tai vartaloa muuten, kommentoidaan vaatteita, kampausta tai meikkiä. Miksi me aikuiset ihmiset ei osata käyttäytyä sosiaalisessa mediassa niin kuin aikuisten kuuluu käyttäytyä? Eikö aikuisten tehtävä ole juuri näyttää mallia ja esimerkkiä lapsille ja nuorille?

Somekiusaaminen satuttaa aina

Somekiusaaminen on yleistä tehdä anonyymina. Facebook profiilikuvana voi olla esim. kissan kuva ja muutenkaan profiilissa ei ole mitään tietoja. Instagramissa ei ole lainkaan profiilikuvaa ja / tai tili on yksityinen. Anonyymiteetin taakse on helppo piiloutua. Kukaan ei tiedä kuka olet ja voit sen perusteella puhua ihan mitä haluat kenestä haluat.

Jouduin itse syksyllä somekiusaamisen uhriksi. Sain lukuisia viestejä Instagramiin samalta henkilöltä. Näissä viesteissä hän haukkui ulkonäköä hyvin ikävään sävyyn. Pelkkä yksityisviestittely hänelle ei riittänyt. Lisäksi hän kommentoi lähes jokaiseen julkaisemaani kuvaan jotain negatiivista. Pääsääntöisesti haukkui juuri ulkonäköäni. Tämä minua kiusaannut henkilö teki myös tämän anonyymisti. Instagram profiilissa ei ollut profiilikuvaa ja muuten profiili oli suljettu. Jonkin aikaa luin viestejä, en koskaan vastannut viesteihin. Lopulta esitin henkilön, jotta hän ei pysty lähettämään minulle enää mitään viestejä. Miksi pilata oma hyvä fiilis lukemalla ilkeitä viestejä?

Olen saanut myös ikävää kommentointia ulkonäöstäni eräässä Facebook ryhmässä. Siellä arvosteltiin kovalla kädellä sitä, miten minusta ei koskaan tule hyvää personal traineria, koska en ole kaikkein timmein. Ammattitaitoa arvosteltiin vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella. Usemman mielestä se oli ”ainoa ja oikea” tapa miten pt:n ammattitaitoa voi arvostella.

Oletko kokenut somekiusaamista? Millä tavalla kiusaaminen tapahtui? Puhuitko asiasta kiusaajan kanssa? Olisi kiva kuulla kokemuksia.

-Henriikka

LUE MYÖS Ulkonäköpaineita hyvinvointialalla?

SEURAA MINUA INSTAGRAMISSA

 

Ulkonäköpaineita hyvinvointialalla?

Ulkonäköpaineita hyvinvointialalla?

Käsi ylös, jos olet kokenut ulkonäköpaineita jossain vaiheessa elämää! Itse nostin juuri molemmat kädet kohti kattoa. Entäpä jos työskentelet hyvinvointialalla, mitä tapahtuu ulkonäköpaineille silloin? Voisin väittää, että eivät ainakaan vähene.  Miksi ulkonäköpaineita koetaan sitten hyvinvointialalla tai ylipäänsä? Tähän tuskin on yhtä vastausta. Jokaisella on varmasti omat syyt ulkonäköpianeille. Media luo mielestäni lisää paineita. Pitää olla tietynlainen, tietyn kokoinen tai tietyn näköinen. Ihmekös tuo, että jo murrosiässä olevat nuoret kokevat ulkonäköpaineita. Syksyn aikana Iltasanomat julkaisi juttusarjan, jossa jopa 96% naisista kertoi murehtivansa ulkonäköään. Huolestuttavaa!!

Ylipainoinen personal trainer – kärsiikö uskottavuus?

Ulkonäköpaineita olen kokenut myös minä. Erityisesti kuluvan syksyn aikana. Mietin pitkään, lähdenkö opiskelemaan personal traineriksi ollenkaan. Epäilin itse pitkään, etten voisi olla uskottava personal trainer, jos en ole itse hyvässä fyysisessä kunnossa. Pyöritin ja pohdin asiaa pitkään oman pääni sisällä, kunnes uskaltauduin puhumaan asiasta ääneen. Kysyin asiasta paljon mielipiteitä erilaisissa sosiaalisen median kanavissa. Anna -lehti teki minusta haastattelun asian tiimoilta nähtyään pohdintani sosiaalisessa mediassa. Voit lukea haastatteluni tästä

Sain paljon kommentteja asian tiimoilta, sekä puolesta että vastaan. Pääasiassa sain hyvää palautetta, kannustettiin ja rohkaistiin. Moni oli sitä mieltä, että olisin loistava pt etenkin elämäntapamuutoksen alkuvaiheessa oleville henkilöille. Oma kokemus olisi varmasti asia, jota elämäntapamuutoksen parissa olevat asiakkaat myös kaipaavat, ammattitaidon lisäksi. Siinä ehkä suurin syy, miksi uskaltauduin ilmoittautua personal trainer koulutukseen.

Miksi ylipainoinen henkilö ei voisi olla uskottava personal trainer? Mielestäni ulkonäköni (tai kenenkään muunkaan ulkonäkö) ei määrittele osaamista missään asiassa. Ei siinä miten hyvä olen työssäni, millainen ystävä olen tai millainen tyttöystävä olisin. Valitettavan moni oli kuitenkin sitä mieltä, etten olisi pätevä toimimaan personal trainerina. Miksi? Osan mielestä en pysty näyttämään vaadittavia liikkeitä salilla tai että fyysinen kuntoni olisi huono. Tai en voi ”käskeä” asiakkaita tekemään jotain, mitä en itse noudata. Automaattisesti siis ajateltiin, että ylipainoisena fyysinen kuntoni on huono. Näin ei mielestäni ole.  En ehkä saa vedettyä leukoja, mutta ei saa moni normaalipainoinenkaan. Tai että ylipainon vuoksi syön vain epäterveellistä ruokaa jolloin olisi tekopyhää antaa asiakkaalle ruokavalio noudatettavaksi.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Voiko ylipainoinen olla uskottava valmentaja hyvinvointialalla? Olisi kiva kuulla mielipiteitä sekä puolesta että vastaan, mielellään perusteluiden kanssa.

-Henriikka

P.S Oletko lukenut jo aiemman julkaisun siitä, miten minusta tuli valmentaja hyvinvointialalle? Jos et, pääset lukemaan sen tästä