Sohvaperuna on sana, joka kuvaa minua parhaiten vuosina 2007-2017. Eli kokonaiset 10 vuotta! Tuon kymmenen vuoden aikana sohvaperuna opiskeli sairaanhoitajaksi ja vietti railakasta opiskelijaelämää. Edes nuo opinnot eivät saaneet itseäni heräämään ja palaamaan liikunnan pariin. Valmistumisen jälkeen aloin tehdä vuorotyötä, joten silloinkaan ei muka liikunnalle jäänyt aikaa. Tosin, teen edelleen vuorotyötä ja aikaa jää liikunnalle. Joten tekosyy muiden joukossa oli vuorotyö.

Entinen sohvaperuna

Nuorena aKtiivinen urheilija

Nuorena harrastin kilpauintia. Liityin uimaseuran toimintaan mukaan 7 vuotiaana, koska pidin uimisesta. Kaikki kesät mökillä vietin vedessä, joten uintiharrastus oli hyvin luonnollinen valinta. Ensin treenejä oli kerran viikossa, lopulta vietin uimahallilla enemmän aikaa kuin kotona (tai ainakin siltä se tuntui). Lopetin uinnin ollessani 13-14 vuotias. En koskaan ollut uinnissa mitenkään hyvä, että olisin pärjännyt kisoissa tms. En löytänyt enää mitään motivaatiota uinnista ja teini-iässä motivaatio alkoi löytyä aivan muista asioista. Oman ”uinti-uran” jäädessä jäi myös liikunta kokonaan useammaksi vuodeksi.

OMilleen muutto ja opiskElijaelämä

Muutin omilleni ollessani 19 vuotias. Jotenkin sen aiheuttama vapaus tehdä mitä huvitti, houkutteli. Tämän olen myös kokenut suurimmaksi syyksi, jolloin paino alkoi nousta. Söin roskaruokaa enkä liikkunut. Muistan, että aina silloin tällöin sain jonkin innostuksen liikuntaan, mutta kuten tavallista, muutaman kuukauden päästä se innostus lakkasi ja palasin entiseen sohvaperuna -oloon. Opiskeluaikoina vietin myös paljon aikaa baareissa, joskus jopa kolmena iltana/yönä viikossa. Kaikki muu paitsi terveellinen elämä ja liikunta oli mielessä.

Nykyinen aktiiviliikkuja

Urheilijaksi jälleen

Aloittaessani oman elämäntapamuutoksen (lue siitä lisää tästä) myös liikunta palasi jälleen elämääni. Aloin käydä kuntosalilla ja koin sen olevan loistava harrastus itselle. Noin kaksi vuotta kävin salilla, kunnes aloin kaivata jotain muuta. Sosiaalinen media oli tässäkin mukana ja löysin jenkkifutiksen. Nyt treenaan edelleen salilla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle jenkkifutiksen lajitreenit. Sohvaperuna on enää muisto vain, koen olevani jälleen urheilija : aktiiviliikkuja. Vaikka en kiellä, kyllä sitä edelleen tulee vietettyä aikaa sohvalla, mutta nyt myös liikunta kuuluu elämääni säännöllisesti. Ja aion pitää huolen, että tulee myös kuulumaan!

Onko sulla kokemuksia sohvaperunasta liikkujaksi jälleen? Olisi kiva kuulla sinun tarina.

-Henriikka

Seuraa Instagramissa

Lähestyvä ystävänpäivä sai minut pohtimaan aiempia treffikumppaneita. Ystävänpäivä on varmasti vuoden romanttisin päivä mitä tulee treffailuun. Itsellä ei ainakaan oman muistin mukaan ole koskaan ollut ystävänpäivä treffejä. Ajattelin kuitenkin tämän ällöromanttisen päivän kunniaksi jakaa kolme kamalinta treffikokemusta joita minulla on koskaan ollut. Ja nämä kaikki treffikumppanit ovat peräisin joltain nettideittisivustolta. Jos et vielä ole lukenut minun aiempaa postausta nettideittailusta, käy lukemassa se tästä.

Herra A

Herra A, olkoon nimeltään vaikka Kalle (nimet muutettu). Minua nuorempi mies pk-seudulta. Ehdittiin vaihtamaan viestejä noin pari viikkoa ennen tapaamista. Itseasiassa ensitreffit eivät olleet mitenkään kamalat eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa. Ne olivat sellaiset ns. perus tavalliset treffit. Käytiin jätskillä ja pelaamassa minigolfia. Tämän jälkeen kuitenkin kaikki alkoi mennä seinään. Tuli iso lista vaatimuksia, mitä hän haluaa naiselta. Naisen pitää esim. pukeutua aina tyylikkäästi. Missään nimessä ei mitään treenivaatteita, edes kotona. Aika paha, koska itse kuljen lähes aina treenivaatteissa. Myös silmälasit olivat ehdoton no no. Ne tekevät naisesta vanhan näköisen. Tässä vaiheessa minulle alkoi riittämään ja kehoitin etsimään jonkun toisen.

Herra B

Herra B, nimeltään vaikka Ville. Muutaman vuoden minua vanhempi mies, asui Turussa. Heti alusta asti tuntui, että juttu luistaa ja tässä voisi olla jotain. Nopeasti myös treffattiin. Sovittiin treffit Turkuun, joten hyppäsin autoon ja ajoin sinne. Jo heti ensi kohtaamisella tuli jotenkin outo fiilis kyseisestä miehestä. Ajattelin sen kuitenkin olevan jännitystä ja menevän pian ohi. Alun tunne paljastui todeksi. Ei tämä mies saanut suustaan mitään ulos juurikaan koko treffien aikana. Ilmeisesti oli paljon lahjakkaampi kirjoittamaan kun puhumaan. Yritin siinä väkisin jotain juttua keksiä, vastaukset olivat aina yhden tai kaksi sanaa. Varsinaista keskustelua ei siis saatu aikaan missään vaiheessa. Lopulta ilmoitin, että pitää lähteä kotiin. Muutaman tunnin päästä sain mieheltä viestin, että ei halua enää pitää yhteyttä. Olen kuulemma ärsyttävä pölöttäjä, jolta ei saa puheenvuoroa lainkaan. Aivan, kiitos ja hei!

Herra c

Herra C, nimeltään Mikael. Vaikutti täydelliseltä niin kuvissa kuin viestien perusteella. Komea ja pitkä, juuri sellainen omaan miesmakuuni sopiva. Sovittiin treffit minun luo, vaikka yleensä en tähän suostu. Hän oli kuitenkin ajamassa tästä ohi, joten päätin suostua. Hieman ennen sovittua tapaamisaikaa ovikello soi ja menin avaamaan oven. En tunnistanut ovella olijaa ja kysyin, että niin, voinko auttaa, miehen seisoessa hiljaa paikallaan. Hän kertoi olevansa Mikael. Ilmeeni olisi ollut varmasti näkemisen arvoin. Mikael oli ainakin 15 vuotta vanhempi mitä väitti olevansa. Kuvat eivät olleet tältä vuosituhannelta, taisi olla hänen nuoruuden kuvia. Totesin ovella, että koen olevani tullut huijatuksi ja vedin oven kiinni. Sen koommin ei ole Mikaelista kuulunut mitään.

Tässä omat karmeimmat tai ainakin mieleenpainuvimmat tapaukset. Olisi mahtavaa kuulla millaisia kamalia ensitreffejä sulla on ollut.

-Henriikka

SEURAA SOMESSA