Entinen sohvaperuna, nykyinen urheilija
0
Sohvaperuna on sana, joka kuvaa minua parhaiten vuosina 2007-2017. Eli kokonaiset 10 vuotta! Tuon kymmenen vuoden aikana sohvaperuna opiskeli sairaanhoitajaksi ja vietti railakasta opiskelijaelämää. Edes nuo opinnot eivät saaneet itseäni heräämään ja palaamaan liikunnan pariin. Valmistumisen jälkeen aloin tehdä vuorotyötä, joten silloinkaan ei muka liikunnalle jäänyt aikaa. Tosin, teen edelleen vuorotyötä ja aikaa jää liikunnalle. Joten tekosyy muiden joukossa oli vuorotyö.
Entinen sohvaperuna
Nuorena aKtiivinen urheilija
Nuorena harrastin kilpauintia. Liityin uimaseuran toimintaan mukaan 7 vuotiaana, koska pidin uimisesta. Kaikki kesät mökillä vietin vedessä, joten uintiharrastus oli hyvin luonnollinen valinta. Ensin treenejä oli kerran viikossa, lopulta vietin uimahallilla enemmän aikaa kuin kotona (tai ainakin siltä se tuntui). Lopetin uinnin ollessani 13-14 vuotias. En koskaan ollut uinnissa mitenkään hyvä, että olisin pärjännyt kisoissa tms. En löytänyt enää mitään motivaatiota uinnista ja teini-iässä motivaatio alkoi löytyä aivan muista asioista. Oman ”uinti-uran” jäädessä jäi myös liikunta kokonaan useammaksi vuodeksi.
OMilleen muutto ja opiskElijaelämä
Muutin omilleni ollessani 19 vuotias. Jotenkin sen aiheuttama vapaus tehdä mitä huvitti, houkutteli. Tämän olen myös kokenut suurimmaksi syyksi, jolloin paino alkoi nousta. Söin roskaruokaa enkä liikkunut. Muistan, että aina silloin tällöin sain jonkin innostuksen liikuntaan, mutta kuten tavallista, muutaman kuukauden päästä se innostus lakkasi ja palasin entiseen sohvaperuna -oloon. Opiskeluaikoina vietin myös paljon aikaa baareissa, joskus jopa kolmena iltana/yönä viikossa. Kaikki muu paitsi terveellinen elämä ja liikunta oli mielessä.
Nykyinen aktiiviliikkuja
Urheilijaksi jälleen
Aloittaessani oman elämäntapamuutoksen (lue siitä lisää tästä) myös liikunta palasi jälleen elämääni. Aloin käydä kuntosalilla ja koin sen olevan loistava harrastus itselle. Noin kaksi vuotta kävin salilla, kunnes aloin kaivata jotain muuta. Sosiaalinen media oli tässäkin mukana ja löysin jenkkifutiksen. Nyt treenaan edelleen salilla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle jenkkifutiksen lajitreenit. Sohvaperuna on enää muisto vain, koen olevani jälleen urheilija : aktiiviliikkuja. Vaikka en kiellä, kyllä sitä edelleen tulee vietettyä aikaa sohvalla, mutta nyt myös liikunta kuuluu elämääni säännöllisesti. Ja aion pitää huolen, että tulee myös kuulumaan!
Onko sulla kokemuksia sohvaperunasta liikkujaksi jälleen? Olisi kiva kuulla sinun tarina.
-Henriikka