Hae
Henriikka Johanna

Oma elämäntapamuutos – miten kaikki sai alkunsa

*Sisältää mainoslinkkejä

Oma elämäntapamuutos, miten kaikki sai alkunsa. Halusitte tietää, joten ajattelin siitä kertoa teille tiivistetysti. Kaikki alkoi syys-lokakuussa 2017. Olin jo pidemmän aikaa ollut kyllästynyt omaan sen hetkiseen oloon ja ulkonäköön. Välttelin sosiaalisia tilanteita, en halunnut kohdata ihmisiä. Keksin erilaisia syitä, ettei tarvitsisi viettää aikaa kodin ulkopuolella. Olin ahdistunut siitä miltä näytin. Mikään vaate ei sopinut päälle tai näyttänyt hyvältä. Tämän vuoksi vietin mielummin aikaa kotona kuin muualla.

Tuo syyskuinen aamu kuitenkin teki muutoksen omaan elämääni. Heräsin aamulla kirkas ajatus päässäni, nyt on tehtävä jotain asialle. En muista olinko nähnyt jotain unta vai miksi asia oli niin kirkkaana ajatuksissa jo heti herättyäni. Tuttuun tapaan otin puhelimen pöydältä ja aloin selata Facebookia. Huomasin mainoksen uudesta kuntosalista, joka oli avattu. Tuumasta toimeen, laitoin viestiä salille ja jo samana päivänä menin tutustumaan salille. Tuon tutustumisen yhteydessä kirjoitin myös vuoden sopimuksen kuntosalille.

elämäntapamuutos alkuun

Kuntosalille liittymisen jälkeen alkoi todellinen elämäntapamuutos. Olin joskus vuosia aikaisemmin käynyt kuntosalilla, joten laitteet olivat tuttuja ja jotenkin myös itse treenaaminen. Muistaakseni kävin noin kaksi viikkoa omatoimisesti salilla, kunnes mieleeni tuli ajatus personal trainerin palkkaamisesta. Mietin pitkään, mitä tehdä. Eniten huolestutti hinta. Lopulta sovin tapaamisen erään pt:n kanssa. Muistan tuon tapaamisen kuin eilisen päivän. Jännitti niin, että mahaa sattui. Pelotti, miten minut kohdataan tuossa tapaamisessa. Näin jälkikäteen voin sanoa, että jännitin aivan turhaan. Juteltiin pitkään siitä, miten olen päätynyt tilanteeseen jossa nyt olen. Mitä olen valmis tekemään muutoksen eteen sekä mitkä ovat tavoitteeni. Päädyin tuon tapaamisen pohjalta ostamaan 12 tapaamiskertaa. Nuo 12 kertaa treenattiin yhdessä salilla. Lisäksi sain henkilökohtaisen ravintosuunnitelman, jota lähdin toteuttamaan

Alku oli loppujen lopuksi helppo. Noudatin ruokavaliota täysin ja paino alkoi tippua. Jouluun mennessä olin saanut jo melkein 10kg pois. Tasaisesti putoava paino sai motivaation pysymään yllä. Tiesin, että nyt onnistunut. Olin myös päättänyt, että minun on onnistuttava. Se on nyt tai ei koskaan. Jos nyt en muuta elintapojani, sairastun diabetekseen, verenpaine nousee yms. Ei, olin tuolloin vasta 30, en voi kohdella itseäni enää siten, kun olin kohdellut.

Samat vaatteet – eri minä. Elämäntapamuutos näkyy parhaiten kuvista

kaksi vuotta elämäntamuutoksen aloituksesta

On kulunut reilut kaksi vuotta siitä, kun aloitin elämäntapamuutoksen. Päivääkään en kadu! En väitä, että koko kaksi vuotta olisi ollut helppoa ja pelkillä ruusuilla tanssimista. Ehei, sitä se ei todellakaan ole ollut. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. On ollut onnistumisia ja epäonnistumisia. En olisi koskaan uskonut, mitä kaikkea tuo elämäntapamuutos saa aikaan. Olen opiskellut ravintovalmentajaksi ja kohta aloitan personal trainer opinnot. Olen saanut mahdollisuuden toteuttaa oman verkkovalmennuksen. Rehellisesti sanottuna, tuo päätös aloittaa oma elämäntapamuutos on ollut paras jonka olen tehnyt muutamaan vuoteen. Fyysinen kunto on parantunut vaikka parannettavaa toki vielä on. En enää ahdistu sosiaalisista tilanteista, vietän vaipaa aikaa ystävien kanssa sekä nautin elämästä!

-Henriikka

LUE LISÄÄ: MUUTOS BY HENRIIKKA -VERKKOVALMENNUS

LUE MYÖS: Viisi vinkkiä miten aloittaa elämäntapamuutos

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Amerikkalainen jalkapallo eli jenkkifutis eli jefu. Siinä laji, josta en tiennyt vielä muutama kuukausi mitään. Okei, jos ei lasketa sitä, mitä leffoissa on nähnyt.

Pohdin kesän lopulla, että olisi kiva aloittaa jokin uusi harrastus kuntosalitreenaamisen ohelle. Laitoin siitä Instagramiin julkaisun ja sain paljon ehdotuksia, mitä kokeilla. Suurin osa oli joogaa, pilatesta tms. Aivan liian rauhallisia lajeja omaan makuun. Yksi ehdotus kuitenkin pisti silmään, jenkkifutis. Samalla myös epäusko siitä, että pärjäisin lajissa. Enhän minä jaksa juosta, aerobinen kunto on aivan surkea. Jenkkifutis on kuiten jalkapalloa, jossa pitää jaksaa juosta. Ja sen on itselle suurin haaste. Keskustelin kuitenkin muutaman eri naisen kanssa jotka pelaavat joukkueessa ja he saivat minut vakuuttuneeksi, että jokaiselle löytyy joukkueesta paikka, jokainen treenaan sillä kunnolla mikä on. Jenkkifutis sopii kaikille. Hieman pelottavin fiiliksin päätin mennä paikalle ensimmäisiin treeneihin lokakuun alussa. Jenkkifutis sai siis mahdollisuuden.

ensimmäisistä treeneistä heti koukkuun

Voin sanoa, että jäin heti lajiin koukkuun ensimmäisistä treeneistä. Jännitti todella paljon mennä. Eniten ehkä jännitti se, miten jaksan vetää 2h:n treenit läpi ilman kuolemaa kentälle ja miten minut otetaan vastaan joukkueessa. Treenit sain vedettyä läpi. Ja oli kyllä kovaa treeniä, aivan erilaista mihin olen itse tottunut. Parasta kuitenkin oli se, miten minut otettiin vastaan. Oma jännitys purkaantui heti, kun kaikki tulivat tervehtimään ja esittelemään itsensä. Heti oli kotoisa olo. Hitsi, tätäkö on joukkueurheilu? Treenien aikana ja jälkeen kysyttiin fiiliksiä. Ja kysyttiin jopa seuraaviin treeneihin mukaan. Sen verran koukuttava laji kyseessä, että päätin mennä kokeilmaan myös toisiin treeneihin.

Muistan miten ensimmäisistä treeneistä ajatessani kotiin päin mietin, että hitsi miten upea laji. Miksi en ole löytänyt lajia aiemmin. Tuntuu, että 32 vuotiaana on liian vanha aloittamaan jotain uutta. Mutta kaikkea muuta! Aina voi aloittaa, jos on tahtoa.

Olen tunnetusti kaikki mulle heti nyt tyyppi. Lähdin hullun rohkeana jo marras-joulukuun vaihteessa joukkuuen mukana Malmöön turnaukseen. Treenikertoja itsellä oli takana ehkä 8, laji totaalisen uusi ja nyt jo mukana menossa. Mutta onneksi menin. Pääsin heti tositoimiin ja pelaamaan. Vaikka ajoittain (lue usein) olin ulkona pelikuvioista, nautin joka heti kentällä olosta. Viimeistään tuon reissun aikana tajusin, että olen löytänyt lajin, joka vei sydämeni lähestulkoon ensimmäisistä treeneistä alkaen. Tulisipa pian kesä ja pääsisi kentälle.

Ruotsin Malmööhön matkannut jenkkifutis porukka

 

Pelihuumassa, 61 olen minä

Lohja lionesses – suomen onnellisin joukkue

Lohja Lionesses on joukkue, jossa on hyvä olla. Naiset joukkueessa ovat upeita. Olen kiitollinen siitä, että minut on otettu älyttömän hyvin vastaan. Vaikka olen uusi, ei tunnu siltä. Nämä naiset tukevat sua, kun sitä kaipaat. He kannustavat ja kehuvat, kun on sen aika. Aina yksilölajia harrastaneena on outoa, miten joukkue saa sinut tekemään vielä vähän enemmän. Ja sekös on vasta ihanaa.

Kiinnostaisiko sinua kokailla lajia? Haluatko tulla mukaan treeneihin? Kaikki ovat tervetulleita kokeilmaan vaikka lajista ei ole mitään kokemusta. Ties, vaikka sinulle kävisi samalla tavalla kuin minulle. Voit olla yhteydessä suoraa joukkueeseen (aftlohjalioneses@gmail.com) tai laittaa minulle viestiä. Voin luvata, että hiki treeneissä tulee ainakin!

-Henriikka

SEURAA LOHJA LIONESSES INSTAGRAMISSA
SEURAA MEITÄ FACEBOOKISSA

LUITKO JO: Viisi vinkkiä miten aloittaa elämäntapamuutos