Hae
Henriikka Johanna

Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton

Lapseton, mutten omasta tahdosta. Tämä on henkilökohtaisin blogiteksti, jonka olen koskaan kirjoittanut. Tai ainakin erittäin arka aihe minulle. Vaikka olen kertonut omasta elämästä lähes kaiken sosiaalisessa mediassa, tästä en ole koskaan puhunut. Tarkemmin ajateltuna, en ole puhunut tästä edes lähemmille ystävilleni. Tätä kirjoittaessa vielä mietin, julkaisenko tätä lainkaan. Jos siis luet tätä, päätin sen julkaista.

Olen aina haaveillut omasta perheestä, etenkin lapsista. Kuvittelin aina, että menisin naimisiin ihanan miehen kanssa ja saisimme kaksi lasta, joita kasvattaisimme yhdessä kauniissa omakotitalossa. Jep, elin jossain pilvilinnojen joukossa. Olen kuitenkin kohta 33 vuotias, sinkku ja edelleen lapseton. Onko kohta liian myöhäistä haaveilla omista lapsista? Mitä jos en edes kykene saamaan omia lapsia? Olenko lapseton loppuelämäni vai kokeilenko jotain toista ratkaisua?

vauvakuume?

Viimeiset 6 vuotta työskentelin vastasyntyneiden parissa. En koskaan töissä kokenut minkäänlaista vauvakuumetta. Oli ihanaa hoitaa vauvoja, mutta se oli minulle työtä. Veljen poika syntyi elokuussa 2018. Jotenkin hänen syntymä on saanut ajattelemaan omaa lapsettomuutta enemmän. Miten ihanaa olisi, jos serkukset voisivat leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Tätäkin kirjoittaessa nousee kyyneleet silmiin, kun mietin asiaa. Sitä, että olen lapseton. Koen jotenkin epäonnistuneeni tai jääneeni jostain paitsi tms. Tiedän ja ymmärrän, että äitiys / lapsettomuus ei määrittele minua ihmisenä yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi. Jotenkin sitä vaan itse miettii asiaa niin.

 

Ikää kohta 33 vuotta ja edelleen lapseton (kuvituskuva)

 

adoptio, keinohedelmöitys, parisuhde ja sitä kautta lapsia

Siinä ne vaihtoehdot taitaa aika pitkälti olla, jos lapsia haluan saada. Edelleen jaksan vielä haaveilla ja uskoa, että löydän miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Fakta on kuitenkin se, että ikä tulee vastaan koko ajan kovemmin ja kovemmin. En myöskään halua odottaa 40 vuotiaaksi asti ja odottaa sitä oikeaa, jos sellaista koskaan ilmestyy. Olen jo tutkinut paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta en ole kuitenkaan tehnyt vielä mitään päätöksiä. Sen tiedän, että kohta joudun tekemään jonkinlaisia päätöksiä asiaan liittyen. Ehkä jopa jo tänä vuonna.

Oletko itse samassa tilanteessa? Tai oletko joskus ollut? Olisi kiva kuulla teidän tarina.

-Henriikka

SEURAA INSTAGRAMISSA

LUE MYÖS: Kohti uutta ja tuntematonta unelmaa – American Football Academy of Finland (AFAF)

 

Kohti uutta ja tuntematonta unelmaa – American Football Academy of Finland (AFAF)

Kuten otsikosta voi jo päätellä, seuraava suuri unelma on edessä, American Football Academy of Finland eli AFAF. Vielä muutama viikko sitten luulin, että haluan personal traineriksi, mutta sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Edessä on suuri ja tuntematon, mutta sitäkin isompi unelma. Unelma, jonka en uskonut olevan ajankohtainen elämässäni.

Moni varmasti on lukenut, miten syksyllä aloitettu amerikkalainen jalkapallo iski heti täysillä. Laji, jota en koskaan uskonut edes harrastavani, mutta jonka parista olen löytänyt seuraavan unelman. Nimittäin mahdollisuus osallistua American Football Academy of Finland:n toimintaan.  Voisiko olla mahdollista, että minusta tulisi urheilija, joka panostaa lajiin kaiken mahdollisen, minkä muulta elämältä ehtii. Voiko se olla mahdollista? En tiedä, mutta seuraavan 9kk:n aikana otetaan siitä selvää.

mikä ihmeen afaf?

American Football Academy of Finlandin (AFAF) tarkoituksena on tarjota kaikille lajin harrastajille tai lajista kiinnostuneille mahdollisuus kasvaa urheilijana sekä kehittää itseään ja osaamistaan ammattitaitoisen valmennuksen avulla ilman urheiluseurojen sanelemia rajoituksia.
Urheilijana kehittyminen vaatii tavoitteellista ja monipuolista harjoittelua. AFAF tarjoaa jäsenilleen monipuolisen harjoituskonseptin, joka kattaa pelipaikkakohtaisen harjoittelun lisäksi mm. fysiikka- ja juoksuvalmennuksen sekä ravinto-ohjauksen. AFAFin valmennuskonsepti soveltuu sekä lajia pitempään harrastaneille että niille, joilla ei ole vielä takana downin downia. Lisää akatemian toiminnasta voit lukea tästä

 

Moni Lohja Lionesses joukkuueesta osallistuu AFAF:n toimintaan

Kovaa treeniä luvassa

Osallistumalla akatemian toimintaan, jatkan edelleen myös Lionessesin treeneissä. Akatemiaan voi osallistua mistä joukkueesta tahansa, joten nämä ovat kaksi eri asiaa. Se myös tarkoittaa, että treeniä on luvassa PALJON. Salille tulee kolme treeniä viikkoon, lisäksi yksi kehonhuoltoon painottuva treeni salilla tehtäväksi. Salitreenien lisäksi viikkoon kuuluu myös kaksi ns. ”jumppasalitreeniä”. Toinen on akatemian ja toinen Lionessesin treeni. Näissä treeneissä harjoitellaan mm. nopeutta, juoksun tekniikkaa, erilaisia hyppyjä ja pomppuja, reaktionopeutta yms. Ja tietysti luvassa on itse lajitreeniä. Akatemian lajitreenit ovat joka toinen lauantai 4h (2h+2h, välissä tankkaustauko). Treenipäivien lisäksi järjestetään turnauspäiviä. Lisäksi on Lionessesin omat lajitreenit, kerran viikossa 2h.

Treeniä tulee siis paljon olemaan kevään aikana. Kun kausi alkaa toukokuussa, treenimäärät hieman vähenevät. Tärkeää on muistaa myös levätä ja kuunnella omaa kroppaa. Jos tuntuu siltä, että väsyttää, jättää jotain tekemättä. En halua kokea stressiä treeneistä ja ajatella sitä suorittamisena. En kuitenkaan ole huippu-urheilija, joten jos joskus jokin treeni jää välistä, en koe siitä huonoa omaatuntoa.

-Henriikka