Lähestyvä ystävänpäivä sai minut pohtimaan aiempia treffikumppaneita. Ystävänpäivä on varmasti vuoden romanttisin päivä mitä tulee treffailuun. Itsellä ei ainakaan oman muistin mukaan ole koskaan ollut ystävänpäivä treffejä. Ajattelin kuitenkin tämän ällöromanttisen päivän kunniaksi jakaa kolme kamalinta treffikokemusta joita minulla on koskaan ollut. Ja nämä kaikki treffikumppanit ovat peräisin joltain nettideittisivustolta. Jos et vielä ole lukenut minun aiempaa postausta nettideittailusta, käy lukemassa se tästä.

Herra A

Herra A, olkoon nimeltään vaikka Kalle (nimet muutettu). Minua nuorempi mies pk-seudulta. Ehdittiin vaihtamaan viestejä noin pari viikkoa ennen tapaamista. Itseasiassa ensitreffit eivät olleet mitenkään kamalat eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa. Ne olivat sellaiset ns. perus tavalliset treffit. Käytiin jätskillä ja pelaamassa minigolfia. Tämän jälkeen kuitenkin kaikki alkoi mennä seinään. Tuli iso lista vaatimuksia, mitä hän haluaa naiselta. Naisen pitää esim. pukeutua aina tyylikkäästi. Missään nimessä ei mitään treenivaatteita, edes kotona. Aika paha, koska itse kuljen lähes aina treenivaatteissa. Myös silmälasit olivat ehdoton no no. Ne tekevät naisesta vanhan näköisen. Tässä vaiheessa minulle alkoi riittämään ja kehoitin etsimään jonkun toisen.

Herra B

Herra B, nimeltään vaikka Ville. Muutaman vuoden minua vanhempi mies, asui Turussa. Heti alusta asti tuntui, että juttu luistaa ja tässä voisi olla jotain. Nopeasti myös treffattiin. Sovittiin treffit Turkuun, joten hyppäsin autoon ja ajoin sinne. Jo heti ensi kohtaamisella tuli jotenkin outo fiilis kyseisestä miehestä. Ajattelin sen kuitenkin olevan jännitystä ja menevän pian ohi. Alun tunne paljastui todeksi. Ei tämä mies saanut suustaan mitään ulos juurikaan koko treffien aikana. Ilmeisesti oli paljon lahjakkaampi kirjoittamaan kun puhumaan. Yritin siinä väkisin jotain juttua keksiä, vastaukset olivat aina yhden tai kaksi sanaa. Varsinaista keskustelua ei siis saatu aikaan missään vaiheessa. Lopulta ilmoitin, että pitää lähteä kotiin. Muutaman tunnin päästä sain mieheltä viestin, että ei halua enää pitää yhteyttä. Olen kuulemma ärsyttävä pölöttäjä, jolta ei saa puheenvuoroa lainkaan. Aivan, kiitos ja hei!

Herra c

Herra C, nimeltään Mikael. Vaikutti täydelliseltä niin kuvissa kuin viestien perusteella. Komea ja pitkä, juuri sellainen omaan miesmakuuni sopiva. Sovittiin treffit minun luo, vaikka yleensä en tähän suostu. Hän oli kuitenkin ajamassa tästä ohi, joten päätin suostua. Hieman ennen sovittua tapaamisaikaa ovikello soi ja menin avaamaan oven. En tunnistanut ovella olijaa ja kysyin, että niin, voinko auttaa, miehen seisoessa hiljaa paikallaan. Hän kertoi olevansa Mikael. Ilmeeni olisi ollut varmasti näkemisen arvoin. Mikael oli ainakin 15 vuotta vanhempi mitä väitti olevansa. Kuvat eivät olleet tältä vuosituhannelta, taisi olla hänen nuoruuden kuvia. Totesin ovella, että koen olevani tullut huijatuksi ja vedin oven kiinni. Sen koommin ei ole Mikaelista kuulunut mitään.

Tässä omat karmeimmat tai ainakin mieleenpainuvimmat tapaukset. Olisi mahtavaa kuulla millaisia kamalia ensitreffejä sulla on ollut.

-Henriikka

SEURAA SOMESSA

Nettideittailu on tätä päivää. Netistä löytyy lukemattomia erilaisia sivuja sekä sovelluksia nettideittailuun. Rehellisesti voin kertoa, että olen kokeillut niistä aika montaa mm. Tinder, Badoo, Suomi24, Happypancakes näin nopeasti mainittuna. Nyt olen kuitenkin alkanut kyllästyä nettideittailuun.

Nettideittailu on Rankka

Niin oudolta kuin se jonkun korvaan voi kuulostaa, nettideittailu on todella rankkaa. Ai miksi? Ensin yrität löytää kaikkien tuhansien profiilien joukosta jonkun, joka herättää itsessä jonkun mielenkiinnon. Sovelluksesta riippuen, tarvitaan myös toisen mielenkiinto ennen kuin voi alkaa laittaa viestejä toiselle. Tämän jälkeen pitäisi keksiä jokin hyvä viestin aloitus, pelkkä mitä kuuluu ei usemmiten tee minkäänlaista vaikutusta. Jos hyvän aloituksen jälkeen saat vastauksen viestiin, tulisi keskustelua saada pidettyä yllä. Olen huomannutkin, että herkästi jos mielenkiintoa ei ole, keskustelu lopahtaa muutaman viestin jälkeen. Ja taas ollaan pisteessä, jossa pitää löytää ns. uusi match. Joskus harvoin keskustelu etenee kuin luonnostaan eikä sitä tarvitse yrittää ylläpitää sen enempään. Jossain tapauksissa tällöin saatetaan myös vaihtaa puhelinnumeroa ja jatkaa keskustelua esim. whatsapp:ssa.

Nettideittailu on ehdottomasti rankita siinä vaiheessa, kun olet kertonut toiselle itsestäsi kaikkea mitä ikinä keksit (jättäen kuitenkin kaikkein synkimmät salaisuudet kertomatta) ja yhtäkkiä kiinnostus lopahtaa. Tai vastaavasti et enää kuule toisesta mitään. Ghoastaaminen, se on ehkä ärsyttävintä mitä voi tehdä. Tässä vaiheessa sitä jälleen miettii, mikä itsessä on vikana, kun yhtäkkiä toisesta ei kuulu yhtään mitään. On jälleen palattava alkuun, kohtaan  jossa selaat erilaisia profiileita löytääksesi yhä uudelleen ja uudelleen mielenkiintoisen profiilin.

Sinkkuna lopunelämää?

Siinäpä vasta kysymys, johon ei ole vastausta. Toivoisin, että näin ei olisi. Jotenkin en vain jaksa enää nettideittailua, pettymystä toisen perään. Voin kertoa, että se on myös itsetunnolle melkoisen rankkaa. En edes muista, koska olisin ollut treffeillä. Ehkä kesällä viimeksi. En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, voihan sieltä netistä löytyä vielä ”se oikea”. Tai vaikka lähikaupasta. Pidän siis jatkossakin silmät auki, koskaan ei voin tietää.

Olisi mahtavaa kuulla teidän nettideittailu kokemuksia. Niitä onnistuneita rakkaustarinoita tai vastaavasti niitä kammottavia treffejä joilla olette olleet. Kommentoi alle, sana vapaa!

-Henriikka

LUE MYÖS: Ystävänpäivä – 3 kamalinta treffikokemusta koskaan

LUE MYÖS: Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton 

SEURAA INSTAGRAMISSA