Suolainen joulutorttu – kylmäsavulohi täytteellä
0Suolainen joulutorttu kruunaa pikkujoulujen tarjoilut. Tai miksi näitä ei voisi tehdä ihan muuten vain ja nauttia. Itse tykkään usein valita mieluummin sen suolaisen vaihtoehdoin kuin makean. Ja koska rakastan myös kylmäsavulohta, tuli tästä täytteestä minun ehdoton suosikki. VINKKI! Tällä samalla täytteellä voi tehdä myös esim. rieskarullia. Kannattaa kokeilla myös niitä. Lopusta löydät vielä vinkit, millä kalan voi korvata.
Suolainen joulutorttu – kylmäsavulohi täytteellä
Täyte:
- 150g kylmäsavulohi
- 200g tuorejuusto (kylmäsavulohi tai oman maun mukainen)
- 1/4 punasipuli
- 2rkl makea sinappi
- 1rkl sitruunan mehu
- 1/2 punttia tuoretta tilliä
- tarvittaessa suolaa
Pilko lohi pieneksi, samoin punasipuli. Sekoita joukkoon tuorejuusto, sinappi, tilli sekä sitruunanmehu. Laita jääkaappiin tekeytymään. Tarkista maku, kun massa on tekeytynyt rauhassa jääkaapissa vähintään 15min. Lisää tarvittaessa suolaa. Täytteessä saa olla kunnolla makua, sillä itse torttutaikinahan ei maistu miltään.
suolainen joulutorttu kylmäsavulohitäytteellä ei vaadi montaa raaka-ainetta
Ota 5 torttulevyä hyvissä ajoin sulamaan. Muotoile tortut. Itse kostutin vielä vedellä kiinnityskohtaa, jotta ne pysyisi paremmin kiinni. Torttuja ei tarvitse voidella, jos et halua. Itse en voitele koskaan ja näin tortuista tulee vielä lehtevämpiä (voidellessa kananmuna saattaa liimata taikinan ”kiinni”). Paista tortut pakkauksen ohjeen mukaan.
Painelin torttujen keskustan kunnolla kiinni ja ”liimasin” sen vielä vedellä
Anna torttujen jäähtyä kunnolla ennen täytteen laittoa. Lisää jokaisen tortun päälle noin 1rkl massaa. Tällä määrällä pitäisi saada täytettyä kaikki 10 torttua. Koristele vielä halutessasi tilillä. Suolainen joulutorttu maistuu parhaimmalta melkein heti syötynä, joten ei kannata tehdä näitä valmiiksi odottamaan kovin moneksi tunniksi. Toki itse täytteen voit tehdä hyvissä ajoin jo jääkaappiin odottamaan.
Koristele valmis suolainen joulutorttu tillillä
Jos suolainen joulutorttu on sinun juttu, kannattaa näitä ehdottomasti kokeilla. Ja jos kylmäsavulohi ei maistu, voit tehdä sen myös lämminsavustetusta lohesta. Kalan voi korvata kokonaan ja laittaa tilalle kinkkusuikaleita tai kylmäsavustettua poroa. Molemmat toimii hyvin.
Jouluisin terveisin,
Henriikka
Seuraa somessa
lue myös nämä herkulliset reseptit
Roikkoleikkaus ja siitä toipuminen
Roikkoleikkaus ja siitä toipuminen. Kerroin joku aika sitten leikkauksesta ja siihen valmistautumisesta. Jos et ole sitä vielä lukenut, niin tee se ensin tästä. Aiempi postaus päättyi siihen, kun pääsin Tallinnasta Helsinkiin. Nyt jatketaan matkaa siitä eteen päin. Miten toipuminen meni, miten pärjäsin kotona, miten haavat parani, tuliko takapakkia jne. Koska omasta leikkauksesta on aikaa tässä vaiheessa noin vuosi ja 4 kuukautta, voi jossain kohdin olla ns. aika kullannut muistot. Pyrin kuitenkin kertomaan kaiken rehellisesti omien kokemusteni kautta.
Ensimmäiset päivät kotona
Minut tosiaan haettiin Helsingin satamasta autolla, joten ei tarvinnut käyttää julkisia. Kotimatka kesti noin 1.5h. Ajettiin se yhtä soittoa perille asti. Itsellä ei ollut mitään vaikeuksia istua autossa. Hieman turvavyön lannevyö jossain kohtiin painoi haavaa, mutta sekään ei ollut oikeasti paha. Noin viikko leikkauksesta ajoin jo itse autoa ongelmitta.
Käveleminen ja liikkuminen on erittäin tärkeää toipumisaikana. Pyrin liikkumaan kotona mahdollisimman paljon. Alkuun kävely oli enemmän selkä kumarassa menoa. Pyrin kuitenkin joka päivä useamman kerran suoristamaan selkää kunnolla, koska kumarassa kävelyä ei suositella. Jo sairaalassa ollessa ja liikkuessa huomasin, että sieltä saatu tukivyö on todella epämukava. Niinpä ensitöikseni tilasin miellyttävämmän tukiasun. Koska tuota tukiasua piti käyttää ensimmäiset 6 viikkoa 24/7 koin miellyttävän asun olevan erityisen tärkeä.
Tilasin tällaisen tukiasun heti kotiin päästyä. Se on polvista aina rinnan alle. Haaroista se oli auki, joten jokaista wc reissua varten sitä ei tarvinnut kokonaan riisua
Roikkoleikkaus – yllättikö kipu?
Roikkoleikkaus oli itselle yllättävän kivutonta. Kuvittelin, että olisin paljon kipeämpi ottaen huomioon laajat leikkausviillot. Viikon ajan söin suht säännöllisesti paracetamolia sekä ibuprofeiinia. Missään kohtaa itsellä ei edes ollut sellaista olo, että olisin tarvinnut vahvempia lääkkeitä. Kipein kohta oli kyllä ehdottomasti pystyviilto, koska siitä kohtaa oli myös erkauma korjattu. Pahinta oli ensimmäisen viikon aikana yllättäen tullut aivastus. Se paine ja voima joka hetkellisesti kohdistui vatsalihaksiin oli kyllä järkyttävä. Toki siitä ei pitkää kipua tullut, mutta sen muutaman sekunnin ajan luulin halkeavani kahtia siihen paikkaan.
Roikkoleikkaus ja tulos kolmen viikon kohdolla.Turvotusta on reilusti, mutta muuten vatsa näyttää jo todella hyvältä. Turvotusta kerääntyi myös reisiin, kuten kuvasta hyvin huomaa.
haavanhoito
Eniten pelkäsin koko leikkauksessa haavojen paranemista. Itselle tehtävä roikkoleikkaus oli iso, joten haavaakin oli paljon. Jälleen olin lukenut kauhukertomuksia Facebook ryhmistä, jossa haavat eivät eivät olleet umpeutuneet moneen kuukauteen, onkaloita ja verestäviä haavoja. Olin aivan varman, että jotain ongelmia tulee. Olihan minulla leikkaushaavaa vaikka muille jakaa. Mutta ei, haavojen kanssa ei ollut MITÄÄN ongelmaa tai haastetta missään vaiheessa. Ja tästä olen äärettömän kiitollinen.
En suosittele hirvittävän paljon kotiin hankkimaan etukäteen mitään haavanhoitoon tarvittavia välineitä. Jos haavat paranevat hyvin, et tarvitse sidoksia juurikaan. Haavoille on parasta kevyt teippaus, jos ne eivät eritä. Jos haavojen kanssa tulee haastetta, ehdit kyllä hankkimaan niihin sopivat taitokset yms. Ne Haavasidokset ovat kuitenkin melko hintavia, joten turhaan ei kannata kotiin ostaa kovin paljon kaikkea.
Tosiaan haavoissa / arvissa ei ollut mitään haastetta, mutta itselle alkoi kertymään toiseen kylkeen nestettä todella paljon. Virossa ei laitettu dreenejä eli imuletkua, joka laitetaan ihon alle poistamaan nestettä, verta ja kudosnestettä. Suomessa monesti näitä tämän leikkauksen yhteydessä. Tämä neste alkoi kertymään itselle siis kylkeen. Se ei ole kipeä eikä vaarallinen, jos se neste ei tulehdu. Kävin terveyskeskuksessa lääkärin arvioinnissa, jossa todettiin kaiken olevan hyvin eikä ollut mitään syytä poistaa tuota nestettä neulalla. Ajan kanssa se neste ns. imeytyy takaisin kehoon. Ja näin siinä todellakin kävi.
Apuvälineet kotona
Ennen leikkausta selasin keskusteluja toipumisesta. Mitä olisi hyvä ottaa huomioon. Monella oli ollut käytössä jonkin lainen vartalotyyny / U-tyyny. Itse kuitenkin päädyin siihen, etten sellaista tarvitse. Koska itsellä meni haavaa ympäri kehon, sain nukkua asennossa mikä itseltä tuntui hyvältä. Ainoastaan vatsalla makuuta piti välttää, mutta sekin ainoastaan erkauman korjauksen vuoksi. Toki, vatsalla nukkuminen ei olisi muutenkaan tuntunut vielä ensimmäisten viikkojen aikana. En siis kokenut tarpeelliseksi erikoistyynylle ja näin jälkikäteen en sitä myöskään ostaisi.
Jotkut olivat ostaneet myös apuvälineen, jolla saa nostettua lattialle tippuneita tavaroita ilman kumartamista. Mielestäni tämäkin on aivan turhaa. Tekee hyvää vaan liikuttaa kroppaa toipumisaikana. Joten sanoisin, että mikään apuvälinen tai ”lisälaite” ei ole tarpeellinen ja pärjäät kyllä kotona ilmankin. Vaikka asuisit yksinkin.
Roikkoleikkaus ja sairausloma
Oma leikkaus tehtiin tosiaan ei terveydellisistä syistä niin sairauslomaa minulle ei annettu. Toki, olen yrittäjä niin käytännössä se olisi ollut ihan sama. Jos leikkaus tehdään julkisella puolella (tai esim. Virossa terveydellisistä syistä) niin sairausloma olisi varmasti kuudesta viikosta alkaen. Kaikki riippuu niin paljon siitä, miten haavat paranee, millaista työtä tekee jne. Itse pidin pari viikkoa vapaata, jonka jälkeen jatkoin töiden tekoa. En tietenkään käynyt salilla ohjaamassa vaan tein kotona töitä tietokoneella. Joten sanoisin, että noin neljän viikon kohdalla pytyy varmasti palaamaan töihin, jos kyseessä on kevyttä toimistotyötä. Fyysisesti raskaampi työ vaatii ehdottomasti pidemmän sairausloman. Ja samoin tietenkin silloin, jos haavojen paranemisen kanssa on haasteita.
Paluu treenin pariin
En enää tarkkaan muista, miten pitkään oli ehdoton treenikielto kävelyä lukuun ottamatta. Olisikohan se ollut 4-6 viikkoa. Itse palasin salille 8 viikkoa leikkauksen jälkeen. Erkauman leikkauksen vuoksi tässä vaiheessa oli vielä kaikki keskivartaloa suoraan kuormittavat liikkeet kiellettyjä. Ja rehellisesti sanottuna, ei sellaista olisi edes vielä tehnyt mieli tehdä. Joten kaikki isot moninivelliikkeet (kyykyt, maastavedot yms). jätin suosilla pois, koska niissä keskivartaloon tulee painetta. Aloittelin siis kevyesti treenin ja tein paljon liikkeitä laitteilla vapaiden painojen sijaan. Noin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen aloin pikkuhiljaa siirtymään vapaiden painojen pariin. Tässä vaiheessa oli lupa jo treenata ns. kivun sallimissa rajoissa, mutta suoria vatsalihaksiin keskittyviä liikkeitä tuli vielä välttää. Ja kaikki liikkeet, jotka aiheuttivat kipua vatsaan, tuli välttää. Jos siis erkaumaa ei olisi korjattu roikkoleikkauksen yhteydessä, olisin jo siinä kahden kuukauden kohdalla pystynyt treenaamaan normaalisti.
Tässä kohtaa roikkoleikkauksesta on kulunut noin puoli vuotta. Suurimmat turvotukset alkaa olemaan jo pois ja näkemään paremmin lopputulosta.
Huh, tulipas paljon tekstiä tästä paranemisvaiheesta. Jos vielä jäi jotain kysyttävää niin kysy ihmeessä. Kerron mielelläni omia kokemuksia leikkauksesta, siitä toipumisesta yms.
-Henriikka
seuraa somessa
lue myös
Roikkoleikkaus eli abdominoplastia