Tahaton lapsettomuus – minusta ei ehkä tule äitiä koskaan
0
Tahaton lapsettomuus eli en ole saanut lapsia vaikka olisin halunnut. Nyt, kun ikää on 39 vuotta ja olen jälleen sinkkuna, ajatus lapsista on taas tavattoman kaukana. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat silmistä ja mietin, että julkaisenko tätä postausta koskaan. Jos nyt luet tätä, olen päättänyt puhua asiasta julkisesti.
Olen aina haaveillut siitä, että olisin äiti. Että minulla olisi omia lapsia. Se on ehkä ainut asia, josta olen oikeasti haaveillut. Olen tehnyt koko sairaanhoitajan urani lasten ja nuorten parissa ja se on vain vaihvistanut sitä tunnetta, että haluan omia lapsia. Nyt, 39 vuotiaana olen edelleen lapseton.
Itse en kärsi lääketiteteellisestä lapsettomuudesta vaan elämäntilanteesta johtuvasta lapsettomuudesta
tahaton lapsettomuus ilman parisuhdetta
Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, että raskaus ei ala toiveista huolimatta. Yleensä puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta silloin, kun raskaus ei ole alkanut vuoden säännöllisen, suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Tämä luokitellaan enemmän lääketieteelliseksi tahattomaksi lapsettomuudeksi.
Oma lapsettomuus johtuu elämäntilanteesta. Vuoden alussa koin eron, jonka vuoksi tahaton lapsettomuus on taas noussut esiin omissa ajatuksissani. Viimeisemmässä parisuhteessa, etenkin sen alussa puhuttiin lapsista ja ehdin hetken jo toivomaan, että ehkä minusta kuitenkin tulee vielä äiti. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt ja syli on edelleen tyhjä.
Tämä asia on ollut itsellä mielessä viimeiset viikot hyvinkin paljon. Tiedostan, että olen jo sen verran vanha, että en tiedä onko enää kannattavaa edes haaveilla lapsesta. Olen myös miettinyt ryhtymistä itselleiseen äitiyteen. Tässäkin toki ikä alkaa tulla vastaan. Käsittääkseni julkisella puolella hoidot olisi hyvä aloittaa jo alle 40 vuotiaana, mieluusti 35 ikävuoden kohdalla. Toki, alle 40 vielä olen. Yksityisellä puolella hoidetaan vähän vanhemmalla iällä myös. Tiedän, että tätä asiaa ei ole aikaa miettiä enää juurikaa vaan päätöksiä pitäisi tehdä NYT eikä huomenna. Helpommin sanottu kuin tehty.
Olen myös pohtinut paljon asiaa toiselta kannalta. Entä jos löydä miehen, jolla on jo lapsia ennestään (usein tässä iässä niitä miehiä on enemmän kuin lapsettomia). Uskon, että pystyisin rakastamaan myös tulevan puolison aiemmasta suhteesta olevia lapsia. Tiedän, että olisin heille yksi turvallinen aikuinen lisää. Tällä hetkellä tämä vaihtoehto on myös hyvä. Toki, tätä kirjoittaessa ei ole tietoa miehestä eikä lapsista.
Oletko miettinyt samoja asioita? Oletko itsellinen äiti? Olisi mahtavaa kuulla sinun kokemuksia, joten laita viestiä. Kaikki vertaistuki ja asioiden jakaminen olisi itselle tärkeää.
-Henriikka
seuraa somessa
Instagramissa / Facebookissa / TikTokissa