Miten minusta tuli ylipainoinen?

En ole ollut aina ylipainoinen. Paino on kerääntynyt itselleni vuosi vuodelta pikkuhiljaa. Ravitsemusterapeutin käynnillä käytiin painon kertymiseen liittyvää historiaa läpi ja jouduin miettimään mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että tällä hetkellä olen ylipainoinen. Keskustelu ravitsemusteraputin kanssa oli hyvin tuottoisaa ja oli mielenkiintoista pohtia asiaa ammattilaisen kanssa. 

Lapsuus ja teini-ikä

Lapsena ja teini-ikäisenä en ollut ylipainoinen vaan mielestäni hyvin normaalipainoinen. En tietenkään muista painoa tms, mutta kuvien perusteella näyttää siltä. 

Aloitin kilpauinnin noin 7 vuotiaana ja harrastin uintia aina 14-15 vuotiaaksi asti. Tuona aikana muistan, miten aina oli nälkä treenien takia ja söin todella paljon, mutta en kuitenkaan ollut lihava. Kouluun ja uintitreeneihin menin lähes tulkoon aina pyörällä ja muutenkin vapaa-ajalla tuli liikuttua pyörällä joka paikkaan. Minulla ei ollut teini-ikäisenä mopoa tai skootteria, joten pyörällä oli mentävä jos johonkin halusin mennä.

Ikää noin 12-13v. Painoa ei todellakaan ollut liikaa

kotoa pois muutto

Muutin pois kotoa, kun olin täyttänyt 19 vuotta. Tämän koen olleen jonkinlainen käänne siihen, että paino alkoi nousta ja aloin olla ylipainoinen. Sain itse päättää, mitä syön ja milloin syön. Aiemmin kotona asuessa äiti teki ruoan ja meillä syötiin aivan tavallista kotiruokaa. Omilleni muuton jälkeen koin vapauden ja pitkällä tähtäimellä homma riistäytyi käsistä. Oli hetkiä, jolloin kiinnitin huomiota mitä syön. Tein itse ruokaa, ostin kasviksia yms. Yhä useammin kuitenkin kaupasta tarttui mukaan eineksiä: lihapiirakoita, pakastepizzoja yms epäterveellistä. Myös sipsejä sekä karkkia alkoi mennä enemmän. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joten myös viihteellä tuli käytyä melkein viikoittain. Alkoholin sumentaman illan / yön jälkeen piti käydä kebabin kautta ennen kotiin menoa. Tästä kierre ylipainoon lähti vaikka opiskeluiden myötä tiesin, mitä vaaroja ylipaino voi aiheuttaa.

Liikunta aikuisiällä

Liikunta aikuisena on ollut hyvin epäsäännöllistä. Aina sillon tällöin olen innostunut käymään salilla, mutta innostus on useimmiten loppunut yhtä nopeasti, kuin se on alkanutkin. Usein olen aloittanut salilla käymisen juurikin jonkin laihdutusyrityksen vuoksi. Muutaman viikon olen jaksanut keskittyä asiaan ja sitten se on jäänyt.

Syyskuussa 2017 aloitin jälleen salilla käymisen ja se on pysynyt mukana vielä tähän päivään asti. Toki korona on vaikkutanut salilla käymiseen, mutta edelleen siellä käyn. Lisäksi syksyllä 2019 aloitin jenkkifutiksen, johon rakastuin kertaheitolla. Enää en voisi kuvitella elämää ilman jenkkifutista. Joko loukkantuminen tai vanhuus tulevat olemaan syitä, jos joskus lopetan jenkkifutiksen.

-Henriikka

lue myös

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

Miksi ylipainoinen tuntee häpeää harrastaessaan liikuntaa?

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa