Itsetunto on asia, jota olen opetellut kasvattamaan viimeisen muutaman vuoden ajan. Hitaasti, mutta varmasti itsetunto on kasvanut. Tänä päivänä voin sanoa, että minun itsetunto on vahva! Miten olen siinä onnistunut? Miten epävarmasta ja huonon itsetunnon omaavasta naisesta tuli muutamassa vuodessa rohkea, vahva ja hyvän itsetunnon omaava oman elämänsä boss lady?

Ala- ja yläasteella minua kiusattiin jonkin verran. Lähinnä haukuttiin läskiksi tms. Olin kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että minulla oli aina ystäviä. Läskihuutelut olivat satunnaisia, useimmiten poikien huutelemia. En väitä, että ne eivät olisi satuttaneet, mutta nuoruuteni ei mennyt piloille kiusaamisen vuoksi.

Pikkuhiljaa kuitenkin tapahtui jotain, joka sai itsetuntoni ja -varmuuteni laskemaan. En osaa sanoa mitään tiettyä elämänvaihetta, mutta syksyllä 2017 olin jo hyvin syvissä vesissä.

Vahvan itsetunnon myötä uskallan jakaa hieman rohkeimpiakin kuvia

Vuosi 2019 muutti kaiken

Kaikki sai alkunsa, kun aloitin oman elämäntapamuutokseni (lue siitä lisää tästä). Ensimmäinen vuosi elämäntapamuutoksen aikana oli enemmänkin uuden opettelua ravitsemuksen ja liikunnan puolella. Silloin en juurikaan miettinyt henkisen puolen asioita muutoksen matkalla. Vuonna 2019 aloin kuitenkin kehittämään myös omaa henkistä hyvinvointia. Aloin huomata, miten vaatteet istuivat paremmin, hymyilin enemmän peilikuvalle, sain mukavia ja kannustavia kommentteja tuntemattomilta.

Ensimmäinen iso askel oli, kun julkaisin ensimmäinen kuvan Instagramiin, jossa olen pelkällä urheilutopilla sekä sortseilla. Voit katsoa julkaisun tästä. Oli vaikea kuvitella, että julkaisisin niin ”alastoman” kuvan itsestäni sosiaalisessa mediassa.

Osittain itsetunto on kasvanut painonpudotuksen myötä. Olen oppinut hyväksymään vartaloni sellaisena kuin se on nyt. En ”vasta 20kg laihempana”. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta sitä tämä ei todellakaan ole ollut. Alkuun se oli hankalaa, näin peilikuvasta vain epätäydellisyyttä, virheitä ja vikoja. Jaan teille seuraavaksi erään tehtävän, jonka avulla olen opetellut vahvempaa itsetuntoa.

Itsetuntoa voi kasvattaa harjoittelemalla

Harjoitus vahvemman itsetunnon kasvattamiseksi

Olen tehnyt tätä harjoitusta alkuun joka päivä, nykyään ehkä kerran viikossa. Ensin se tuntui super vaikealta ja hankalalta, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Harjoituksessa on kolme vaihetta. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun nykyinen tuntuu helpolta ja haluat haastetta lisää.

1. Mene seisomaan kokovartalopeilin eteen. Katso itseäsi päästä varpaisiin. Sano ääneen peilikuvalle 3 asiaa, joista pidät peilikuvassasi.

2. Mene jälleen peilin eteen seisomaan. Nyt riisu itsesi alusvaatteille. Sano jälleen ääneen 3 asiaa, joista pidät.

3. Kolmas vaihe on jo hieman haastavampi. Mene jälleen peilin eteen ja riisu itsesi alasti. Sano ääneen 3 asiaa joista pidät.

Miltä tehtävä kuulostaa? Haastan sinut kokeilemaan ainakin ensimmäistä vaihetta. Miltä tehtävä  teko tuntui?

-Henriikka

Sohvaperuna on sana, joka kuvaa minua parhaiten vuosina 2007-2017. Eli kokonaiset 10 vuotta! Tuon kymmenen vuoden aikana sohvaperuna opiskeli sairaanhoitajaksi ja vietti railakasta opiskelijaelämää. Edes nuo opinnot eivät saaneet itseäni heräämään ja palaamaan liikunnan pariin. Valmistumisen jälkeen aloin tehdä vuorotyötä, joten silloinkaan ei muka liikunnalle jäänyt aikaa. Tosin, teen edelleen vuorotyötä ja aikaa jää liikunnalle. Joten tekosyy muiden joukossa oli vuorotyö.

Entinen sohvaperuna

Nuorena aKtiivinen urheilija

Nuorena harrastin kilpauintia. Liityin uimaseuran toimintaan mukaan 7 vuotiaana, koska pidin uimisesta. Kaikki kesät mökillä vietin vedessä, joten uintiharrastus oli hyvin luonnollinen valinta. Ensin treenejä oli kerran viikossa, lopulta vietin uimahallilla enemmän aikaa kuin kotona (tai ainakin siltä se tuntui). Lopetin uinnin ollessani 13-14 vuotias. En koskaan ollut uinnissa mitenkään hyvä, että olisin pärjännyt kisoissa tms. En löytänyt enää mitään motivaatiota uinnista ja teini-iässä motivaatio alkoi löytyä aivan muista asioista. Oman ”uinti-uran” jäädessä jäi myös liikunta kokonaan useammaksi vuodeksi.

OMilleen muutto ja opiskElijaelämä

Muutin omilleni ollessani 19 vuotias. Jotenkin sen aiheuttama vapaus tehdä mitä huvitti, houkutteli. Tämän olen myös kokenut suurimmaksi syyksi, jolloin paino alkoi nousta. Söin roskaruokaa enkä liikkunut. Muistan, että aina silloin tällöin sain jonkin innostuksen liikuntaan, mutta kuten tavallista, muutaman kuukauden päästä se innostus lakkasi ja palasin entiseen sohvaperuna -oloon. Opiskeluaikoina vietin myös paljon aikaa baareissa, joskus jopa kolmena iltana/yönä viikossa. Kaikki muu paitsi terveellinen elämä ja liikunta oli mielessä.

Nykyinen aktiiviliikkuja

Urheilijaksi jälleen

Aloittaessani oman elämäntapamuutoksen (lue siitä lisää tästä) myös liikunta palasi jälleen elämääni. Aloin käydä kuntosalilla ja koin sen olevan loistava harrastus itselle. Noin kaksi vuotta kävin salilla, kunnes aloin kaivata jotain muuta. Sosiaalinen media oli tässäkin mukana ja löysin jenkkifutiksen. Nyt treenaan edelleen salilla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle jenkkifutiksen lajitreenit. Sohvaperuna on enää muisto vain, koen olevani jälleen urheilija : aktiiviliikkuja. Vaikka en kiellä, kyllä sitä edelleen tulee vietettyä aikaa sohvalla, mutta nyt myös liikunta kuuluu elämääni säännöllisesti. Ja aion pitää huolen, että tulee myös kuulumaan!

Onko sulla kokemuksia sohvaperunasta liikkujaksi jälleen? Olisi kiva kuulla sinun tarina.

-Henriikka

Seuraa Instagramissa