Kuten otsikosta voi jo päätellä, seuraava suuri unelma on edessä, American Football Academy of Finland eli AFAF. Vielä muutama viikko sitten luulin, että haluan personal traineriksi, mutta sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Edessä on suuri ja tuntematon, mutta sitäkin isompi unelma. Unelma, jonka en uskonut olevan ajankohtainen elämässäni.

Moni varmasti on lukenut, miten syksyllä aloitettu amerikkalainen jalkapallo iski heti täysillä. Laji, jota en koskaan uskonut edes harrastavani, mutta jonka parista olen löytänyt seuraavan unelman. Nimittäin mahdollisuus osallistua American Football Academy of Finland:n toimintaan.  Voisiko olla mahdollista, että minusta tulisi urheilija, joka panostaa lajiin kaiken mahdollisen, minkä muulta elämältä ehtii. Voiko se olla mahdollista? En tiedä, mutta seuraavan 9kk:n aikana otetaan siitä selvää.

mikä ihmeen afaf?

 

Moni Lohja Lionesses joukkuueesta osallistuu AFAF:n toimintaan

Kovaa treeniä luvassa

Osallistumalla akatemian toimintaan, jatkan edelleen myös Lionessesin treeneissä. Akatemiaan voi osallistua mistä joukkueesta tahansa, joten nämä ovat kaksi eri asiaa. Se myös tarkoittaa, että treeniä on luvassa PALJON. Salille tulee kolme treeniä viikkoon, lisäksi yksi kehonhuoltoon painottuva treeni salilla tehtäväksi. Salitreenien lisäksi viikkoon kuuluu myös kaksi ns. ”jumppasalitreeniä”. Toinen on akatemian ja toinen Lionessesin treeni. Näissä treeneissä harjoitellaan mm. nopeutta, juoksun tekniikkaa, erilaisia hyppyjä ja pomppuja, reaktionopeutta yms. Ja tietysti luvassa on itse lajitreeniä. Akatemian lajitreenit ovat joka toinen lauantai 4h (2h+2h, välissä tankkaustauko). Treenipäivien lisäksi järjestetään turnauspäiviä. Lisäksi on Lionessesin omat lajitreenit, kerran viikossa 2h.

Treeniä tulee siis paljon olemaan kevään aikana. Kun kausi alkaa toukokuussa, treenimäärät hieman vähenevät. Tärkeää on muistaa myös levätä ja kuunnella omaa kroppaa. Jos tuntuu siltä, että väsyttää, jättää jotain tekemättä. En halua kokea stressiä treeneistä ja ajatella sitä suorittamisena. En kuitenkaan ole huippu-urheilija, joten jos joskus jokin treeni jää välistä, en koe siitä huonoa omaatuntoa.

-Henriikka

LUE MYÖS: Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Amerikkalainen jalkapallo eli jenkkifutis eli jefu. Siinä laji, josta en tiennyt vielä muutama kuukausi mitään. Okei, jos ei lasketa sitä, mitä leffoissa on nähnyt.

Pohdin kesän lopulla, että olisi kiva aloittaa jokin uusi harrastus kuntosalitreenaamisen ohelle. Laitoin siitä Instagramiin julkaisun ja sain paljon ehdotuksia, mitä kokeilla. Suurin osa oli joogaa, pilatesta tms. Aivan liian rauhallisia lajeja omaan makuun. Yksi ehdotus kuitenkin pisti silmään, jenkkifutis. Samalla myös epäusko siitä, että pärjäisin lajissa. Enhän minä jaksa juosta, aerobinen kunto on aivan surkea. Jenkkifutis on kuiten jalkapalloa, jossa pitää jaksaa juosta. Ja sen on itselle suurin haaste. Keskustelin kuitenkin muutaman eri naisen kanssa jotka pelaavat joukkueessa ja he saivat minut vakuuttuneeksi, että jokaiselle löytyy joukkueesta paikka, jokainen treenaan sillä kunnolla mikä on. Jenkkifutis sopii kaikille. Hieman pelottavin fiiliksin päätin mennä paikalle ensimmäisiin treeneihin lokakuun alussa. Jenkkifutis sai siis mahdollisuuden.

ensimmäisistä treeneistä heti koukkuun

Voin sanoa, että jäin heti lajiin koukkuun ensimmäisistä treeneistä. Jännitti todella paljon mennä. Eniten ehkä jännitti se, miten jaksan vetää 2h:n treenit läpi ilman kuolemaa kentälle ja miten minut otetaan vastaan joukkueessa. Treenit sain vedettyä läpi. Ja oli kyllä kovaa treeniä, aivan erilaista mihin olen itse tottunut. Parasta kuitenkin oli se, miten minut otettiin vastaan. Oma jännitys purkaantui heti, kun kaikki tulivat tervehtimään ja esittelemään itsensä. Heti oli kotoisa olo. Hitsi, tätäkö on joukkueurheilu? Treenien aikana ja jälkeen kysyttiin fiiliksiä. Ja kysyttiin jopa seuraaviin treeneihin mukaan. Sen verran koukuttava laji kyseessä, että päätin mennä kokeilmaan myös toisiin treeneihin.

Muistan miten ensimmäisistä treeneistä ajatessani kotiin päin mietin, että hitsi miten upea laji. Miksi en ole löytänyt lajia aiemmin. Tuntuu, että 32 vuotiaana on liian vanha aloittamaan jotain uutta. Mutta kaikkea muuta! Aina voi aloittaa, jos on tahtoa.

Olen tunnetusti kaikki mulle heti nyt tyyppi. Lähdin hullun rohkeana jo marras-joulukuun vaihteessa joukkuuen mukana Malmöön turnaukseen. Treenikertoja itsellä oli takana ehkä 8, laji totaalisen uusi ja nyt jo mukana menossa. Mutta onneksi menin. Pääsin heti tositoimiin ja pelaamaan. Vaikka ajoittain (lue usein) olin ulkona pelikuvioista, nautin joka heti kentällä olosta. Viimeistään tuon reissun aikana tajusin, että olen löytänyt lajin, joka vei sydämeni lähestulkoon ensimmäisistä treeneistä alkaen. Tulisipa pian kesä ja pääsisi kentälle.

Ruotsin Malmööhön matkannut jenkkifutis porukka

Pelihuumassa, 61 olen minä

Lohja lionesses – suomen onnellisin joukkue

Lohja Lionesses on joukkue, jossa on hyvä olla. Naiset joukkueessa ovat upeita. Olen kiitollinen siitä, että minut on otettu älyttömän hyvin vastaan. Vaikka olen uusi, ei tunnu siltä. Nämä naiset tukevat sua, kun sitä kaipaat. He kannustavat ja kehuvat, kun on sen aika. Aina yksilölajia harrastaneena on outoa, miten joukkue saa sinut tekemään vielä vähän enemmän. Ja sekös on vasta ihanaa.

Kiinnostaisiko sinua kokailla lajia? Haluatko tulla mukaan treeneihin? Kaikki ovat tervetulleita kokeilmaan vaikka lajista ei ole mitään kokemusta. Ties, vaikka sinulle kävisi samalla tavalla kuin minulle. Voit olla yhteydessä suoraa joukkueeseen (aftlohjalioneses@gmail.com) tai laittaa minulle viestiä. Voin luvata, että hiki treeneissä tulee ainakin!

-Henriikka

SEURAA LOHJA LIONESSES INSTAGRAMISSA
SEURAA MEITÄ FACEBOOKISSA

LUITKO JO: Viisi vinkkiä miten aloittaa elämäntapamuutos