Jouluun on enää muutama päivä, joten kohta saa herkutella oikein kunnolla! Vai saako sittenkään? Itse pohdin tuota asiaa toden teolla jouluna 2017, kun olin juuri muutamaa kuukautta aiemmin aloittanut oman elämäntapamuutokseni. Muistan, miten pelkäsin tuolloin joulua. Pelkäsin, että koko elämäntapamuutos menee piloille, jos nyt nautin joulusta, ruoasta ja erityisesti herkuista. Koska rakastan herkutella.  Pelkäsin, että tuo kadotettu, melkein 10kg pamahtaa takaisin kuin salaman iskusta ja olen joulun jälkeen jälleen lähtöpisteessä. Kaikki salilla ja keittiössä tehty työ valuisi hukkaan muutaman päivän aikana.

Suhtautuminen herkutteluun

Onneksi oma personal trainer sai minut tajuamaan, että yksi joulu ei pilaa koko projektia. Herkutella saa ja elämästä pitää nauttia. Erityisesti tuo elämästä pitää nauttia on ollut lause, joka on kulkenut oman elämäntapamuutoksen kanssa käsi kädessä alun vaikeuden jälkeen. Joulu on vain kerran vuodessa, joten miksi siitä ei nauttisi?

Suhtautuminen herkutteluun on kuitenkin muuttunut. Aiemmin saatoin herkutella useamman kerran viikossa. Itselle herkuttelu oli tuolloin pääsääntöisesti karkkia tai jotain suolaista, esim sipsejä. Enää en pidä kokonaisia herkuttelupäiviä kuten aiemmin. Saatan ostaa silloin tällöin karkkia, jos mieli tekee. En pelkää sen pilaavan koko projektia. Joten siksi aion herkutella myös jouluna. Ja ihan kunnolla. Onko sulla jokin jouluherkku jota ilman ei joulua tule? Itsellä on kaksi sellaista herkkua. Toinen on Fazermint konvehdit ja toinen on After eight. Ai miten niin minttusuklaa on mun heikkous?

Tämän myötä haluan toivottaa sinulle oikein rauhallista ja herkkujen täyteistä joulua. Lähden itse pienelle joululomalle ja blogi päivittyy jälleen vuoden vaihteen jälkeen. Mielelläni otan teiltä ideoita vastaan, mistä ensivuonna kirjoitan teille.

-Henriikka

LUE MYÖS MITEN OMA ELÄMÄNTAPAMUUTOS SAI ALKUNSA

SEURAA MYÖS INSTAGRAMISSA

Käsi ylös, jos olet kokenut ulkonäköpaineita jossain vaiheessa elämää! Itse nostin juuri molemmat kädet kohti kattoa. Entäpä jos työskentelet hyvinvointialalla, mitä tapahtuu ulkonäköpaineille silloin? Voisin väittää, että eivät ainakaan vähene.  Miksi ulkonäköpaineita koetaan sitten hyvinvointialalla tai ylipäänsä? Tähän tuskin on yhtä vastausta. Jokaisella on varmasti omat syyt ulkonäköpianeille. Media luo mielestäni lisää paineita. Pitää olla tietynlainen, tietyn kokoinen tai tietyn näköinen. Ihmekös tuo, että jo murrosiässä olevat nuoret kokevat ulkonäköpaineita. Syksyn aikana Iltasanomat julkaisi juttusarjan, jossa jopa 96% naisista kertoi murehtivansa ulkonäköään. Huolestuttavaa!!

Ylipainoinen personal trainer – kärsiikö uskottavuus?

Ulkonäköpaineita olen kokenut myös minä. Erityisesti kuluvan syksyn aikana. Mietin pitkään, lähdenkö opiskelemaan personal traineriksi ollenkaan. Epäilin itse pitkään, etten voisi olla uskottava personal trainer, jos en ole itse hyvässä fyysisessä kunnossa. Pyöritin ja pohdin asiaa pitkään oman pääni sisällä, kunnes uskaltauduin puhumaan asiasta ääneen. Kysyin asiasta paljon mielipiteitä erilaisissa sosiaalisen median kanavissa. Anna -lehti teki minusta haastattelun asian tiimoilta nähtyään pohdintani sosiaalisessa mediassa. Voit lukea haastatteluni tästä

Sain paljon kommentteja asian tiimoilta, sekä puolesta että vastaan. Pääasiassa sain hyvää palautetta, kannustettiin ja rohkaistiin. Moni oli sitä mieltä, että olisin loistava pt etenkin elämäntapamuutoksen alkuvaiheessa oleville henkilöille. Oma kokemus olisi varmasti asia, jota elämäntapamuutoksen parissa olevat asiakkaat myös kaipaavat, ammattitaidon lisäksi. Siinä ehkä suurin syy, miksi uskaltauduin ilmoittautua personal trainer koulutukseen.

Miksi ylipainoinen henkilö ei voisi olla uskottava personal trainer? Mielestäni ulkonäköni (tai kenenkään muunkaan ulkonäkö) ei määrittele osaamista missään asiassa. Ei siinä miten hyvä olen työssäni, millainen ystävä olen tai millainen tyttöystävä olisin. Valitettavan moni oli kuitenkin sitä mieltä, etten olisi pätevä toimimaan personal trainerina. Miksi? Osan mielestä en pysty näyttämään vaadittavia liikkeitä salilla tai että fyysinen kuntoni olisi huono. Tai en voi ”käskeä” asiakkaita tekemään jotain, mitä en itse noudata. Automaattisesti siis ajateltiin, että ylipainoisena fyysinen kuntoni on huono. Näin ei mielestäni ole.  En ehkä saa vedettyä leukoja, mutta ei saa moni normaalipainoinenkaan. Tai että ylipainon vuoksi syön vain epäterveellistä ruokaa jolloin olisi tekopyhää antaa asiakkaalle ruokavalio noudatettavaksi.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Voiko ylipainoinen olla uskottava valmentaja hyvinvointialalla? Olisi kiva kuulla mielipiteitä sekä puolesta että vastaan, mielellään perusteluiden kanssa.

-Henriikka

P.S Oletko lukenut jo aiemman julkaisun siitä, miten minusta tuli valmentaja hyvinvointialalle? Jos et, pääset lukemaan sen tästä