Kohti uutta ja tuntematonta unelmaa – American Football Academy of Finland (AFAF)
2
Kuten otsikosta voi jo päätellä, seuraava suuri unelma on edessä, American Football Academy of Finland eli AFAF. Vielä muutama viikko sitten luulin, että haluan personal traineriksi, mutta sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Edessä on suuri ja tuntematon, mutta sitäkin isompi unelma. Unelma, jonka en uskonut olevan ajankohtainen elämässäni.
Moni varmasti on lukenut, miten syksyllä aloitettu amerikkalainen jalkapallo iski heti täysillä. Laji, jota en koskaan uskonut edes harrastavani, mutta jonka parista olen löytänyt seuraavan unelman. Nimittäin mahdollisuus osallistua American Football Academy of Finland:n toimintaan. Voisiko olla mahdollista, että minusta tulisi urheilija, joka panostaa lajiin kaiken mahdollisen, minkä muulta elämältä ehtii. Voiko se olla mahdollista? En tiedä, mutta seuraavan 9kk:n aikana otetaan siitä selvää.
mikä ihmeen afaf?
American Football Academy of Finlandin (AFAF) tarkoituksena on tarjota kaikille lajin harrastajille tai lajista kiinnostuneille mahdollisuus kasvaa urheilijana sekä kehittää itseään ja osaamistaan ammattitaitoisen valmennuksen avulla ilman urheiluseurojen sanelemia rajoituksia.
Urheilijana kehittyminen vaatii tavoitteellista ja monipuolista harjoittelua. AFAF tarjoaa jäsenilleen monipuolisen harjoituskonseptin, joka kattaa pelipaikkakohtaisen harjoittelun lisäksi mm. fysiikka- ja juoksuvalmennuksen sekä ravinto-ohjauksen. AFAFin valmennuskonsepti soveltuu sekä lajia pitempään harrastaneille että niille, joilla ei ole vielä takana downin downia. Lisää akatemian toiminnasta voit lukea tästä
Moni Lohja Lionesses joukkuueesta osallistuu AFAF:n toimintaan
Kovaa treeniä luvassa
Osallistumalla akatemian toimintaan, jatkan edelleen myös Lionessesin treeneissä. Akatemiaan voi osallistua mistä joukkueesta tahansa, joten nämä ovat kaksi eri asiaa. Se myös tarkoittaa, että treeniä on luvassa PALJON. Salille tulee kolme treeniä viikkoon, lisäksi yksi kehonhuoltoon painottuva treeni salilla tehtäväksi. Salitreenien lisäksi viikkoon kuuluu myös kaksi ns. ”jumppasalitreeniä”. Toinen on akatemian ja toinen Lionessesin treeni. Näissä treeneissä harjoitellaan mm. nopeutta, juoksun tekniikkaa, erilaisia hyppyjä ja pomppuja, reaktionopeutta yms. Ja tietysti luvassa on itse lajitreeniä. Akatemian lajitreenit ovat joka toinen lauantai 4h (2h+2h, välissä tankkaustauko). Treenipäivien lisäksi järjestetään turnauspäiviä. Lisäksi on Lionessesin omat lajitreenit, kerran viikossa 2h.
Treeniä tulee siis paljon olemaan kevään aikana. Kun kausi alkaa toukokuussa, treenimäärät hieman vähenevät. Tärkeää on muistaa myös levätä ja kuunnella omaa kroppaa. Jos tuntuu siltä, että väsyttää, jättää jotain tekemättä. En halua kokea stressiä treeneistä ja ajatella sitä suorittamisena. En kuitenkaan ole huippu-urheilija, joten jos joskus jokin treeni jää välistä, en koe siitä huonoa omaatuntoa.
-Henriikka
Työuupumus – kun hoitaja väsyy työssään
Hoitotyö on riskialtteimpia aloja kokea työuupumus. Siksi hoitajan kannattaa tarkkailla omaa jaksamistaan. Nämä lauseet toistuvat lähes jokaisessa julkaisussa, joka käsittelee hoitotyöntekijöiden työuupumusta. Haluan kertoa teille oman kokemukseni jonkinlaisesta työuupumisesta vaikka koen aiheen vaikeana ja jotenkin myös nolona. Hoitajan työ on kutsumus, onko meillä oikeus kokea työuupumusta?
työuupumus syksyllä 2019
Koin jonkinlaisen työuupumisen syksyllä. Töihin meno ahdisti. Voin fyysisesti pahoin, kun oli aika lähteä töihin. Teki mieli oksentaa. En saanut nukuttua öisin. Pahinta oli yö ennen aamuvuoroa. Tuijotin kelloa usein yön aikana, jolloin alkoi ahdistaa enemmän. Laskin tunteja ja minuutteja siihen, milloin pitää herätä ja lähteä töihin. Miten paljon on vielä aikaa nukkua, jos saisin nukuttua. En kokenut saavani työstä enää mitään iloa vaikka aiemmin olin rakastanut työtäni. Mietin pitkään, miksi koen kyseisiä tunteita? En alkuun osannut ajatella, että kyseessä olisi työuupumus. Olin kuitenkin vasta 32 vuotias, ollut hoitoalalla vasta alle 10 vuotta.
Kuten nykyään on tapana, etsin Googlesta vastauksia oireisiini. Moni niistä viittasi työuupumukseen. Päätin soittaa työterveyteen ja kertoa ajatuksistani ja tunteista. Sainkin seuraavalle päivälle ajan hoitajalle. Hoitajan vastaanotolla tein erilaisia (muistaakseni kaksi) testejä, joiden mukaan koin vakavaa työuupumusta kuitenkin ilman masennusta. Kuulosti hyvältä saada jonkinlainen diagnoosi, ehkä saan nyt apua.
Työuupumus hoitoalalla, mitä silloin tehdään?
pettymys hoitolinjaan
Pettymys hoitolinjaan oli suuri, kun poistuin työterveyshoitajan vastaanotolta. Muistan miten itkin vastaanotolla, kun kerroin mieltä painavista asioista. Kuvittelin, että nyt saan apua ja jonkinlaisia ratkaisuja tilanteeseen. Kerroin miten kovin ahdisti ajatus mennä töihin. Työterveyshoitajan mielestä oli kuitenkin parasta mennä töihin, koska sairasloma vain pahentaa töihin paluuta. Meinasin tipahtaa tuolilta. Olin kuvitellut, että saisin edes muutaman päivän sairasloman ja pääsisin tapaamaan lääkäriä / psykologia. En kuitenkaan saanut edes aikaa lääkärille. Sain seuraavan päivän sairaslomaa ja kehotettiin palaamaan töihin. Kyllä se siitä kuulemma helpottaa.
Noh, helpotti se. Eihän minulla ollut vaihtoehtoa. Onneksi on ystäviä joille puhuin (itkin) asiasta ja he kuuntelivat. Olen aina kokenut itseni vahvaksi persoonaksi, joten uskon sen olevan syy miksi jaksoin taistella. Asiaa ei toki helpottanut syksy, jatkuva pimeys ja vesisade. Päivät kuluivat ja viikot vierivät. Jossain vaiheessa huomasin nukkuvani paljon paremmin eikä fyysistä pahoinvointia enää ollut. Sain taas mielihyvää työstäni ja koin työni tärkeänä.
Oletko kokenut työuupumusta? Miten pääsit siitä yli vai pääsitkö? Saitko terveydenhuollon piiristä apua?
-Henriikka
LUE MYÖS: Somekiusaaminen – aikuisten uusi harrastus?