Epäonnistunut elämäntapamuutos, sainko sellaisen aikaan? Olen miettinyt tätä pitkään ja monelta kantilta. Jossain mielessä olen täysin epäonnistunut, mutta toisissa asioissa en missään nimessä. Onko paino ainoa asia, joka määrittelee onko kyseessä onnistunut vai epäonnistunut elämäntapamuutos?

Onnistunut elämÄntapamuutos

Kuten sanoin, on paljon asioita joissa koen onnistuneeni hyvin tai jopa kiitettävästi. Aiemmin en harrastanut liikuntaa lainkaan, makoilin sohvalla ja tuijotin telkkaria kaiken vapaa-ajan. Nyt harrastan aktiivisesti jenkkifutista sekä käyn salilla. Liikunta ja liikkuminen on tullut elämään toivottavasti pysyvästi.

Elämäntapamuutoksen avulla olen myös opiskellut ravintovalmentajaksi Trainer 4 you:lla sekä käynyt erilaisia kursseja juuri ravitsemukseen liittyen. En usko, että aihe olisi alkanut itseä kiinnostamaan ikinä, jos en olisi aloittanut omaa muutosta. Tämän innostuksen myötä olen auttanut myös useita kymmeniä henkilöitä oman elämäntapamuutoksen alkuun.

Olen myös onnistunut kasvattamaan itselleni vahvemman ja paremman itsetunnon. Ennen elämäntapamuutoksen aloittamista, oma itsetunto oli olematon. Inhosin itseni ja sitä miltä näytin. Olen tehnyt paljon asioita sen eteen, että hyväksyn itseni tässä ja nyt, ”sit kun” sijaan. En väitä, että se olisi ollut helppoa, mutta koen itsetuntoni olevan tällä hetkellä parempi kuin koskaan elämässäni.

Epäonnistunut elämäntapamuutos

Jos onnistumista tai epäonnistumista mitataan vain painon kautta, silloin voisin sanoa olevani epäonnistunut. Pahasti. Parhaimmillani painoa oli melkein 30kg vähemmän. Nyt, vajaa 4 vuotta aloittamisesta tuo kaikki 30kg on tullut takaisin sekä muutama lisäkilo kaupanpäälle. Hävettää myöntää, että näin on päässyt käymään. Vaikka lupasin itselleni aloittaessani, että koskaan en enää paina näin paljon, toisin kävi. Voin siis sanoa, että olen koko aikuisikäni ollut jojo-laihduttaja. Paino lähtee ja tulee takaisin korkojen kera. Tämä on yksi syy, miksi hakeuduin lihavuusleikkaukseen. Haluan, että tämä jojoilu loppuu. Vaikka eihän se itse leikkaus taikoja tee. Joudun itse tekemään töitä asian eteen loppuelämäni.

Miten sä määrittelet milloin elämäntapamuutos on onnistunut tai epäonnistunut? Onko siihen joku tietty asia tai teko, joka sen määrittelee? Vai koetko, että paino on se joka kertoo kaiken?

-Henriikka

Lue myös

Lihavuusleikkaus mietinnässä

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

En ole ollut aina ylipainoinen. Paino on kerääntynyt itselleni vuosi vuodelta pikkuhiljaa. Ravitsemusterapeutin käynnillä käytiin painon kertymiseen liittyvää historiaa läpi ja jouduin miettimään mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että tällä hetkellä olen ylipainoinen. Keskustelu ravitsemusteraputin kanssa oli hyvin tuottoisaa ja oli mielenkiintoista pohtia asiaa ammattilaisen kanssa. 

Lapsuus ja teini-ikä

Lapsena ja teini-ikäisenä en ollut ylipainoinen vaan mielestäni hyvin normaalipainoinen. En tietenkään muista painoa tms, mutta kuvien perusteella näyttää siltä. 

Aloitin kilpauinnin noin 7 vuotiaana ja harrastin uintia aina 14-15 vuotiaaksi asti. Tuona aikana muistan, miten aina oli nälkä treenien takia ja söin todella paljon, mutta en kuitenkaan ollut lihava. Kouluun ja uintitreeneihin menin lähes tulkoon aina pyörällä ja muutenkin vapaa-ajalla tuli liikuttua pyörällä joka paikkaan. Minulla ei ollut teini-ikäisenä mopoa tai skootteria, joten pyörällä oli mentävä jos johonkin halusin mennä.

Ikää noin 12-13v. Painoa ei todellakaan ollut liikaa

kotoa pois muutto

Muutin pois kotoa, kun olin täyttänyt 19 vuotta. Tämän koen olleen jonkinlainen käänne siihen, että paino alkoi nousta ja aloin olla ylipainoinen. Sain itse päättää, mitä syön ja milloin syön. Aiemmin kotona asuessa äiti teki ruoan ja meillä syötiin aivan tavallista kotiruokaa. Omilleni muuton jälkeen koin vapauden ja pitkällä tähtäimellä homma riistäytyi käsistä. Oli hetkiä, jolloin kiinnitin huomiota mitä syön. Tein itse ruokaa, ostin kasviksia yms. Yhä useammin kuitenkin kaupasta tarttui mukaan eineksiä: lihapiirakoita, pakastepizzoja yms epäterveellistä. Myös sipsejä sekä karkkia alkoi mennä enemmän. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joten myös viihteellä tuli käytyä melkein viikoittain. Alkoholin sumentaman illan / yön jälkeen piti käydä kebabin kautta ennen kotiin menoa. Tästä kierre ylipainoon lähti vaikka opiskeluiden myötä tiesin, mitä vaaroja ylipaino voi aiheuttaa.

Liikunta aikuisiällä

Liikunta aikuisena on ollut hyvin epäsäännöllistä. Aina sillon tällöin olen innostunut käymään salilla, mutta innostus on useimmiten loppunut yhtä nopeasti, kuin se on alkanutkin. Usein olen aloittanut salilla käymisen juurikin jonkin laihdutusyrityksen vuoksi. Muutaman viikon olen jaksanut keskittyä asiaan ja sitten se on jäänyt.

Syyskuussa 2017 aloitin jälleen salilla käymisen ja se on pysynyt mukana vielä tähän päivään asti. Toki korona on vaikkutanut salilla käymiseen, mutta edelleen siellä käyn. Lisäksi syksyllä 2019 aloitin jenkkifutiksen, johon rakastuin kertaheitolla. Enää en voisi kuvitella elämää ilman jenkkifutista. Joko loukkantuminen tai vanhuus tulevat olemaan syitä, jos joskus lopetan jenkkifutiksen.

-Henriikka

lue myös

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

Miksi ylipainoinen tuntee häpeää harrastaessaan liikuntaa?

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa