VLCD kuurin kokemuksia – viikko 1
0Kaupallinen yhteistyö: Kevytkauppa
*Sisältää mainoslinkkejä
Aloitin viikko sitten Kevytkaupan VLCD eli very low calory dietin, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa erittäin vähäkalorista ruokavaliota. Ruokavalio toteutetaan siihen suunnatuilla Kevytkaupan VLCD tuotteilla.
Itse olen lihavuusleikkauspolulla, johon kuuluu tietyssä vaiheessa kyseinen kuuri. Tällä hetkellä en siis vielä ole lääkärin määräämällä kuurilla, mutta lähdin mielenkiinnosta ottamaan selvää, miten oma elimistö toimii vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Tulen olemaan VLCD-kuurilla nyt yhteensä kolme viikkoa, joista ensimmäinen viikko on jo takana. Tämän kolmen viikon aikana käytän Kevytkaupan VLCD tuotteitta kolme päivässä, joista saa energiaa noin 500 kaloria päivittäin.
Kuurin suositeltu maksimikesto on kolme viikkoa ja jos jostain syystä haluaisit olla kuurilla pidempään, niin mukana kannattaa aina olla terveydenhuollon henkilökuntaa sen vähäkalorisuuden takana. Myös itselläni on mahdollisuus tarvittaessa olla terveydenhuoltoon yhteydessä.
”Nämä tuotteet on suunniteltu siten, että niiden käyttö kolmesti päivässä varmistaa riittävän päivittäisen vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Tuotteet noudattavat Elintarviketurvallisuusviraston ja Euroopan Unionin normeja ravinnon täydellisesti korvaavista tuotteista painonpudotuksen yhteydessä.”
VLCD kuuri on joillekin alkustartti elämäntaparemontin yhteydessä, jonka jälkeen ruokavalio muutetaan kertaheitolla terveelliseksi, kun taas itselle se on osa lihavuusleikkausprosessia. Luonnollisesti myös VLCD kuurin yhteydessä tulisi miettiä miten ne pysyvät tulokset saadaan. Eli miettiä mistä ylipaino johtuu sekä mitä muutoksia elämään tulisi tehdä, jotta saisi aikaan pysyviä muutoksia. Kuuri on tarkoitettu henkilöille, joiden BMI on vähintään 30, mutta rajoitteena on esim. jos sinulla on jonkinlainen sydän-, maksa- tai munuaissairaus.
Vlcd kuurin viikko 1
Olen ollut VLCD kuurilla nyt viikon. Rehellisesti sanottuna viikko ei ole ollut helpoimmasta päästä, ei todellakaan.
Ensimmäinen päivä meni erittäin helposti eikä ollut mitään ongelmaa missään. Suurin ongelma oli miettiä mitä haluaisin syödä, koska kaikki pussikeittojen maut olivat itselle uusia. Muutaman kerran päivän aikana maha kurni nälkää, mutta varsinaisesti sen suurempaa nälkää päivän aikana ei ollut. Ensimmäisten päivien aikana kehon glykogeenivarastot tyhjenevät.
Päivät 2-4 olivat itselle kamalimmat. Päätä särki jonkin verran sekä nälkä oli kova. Tässä kyseltiin oman selkärangan kestävyyttä ja pari kertaa oli lähellä, että se katkeaa. Olin kuitenkin päättänyt, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Loppuviikko menikin huomattavasti helpommin. Päänsärky ei enää vaivannut ja elimistö alkoi tottumaan kalorivajeeseen, mikäli se nyt on mahdollista. Maha ei enää kurninut samalla tavalla, mutta silti nälän tunne oli ajoittain läsnä. Tässä vaiheessa keho on kumminkin päässyt ketoosiin ja tätä pystyy mittaamaan esim. ketotikuilla. Ketoosi auttaa nälän tunteen kanssa, joka helpottaa päivän kulkua. Odotan innolla, mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan.
Ensimmäisen viikon lempparituotteiksi on noussut *puolukka-omena-kardemumma puuro sekä *banaani-kaneli puuro. Puuroilla olen mennyt oikeastaan joka aamu ja ilta. Toiset kaksi lempparia ovat ehdottomasti patukat. *Suolainen lakritsi on nimensä mukaan suolainen ja niiiiin hyvä. *Toffee patukka on myös todella herkullinen. Moni ajattelee, että VLCD kuurilla juodaan vaan esim. VLCD pirtelöitä, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuurilla voi syödä siihen tarkoitettuja tuotteita tietyn verran päivässä.
Olen ylpeä siitä, miten sain ensimmäisen viikon suoritettua ohjeiden mukaan. Huomaan selvästi miten kevyempi olo on jo viikon jäljiltä ja suurin turvotus on jo kadonnut. Olen viettänyt kuurin aikana aikaa mökillä rentoutuen. Liikuntasuoritukset ovat lähinnä olleet koiran kanssa ulkona kävelemistä, joka on tehnyt hyvää. Vaikka kalorit ovat aika alhaalla niin silti fiilis on ollut hyvä ja olen pysynyt positiivisena. Toisaalta puhutaan vain kolmen viikon ajasta elämässä, joka on todella lyhyt. Myös mielenkiinto tuloksia kohtaan ajaa eteenpäin.
Aurinkoista viikonloppua!
-Henriikka
Lue myös
Toiveena elämäntapamuutos? Lue vinkit ja onnistu
Seuraa somessa
Aivolaskimotukos – sairaus joka pysäytti
Aivolaskimotukos ja siihen sairastuminen aiheutti viime viikolla paljon kysymyksiä, kun kerroin Instagramissa sairastuneeni vuonna 2012 siihen. Tämän vuoksi päätin kirjoittaa aiheesta blogiin ja kertoa teille oman tarinani alusta loppuun tukoksen kanssa.
Mikä on aivolaskimotukos?
Aivolaskimotukos eli sinustromboosi on harvinainen mutta potentiaalisesti vaarallinen tauti, jota esiintyy enimmäkseen nuorilla naisilla. Sairaudelle tyypillisiä oireita ovat päänsärky, kouristelu, näön heikkeneminen ja erilaiset neurologiset puutosoireet. Taudin vaaratekijöihin lukeutuvat muun muassa perinnölliset ja hankinnaiset tukosalttiutta lisäävät tilat, syöpätaudit, verisairaudet, tulehdukselliset systeemisairaudet, raskaus ja lapsivuodeaika, paikalliset ja yleisinfektiot, eräät lääkeaineet ja pään tai kaulan alueen vammat. Sairauden ilmaantuvuudeksi on arvioitu 3-4/1 000 000 aikuisväestössä. Taudin saaneet ovat tyypillisesti nuoria aikuisia; ilmaantuvuuden huippu on 20-30 ikävuoden välillä. Kolme neljäsosaa sairastuneista on naisia (Lähde Duodecim lehti).
Kuva: Pixabay
Väärä diagnoosi
Kaikki alkoi maaliskuun lopulla 2012. En ollut juuri koskaan kärsinyt pääkivusta, mutta nyt pääkipu oli lähes päivittäistä. Kipu oli enemmän oikealla puolella päätä ja tietyt asennot pahensivat kipua. Kävin 2-3 kertaa työterveyslääkärillä, joka diagnosoi minulle migreenin. Kokeilin useaa eri migreeniin tarkoitettua täsmälääkettä, mutta kipu palasi aina uudelleen. Kävin kertaalleen päivystyksessä, jossa sain suonensisäisesti lääkkeitä migreeniin. En muista miten pitkään tuon jälkeen pääkipu oli poissa, mutta ei kauan. Lopulta pääkipu alkoi olla sietämätöntä ja menin jälleen päivystykseen. Muistan, miten kerroin että jos tätä kipua ei saada lakkaamaan, hyppään parvekkeelta alas jolloin kipu varmasti loppuu. Tuolta istumalta sain lähetteen tyksiin magneetti kuvaan.
Diagnoosina aivolaskimotukos
Tyksissä kävin magneettikuvassa (varjoainekuvaus) ja sieltä löytyi aivolaskimotukos oikealta puolelta. Tilanne oli tavallaan helpotus, että sain diagnoosin, mutta samalla pelotti. Tukos, aivoissa, mitä nyt? Muistan makaneeni päivystyksessä yksin ja mietin, mitä nyt tapahtuu. Eipä siinä kauan tarvinnut miettiä mitä tapahtuu, kun alkoi tapahtua. Mut vietiin neurologian valvontaosastolle. Sellainen iso huone, jossa oli muistaakseni neljä paikkaa. Verhoilla sai näköesteen, mutta siihen se jäi.
Tukos hoidettiin liuottamalla nesteillä. Molempiin käsiin laitettiin kanyylit ja nesteet tippumaan. Samalla laitettiin virtsakatetri ja ilmoitettiin etten saa liikkua sängystä mihinkään. En edes vessaan. Aluksi en saanut nousta edes kunnolla istumaan esim ruokailujen yhteydessä vaan jouduin syömään sängyssä puoli-istuvassa asennossa. Minulta otettiin verikokeita useita. Myös jonkinlainen geenitesti, jossa selvitettiin mahdollisia geeneistä johtuvia syitä tukokselle. Niitä ei kuitenkaan löytynyt ja tukoksen syyksi epäiltiin yhdistelmä E-pilleriä sekä ylipainoa.
Siinä sitten makoiltiin useampi päivä. Ihan tarkkaan en muista monta päivää valvonnassa meni ennen kuin pääsin tavalliselle osastolle. Alkuun en saanut liikkua mihinkään ilman hoitajaa ja wc:hen piti pyytää hoitaja mukaan, koska piti mennä pyörätuolilla. En siis saanut kävellä lainkaan. Pikkuhiljaa sain lisää ”lupia” ja sain alkaa liikkua omatoimisesti. Kun kaikki luvat oli tulleet ja niistä selviydyin, pääsin vihdoin kotiin. Tavallisella osastolla meni myös useampi päivä.
AivolasKimotukoksen kanssa kotiin
Sain lääkityksen myös kotiin. Alustavasti sanottiin, että 6kk pitää syödä verenohennuslääkettä, Marevania. Tämän jälkeen otetaan aivoista kontrollimagneettikuva, josta selviää jatkot. Ihan yksinkertaista ei ollut lääkityksen kanssa kotona. Marevanin käytön aikana pitää seurata INR arvoa ja jouduin aluksi käymään labroissa useamman kerran viikossa. INR arvo ei meinannut pysyä viitearvoissa ja lääkitystä jouduttiin säätämään todella paljon. Lopulta löytyi oikea annos ja INR arvo saatiin pysymään tavoitteissa. 6kk:n päästä kävin uusissa kuvissa ja lääkärin vastaanotolla. Tukos oli kokonaan liuennut ja lääkitys voitiin lopettaa. Tämän jälkeen ei ole ollut asian tiimoilta enää lääkärissä käyntejä.
Vointi nykyään
Kaikesta tuosta jäi itselle migreeni. Se on hyvin epäsäännöllinen, mutta viimeisen vuoden aikana ollut suht usein. Olen yhdistänyt sen maskin käyttöön. Etenkin töissä, kun maskia pitää pitkään, huomaan päänsäryn tulevan todella helposti.
Vuoden 2019 syksyllä oli todella paha migreenikierre. Siinä vaiheessa ajatuksissa kävi jos tukos olisi tullut uudelleen. Onneksi lääkärit kuulivat huoleni ja pää kuvattiin varoiksi. Mitään ei onneksi löytynyt ?? Joka kerta, kun migreeni tulee päälle, muistan tuon kevään 2012 pääkipuineen. Onneksi nykyään migreeni on suht harvinainen vieras, mutta joka kerta, kun se tulee, se saa ajatukset pintaan.
Haluatko kysyä jotain aivolaskimotukoksesta? Vastaan mielelläni kysymyksiin.
-Henriikka
lue myös
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli