Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa
2
Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa on asia, joka on tullut itselle eteen lihavuusleikkauksen jälkeen. Mietin pitkään kirjoitanko koko aiheesta, mutta päätin lopulta kertoa. Vaikka leikkaus on tuonut paljon hyvää itselle jo tähän asti, on myös asioita joita en ollut ajatellut ennen. Kuten esim. tämä syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa.
syömisen pelko – mistä se johtuu?
Olen pohtinut paljon, mistä syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa voisi johtua. Syyt tiedän, mutta olen pohtinut sitä, miksi tilanteesta on tullut pelottava ja jopa sellainen, että haluan välttää sitä mahdollisimman pitkään.
Lihavuusleikkauksesta on vasta vähän aikaa (reilut viisi viikkoa) ja syömisen opettelu on edelleen ns. lapsen kengissä. Pelkään sitä, että jokin ruoka aiheuttaa pahan dumping oireen, syömisestä tulee huono-olo ja tulee tarve mennä oksentamaan. Mietin myös paljon mitä ihmiset ajattelevat ruokamäärästä jonka syön. Onhan se hassua, että ”tämän kokoinen” ihminen syö vähemmän kuin 4 vuotias lapsi. Näihin pelkoihin, kun yhdistää sosiaalisen tilanteen / ulkona syömisen, alkaa siitä tulla melkoisen iso pala purtavaksi ja tilanne, jonka mieluiten haluan välttää.
Koen tunteen hieman ristiriitaiseksi, sillä olen hyvin avoimesti puhunut kuitenkin lihavuusleikkauksesta. Voisin siis kertoa asiasta myös tällaisessa tilanteessa. Ja monet kyllä tietävät, että olen ollut leikkauksessa. Jotenkin pelko siitä huonovointisuudesta, pelko että tulee oksennus esim ruokapöydässä on vain kamala.
Syöminen tulevaisuudessa
Elimistö totuttelee uuteen ja itse opettelen uutta tapaa syödä. Opin vähitellen löytämään itselle sopivat ruoka-aineet ja välttämään niitä, jotka eivät sovi. Opin syömään oikean kokoisia annoksia riittävän hitaasti ja välttämään juomista ruokailun molemmin puolin (tämä kyllä onnistuu jo nyt). Uskon, että esim vuoden päästä tilanne ulkonasyömisen / sosiaalisissa tilanteissa on helpottunut. Ainakin toivon niin todella.
-Henriikka
Lue myös
Lihavuusleikkauksen haittapuolet – onko niitä?
Asia, jota odotan eniten lihavuusleikkauksen jälkeen
Seuraa somessa
Mulla on leikkauksesta 8kk & oon vaa sujuvasti opetellut ottaa alkupalalistalta ruokani TAI pyytänyt pääsafkoista salaatin puolikkaana, joista proden osuus 100g. Ei oo tarvinu selitellä enempii ja aina saanut. Mä itse ressasin eniten sitä, kuinka noloo olla raflassa ja jättää annos liki kokonaa! Pari ekaa kertaa kävi nii, osu vielä ulkomail olles, missä tarjoilijat iha paniikis, et onko ruoka viallista, hyvä ettei kokkia haettu paikalle ? mut tietty jännitys mul on silti, vaik syömiset sujuu, eikä itseasias itsellä oo enää mitää, mikä ei sopis tai tuottas huonon olon, SILTI siitä o jääny sellane lievä ajatus takaraivoo, entä JOS.
Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi ❤️ Aion ehdottomasti ensi kerralla tutustua alkupalalistaan ja katsoa mitä sieltä löytyy. Onneksi ei kuitenkaan tule käytyä ravintoloissa kovin usein niin ei tarvitse jännittää asiaa viikottain.
Ihanaa viikonloppua ☺️