Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
4Miltä liikunta tuntuu nyt, on ehkä yksi yleisimmistä kysymyksistä joita olen saanut leikkauksen jälkeen. Painoa on pudonnut nyt lähes 30kg, joten kyllä se elo ja olo on aika erilaista nyt. Harmillisesti en ole kuitenkaan voinut liikkua samalla tavalla kuin olen tottunut. Kesällä vasemmasta polvesta repesi sisempi sivuside, joka on alkanut viime aikoina oireilla. En tiedä johtuuko se pudonneesta painosta, rasituksesta vai mistä, mutta ärsyttää suunnattomasti.
liikunta lihavuusleikkauksen jälkeen
Ensimmäiset neljä viikkoa leikkauksen jälkeen en liikkunut juuri lainkaan. Toki pieniä kävelyitä ulkona tein, mutta en niin, että olisin hikoillut tai hengästynyt. Neljän viikon jälkeen nostorajoitukset poistui ja sai palata kuntosalille. Se tunne oli paras, kun pääsi salille pitkästä aikaa. Toki sen huomasi myös tuloksissa, ei tehty samoilla painoilla kuin viimeksi. Leikkauksen jälkeen on erityisen tärkeää, että huolehtii lihaskunnosta. Kun paino laskee, se ei saisi lähteä lihaksista. Siksi kunnon salitreeni useamman kerran viikossa tukee hyvin leikkauksen jälkeistä elämää. Onneksi olen käynyt salilla kuitenkin useamman vuoden jo ennen leikkausta, joten homma on itselle tuttua ja mieluista puuhaa.
Olen myös päässyt jonkin verran treenamaan jenkkifutista joukkuetovereiden kanssa. Kuten aiemmin kerroin, polven vamma on vaan hieman temppuillut ja nopeat suunnanmuutokset juostessa, hypyt ja polven kiertoliikkeet tekevät tällä hetkellä ikävän tunteen polveen. Polvitukia on käytössä kahdenlaista, hieman kevyempää ja järeämpi saranatuki. Jos polven kipuilu ei helpota, luulen, että pitää varata aika uudestaan lääkärille.
miltä liikkunta tuntuu?
Pääasiassa liikunta tuntuu tällä hetkellä kivalta ja hyvältä. On ihana huomata, miten kroppa pystyy erilaisiin asioihin kuin ennen leikkausta. Kyykätessä maha ei ole niin pahasti edessä, penkkipunneruksessa kasoisleuka ei tuki hengitystä yms. Olen huomannut yhteisissä jenkkifutistreeneissä esimerkiksi sen, miten juoksu / hölkkä tuntuu kevyemmältä (ihmekös tuo, jos painoa on melkein 30kg vähemmän), en hengästy niin helposti ja tuntuu, että hengitys kulkee paljon avoimemmin ja helpommin. En malta odottaa miltä liikunta ja liikkuminen tuntuu vaikka maaliskuussa tai kesällä, kun alkaa pelit.
-Henriikka
lue myös
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
seuraa somessa
Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?
Lihavuusleikattu personal trainer, sanapari joka aiheuttaa itsessä jälleen paljon ajatuksia ja tunteita. Yksi iso toive viimeisen parin vuoden aikana on ollut opiskella personal traineriksi. Olin jo aloittamassa opinnot, kunnes korona tuli ja pisti kaiken sekaisin. Koin siinä vaiheessa, että on parempi siirtää opintoja eteenpäin. Vieläkään en ole siis pt opintoja aloittanut. Nyt, kun lihavuusleikkaus on edessä, mietin jälleen voinko olla pt? Lihavuusleikattu personal trainer, uhka vai mahdollisuus?
lihavuusleikattu personal trainer
Olen pohtinut aiemminkin sitä, miten hyvinvointialalla työskentelviä ihmisiä arvioidaan ulkonäön perusteella. Ylipainoinen ravintovalmentaja ei olisi pätevä, koska ei osaa noudattaa omia ohjeitaan? Tai hieman pullukampi personal trainer ei kykene olemaan pätevä, koska ei ole saanut itseään treenattu ”täydelliseen” kuntoon. Mikä edes on täydellinen kunto, siinä hyvä kysymys. Mihin katerogiaan mahtuu lihavuusleikkauksen läpi käynyt personal trainer? Antaako tämä ulkonäkökeskeinen ala kyseiselle henkilölle edes mahdollisuutta toimia alalla?
Vai olisinko sittenkin loistava lisä tuolle hyvinvointialalle ja personal trainereiden maailmaan? Hieman erilaisella näkökannalla ja erilaisen polun kulkeneena voisin varmasti palvella erilaisia asiakkaita kuin jokin toinen personal trainer. Oma asiakaskuntani voisikin koostua juuri elämäntapamuutoksen aloittavista ylipainoisista sekä mahdollisesti lihavuusleikkauksen läpikäyneitä henkilöitä, jotka haluavat aloittaa kuntoilemaan. Uskallan väittää ja toivoa, että samoja asioita läpikäynyt ihminen osaa samaistua asiakkaan tilanteeseen paljon helpommin kuin valmentaja, joka ei tiedä asiasta mitään.
Kaiken tämän pohtimisen, vatvomisen ja itsensä kyseenalaistamisen jälkeen uskon, että lähden toteuttamaan omaa haavetta ja unelmaa. Ja jos kävisi niin, että en koskaan saisi yhtään asiakasta, olisi ainakin tämä kortti katsottu. Mitään ei tarvitsisi myöhemmin jossitella eikä katua ettei ottanut asiasta selvää. Seuraavaksi taidan lähteä tutustumaan eri koulutusvaihtoehtoihin, minkä kautta opiskella pt:ksi.
Miltä sinusta kuulostaa ”lihavuusleikattu personal trainer”? Uskotko, että sillä on merkitystä? Voisitko kuvitella olevasi asiakkaanani?
-Henriikka
lue myös
Ulkonäköpaineet hyvinvointialalla
seuraa somessa