Joulun vietto meillä – ensimmäistä kertaa toimin emäntänä
0Joulun vietto ja koko joulun odotus on minulle ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Minä yksinkertaisesti rakastan joulua. Siihen valmistautumista, kodin koristelua ja sitä ihanaa tunnelmaa. Tänä vuonna onkin itselle todella jännä ja poikkeuksellinen vuosi, nimittäin joulun vietto tapahtuu meidän kodissa ja minä toimin ensimmäistä kertaa koskaan emäntänä. Vähän jännittä, mutta paikalla on vain perhettä joten ei haittaa vaikka ei ole viimeisen päälle.
joulun vietto lapsuudessa
Lapsuudessani joulun vietto oli aina jaettu vuoro vuosille. Joka toinen joulu vietettiin äidin äidin eli minun mummin luona ja joka toinen joulu isän vanhempien luona. Jossain vaiheessa joulut isän vanhemmilla jäi kokonaan pois. Liekö syynä omien vanhempieni ero ja sitä kautta osittain etääntyneet välit sinne puolen sukuun. Nyt vuosiin meitä ei ole veljen kanssa edes pyydetty viettämään joulua isän puolen suvun luokse.
Jossain vaiheessa alettiin viettämään jouluja pelkästään äitini luona. Sinne on jo vuosia kokoontunut minä, pikkuveljeni ja hänen lapset, eno, mummi sekä täti. Eli todella pienellä porukalla ollaan jouluja vietetty. Ja rehellisesti sanottuna, tykkään mieluummin olla pienellä porukalla kuin valtavan isolla porukalla. Monta joulua vietettiin myös ihan aikuisten kesken ennen veljen lapsia. Mutta täytyy sanoa, että joulu on kyllä lasten juhla ja nyt kun ollaan taas vietetty joulua lasten kanssa, on joulussa ihan erilainen tunnelma.
emäntä vaihtuu
Tänä vuonna joulua vietetään meillä. Me muutettiin kesällä omakotitaloon ja täällä on paremmin tilaa kuin meidän äidin luona. Ilmoitin jo heti muutettuamme, että tänä vuonna joulua vietetään sitten täällä. Ja näin siis tehdään. Onneksi äiti on luvannut auttaa ruokien teossa sekä valmistelussa. Samalla tavalla itse olen ollut jo vuosia auttamassa äitiä aaton aattona ruokien valmistelussa. Tänä vuonna sama homma, mutta eri paikka.
Joulun vietto meillä. Olen laittanut joulukuusen jo hyvissä ajoin marraskuussa.
Mitä meillä sitten jouluna tarjoillaan? Meillä on aina jouluna ollut muutakin kuin niin sanottua jouluruokaa. Itse en edes niistä perinteisistä jouluruoista edes kovin välitä.
Perinteiset jouluruoat: Kinkku, laatikot (porkkana, lanttu ja maksa), rosolli
Kalat: Lämminsavustettu lohi, kylmäsavulohi, graavilohi, silakkarullat, silli, joskus mätiä lisukkeineen
Salaatit: Perunasalaatti, pasta-tonnikalasalaatti, italiansalaatti, joskus on ollut joku toinen pastasalaatti myös
Muut lisukkeet: Keitettyjä perunoita, lihapullia, pakasteherneitä (ei missään nimessä niitä harmaita tölkkihereintä), babyporkkanoita, hillosipulia, keitettyjä kananmunia
Saaristolaisleipää ja voita, juustotarjotin. Juomana kotikaljaa sekä tietysti vettä / maitoa. Meillä ei ole koskaan jouluna juotu alkoholia. Ei edes lasillista viiniä ruoan kanssa.
Lähes kaikki näistä siis tehdään itse. Graavilohi sekä kylmäsavulohi ostetaan valmiina kaupasta, samoin italiansalaatti. Muuten tehdään itse kaikki. Tänäkin vuonna vaikka ollaan meillä, äiti tekee kotikaljan, leipoo saaristolaisleivät sekä laittaa silakkarullat ja sillit.
Onko teillä jouluna ns. perinteinen tarjoilu vai löytyykö teiltä jotain erilaisempaa? Olisi kiva kuulla.
-Henriikka
seuraa somessa
lue myös
Lapsettomuus ajatuksissa päivittäin
Lapsettomuus on aihe, joka pyörii päässäni lähes päivittäin. Välillä useamman kerran päivässä. Ja erityisesti nyt, kun omat synttärit lähestyy ja mittariin tulee 34v. Aika alkaa käydä vähiin, se on raaka fakata. Olen pyöritellyt asiaa päässäni niin paljon, tuntuu, että ajatukset menevät entistä enemmän solmuun enkä tiedä mitä tehdä. Kirjoitin samasta aiheesta myös vuosi sitten, synttäreiden aikoihin. Jotenkin se vanheneminen saa asian entistä enemmän esille. Olleen jälleen vuoden vanhempi, mutta lapsettomuus edelleen elämässä läsnä.
lapsettomuus raastaa syvältä
Somessa näkyy onnellisia ilmoituksia raskaudesta, vauvoja syntyy ja heille annetaan nimiä. Olen vilpittömästi onnellinen jokaisen puolesta, mutta silti syvällä sisimmissäni tunnen raastavaa kipua siitä, että itsellä ei ole lapsia. Ihminen, jolle lapsettomuus on läsnä elämässä, on varmasti ainoa ihminen maailmassa joka voi kyseisen tunteen ymmärtää.
Olen kertaalleen jo soittanut adoptioneuvontaan. Se on ensimmäinen vaihe, kun haluaa adoptoida lapsen. En kuitenkaan saanut silloin ketään kiinni ja asia jäi siihen. Tämä oli ennen joulua, joskus marras-joulukuun vaihteessa. En tiedä, miksi en soittanut uudelleen. Onko adoptio kuitenkaan se tapa jolla haluan tulla äidiksi?
Olen myös tämän vuoden aikana paljon miettinyt sitä, jos en koskaan saa omia lapsia. Tekeekö se minusta jotenkin huonomman naisen? Olenko epäonnistunut naisena olemisessa? Tiedän, että molempiin kysymyksiin vastaus on ei, mutta silti pyöritän tällaisia asioita päässäni.
Onnellinen kahden lapsen täti
Vaikka en ikinä saisi omia lapsia, olen kuitenkin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan olla kahden ihanan lapsen täti. He ovat mulle rakkaimpia maailmassa ja teen varmasti kaiken mahdollisen ja mahdottomankin heidän eteen. Helmikuun puolessa välissä veljelle syntyi toinen lapsi, joten nyt olen onnellinen kahden lapsen täti. En malta odottaa, että he kasvavat ja päästään tekemään kaikenlaisia juttuja yhdessä. Veljen pojan (2.5 v.) kanssa ollaankin jo tehty kaikenlaisia juttuja. Kunpa vallitseva tilanne Suomessa helpottaisi ja päästäisiin uimahalliin, juna- ja bussiretkelle tai ihan mihin vaan.
Tämä on hyvin henkilökohtainen aihe. Silti haluaisin kuulla teidän kokemuksia lapsettomuudesta. Voit myös laittaa sähköpostia jos et halua julkisesti (vaikkakin anonyymisti) kertoa omista kokemuksista. Uskon, että vertaistuki on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta näinkin aran asian kanssa.
-Henriikka
Lue myös
Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton
seuraa somessa