Ystävyys on asia, jota pitäisi vaalia ja hoitaa. Ystävät ja ystävyys ovat parasta, mitä elämässä voi olla. Entäs jos ystävyys päättyy sen vuoksi, että alat tehdä somea enemmän ja koet löytäneesi sen jutun, josta itse pidät ja nautit?

Kuuntelin Emmi Lehtomaan Somekuplaa (pääset kuuntelemaan jakson tästä) jossa vieraana oli ihana Lotta. Jäin miettimään asiaa, kun Lotta kertoi muutaman ystävyyssuhteen päättyneen, kun hän aloitti tehdä somea. Itselle on käynyt myös näin. Ystävyys päättyi, kun aloin tehdä somea enemmän. Aiemmin hävetti kertoa ja myöntää asia, mutta nyt ajattelin tuon podcastin myötä kertoa asiasta näin julkisesti.

Ystävyys vai some?

Kuten kerroin, muutama ystävyys päättyi kun aloin tehdä somea enemmän. Oikeastaan minulle ei annettu edes vaihtoehtoa pitää näitä muutamaa ystävää elämässä. Aiemmin läheiset ystävät alkoivat piikittelemään ja lähettämään ilkeitä viestejä. Sain viestejä siitä, että mitä oikein kuvittelen itsestäni ja miksi pitää olla tyrkky. Haluan painottaa, että omat sosiaaliset mediat eivät millään tavalla sisällä kuvia, joita voisi sanoa tyrkyksi. Olin hyvin hämmentynyt ja surullinen asiasta. Ystävyys, joka oli kestänyt monen monta vuotta, päättyi kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta. Täysin yllättäen. Päätin, että parempi olla ilman tällaisia ”ystäviä”. Ennemmin ilman ystäviä kuin ystäviä, jotka eivät arvosta sinua sellaisena kuin olet tai tue ja kannusta. Joten tuohon päivään noin 1.5 vuotta sitten päättyi muutama ystävyyssuhde.

Somen voima uusien ysTävyyssuhteiden luomisessa

Vaikka muutama ystävyyssuhde päättyi mitä ilmeisemmin somen takia, olen saanut paljon uusia ystäviä somesta. Olen löytänyt ihmisiä, jotka tavoittelevat ja arvostavat samoja asioita mitä itse. Olen tavannut ihania ihmisiä ja vielä useamman kanssa olen vaihdellut lukemattomia viestejä somessa. Yksi parhaista kontakteista ikinä oli, kun löysin jenkkifutiksen. Sekin tapahtui somen kautta, kun Elli ehdotti lajikokeilua. Ja kaikkihan tietää mitä sen lajikokeilun jälkeen tapahtui 😀

Vaikka somen myötä menetin muutaman ystävän, olen saanut paljon enemmän tilalle. En siis kadu päivääkään, että aloin tehdä somea enemmän, jakamaan omaa tarinaa ja toivon mukaan myös kannustamaan sekä inspiroimaan ihmisiä.

-Henriikka

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Entinen sohvaperuna, nykyinen urheilija

Tavoitteena painonpudotus? 5+1 vinkkiä ruokavalioon

Intuitiivinen syöminen koitui kohtaloksi

Lähestyvä ystävänpäivä sai minut pohtimaan aiempia treffikumppaneita. Ystävänpäivä on varmasti vuoden romanttisin päivä mitä tulee treffailuun. Itsellä ei ainakaan oman muistin mukaan ole koskaan ollut ystävänpäivä treffejä. Ajattelin kuitenkin tämän ällöromanttisen päivän kunniaksi jakaa kolme kamalinta treffikokemusta joita minulla on koskaan ollut. Ja nämä kaikki treffikumppanit ovat peräisin joltain nettideittisivustolta. Jos et vielä ole lukenut minun aiempaa postausta nettideittailusta, käy lukemassa se tästä.

Herra A

Herra A, olkoon nimeltään vaikka Kalle (nimet muutettu). Minua nuorempi mies pk-seudulta. Ehdittiin vaihtamaan viestejä noin pari viikkoa ennen tapaamista. Itseasiassa ensitreffit eivät olleet mitenkään kamalat eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa. Ne olivat sellaiset ns. perus tavalliset treffit. Käytiin jätskillä ja pelaamassa minigolfia. Tämän jälkeen kuitenkin kaikki alkoi mennä seinään. Tuli iso lista vaatimuksia, mitä hän haluaa naiselta. Naisen pitää esim. pukeutua aina tyylikkäästi. Missään nimessä ei mitään treenivaatteita, edes kotona. Aika paha, koska itse kuljen lähes aina treenivaatteissa. Myös silmälasit olivat ehdoton no no. Ne tekevät naisesta vanhan näköisen. Tässä vaiheessa minulle alkoi riittämään ja kehoitin etsimään jonkun toisen.

Herra B

Herra B, nimeltään vaikka Ville. Muutaman vuoden minua vanhempi mies, asui Turussa. Heti alusta asti tuntui, että juttu luistaa ja tässä voisi olla jotain. Nopeasti myös treffattiin. Sovittiin treffit Turkuun, joten hyppäsin autoon ja ajoin sinne. Jo heti ensi kohtaamisella tuli jotenkin outo fiilis kyseisestä miehestä. Ajattelin sen kuitenkin olevan jännitystä ja menevän pian ohi. Alun tunne paljastui todeksi. Ei tämä mies saanut suustaan mitään ulos juurikaan koko treffien aikana. Ilmeisesti oli paljon lahjakkaampi kirjoittamaan kun puhumaan. Yritin siinä väkisin jotain juttua keksiä, vastaukset olivat aina yhden tai kaksi sanaa. Varsinaista keskustelua ei siis saatu aikaan missään vaiheessa. Lopulta ilmoitin, että pitää lähteä kotiin. Muutaman tunnin päästä sain mieheltä viestin, että ei halua enää pitää yhteyttä. Olen kuulemma ärsyttävä pölöttäjä, jolta ei saa puheenvuoroa lainkaan. Aivan, kiitos ja hei!

Herra c

Herra C, nimeltään Mikael. Vaikutti täydelliseltä niin kuvissa kuin viestien perusteella. Komea ja pitkä, juuri sellainen omaan miesmakuuni sopiva. Sovittiin treffit minun luo, vaikka yleensä en tähän suostu. Hän oli kuitenkin ajamassa tästä ohi, joten päätin suostua. Hieman ennen sovittua tapaamisaikaa ovikello soi ja menin avaamaan oven. En tunnistanut ovella olijaa ja kysyin, että niin, voinko auttaa, miehen seisoessa hiljaa paikallaan. Hän kertoi olevansa Mikael. Ilmeeni olisi ollut varmasti näkemisen arvoin. Mikael oli ainakin 15 vuotta vanhempi mitä väitti olevansa. Kuvat eivät olleet tältä vuosituhannelta, taisi olla hänen nuoruuden kuvia. Totesin ovella, että koen olevani tullut huijatuksi ja vedin oven kiinni. Sen koommin ei ole Mikaelista kuulunut mitään.

Tässä omat karmeimmat tai ainakin mieleenpainuvimmat tapaukset. Olisi mahtavaa kuulla millaisia kamalia ensitreffejä sulla on ollut.

-Henriikka

SEURAA SOMESSA