Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
4Miltä liikunta tuntuu nyt, on ehkä yksi yleisimmistä kysymyksistä joita olen saanut leikkauksen jälkeen. Painoa on pudonnut nyt lähes 30kg, joten kyllä se elo ja olo on aika erilaista nyt. Harmillisesti en ole kuitenkaan voinut liikkua samalla tavalla kuin olen tottunut. Kesällä vasemmasta polvesta repesi sisempi sivuside, joka on alkanut viime aikoina oireilla. En tiedä johtuuko se pudonneesta painosta, rasituksesta vai mistä, mutta ärsyttää suunnattomasti.
liikunta lihavuusleikkauksen jälkeen
Ensimmäiset neljä viikkoa leikkauksen jälkeen en liikkunut juuri lainkaan. Toki pieniä kävelyitä ulkona tein, mutta en niin, että olisin hikoillut tai hengästynyt. Neljän viikon jälkeen nostorajoitukset poistui ja sai palata kuntosalille. Se tunne oli paras, kun pääsi salille pitkästä aikaa. Toki sen huomasi myös tuloksissa, ei tehty samoilla painoilla kuin viimeksi. Leikkauksen jälkeen on erityisen tärkeää, että huolehtii lihaskunnosta. Kun paino laskee, se ei saisi lähteä lihaksista. Siksi kunnon salitreeni useamman kerran viikossa tukee hyvin leikkauksen jälkeistä elämää. Onneksi olen käynyt salilla kuitenkin useamman vuoden jo ennen leikkausta, joten homma on itselle tuttua ja mieluista puuhaa.
Olen myös päässyt jonkin verran treenamaan jenkkifutista joukkuetovereiden kanssa. Kuten aiemmin kerroin, polven vamma on vaan hieman temppuillut ja nopeat suunnanmuutokset juostessa, hypyt ja polven kiertoliikkeet tekevät tällä hetkellä ikävän tunteen polveen. Polvitukia on käytössä kahdenlaista, hieman kevyempää ja järeämpi saranatuki. Jos polven kipuilu ei helpota, luulen, että pitää varata aika uudestaan lääkärille.
miltä liikkunta tuntuu?
Pääasiassa liikunta tuntuu tällä hetkellä kivalta ja hyvältä. On ihana huomata, miten kroppa pystyy erilaisiin asioihin kuin ennen leikkausta. Kyykätessä maha ei ole niin pahasti edessä, penkkipunneruksessa kasoisleuka ei tuki hengitystä yms. Olen huomannut yhteisissä jenkkifutistreeneissä esimerkiksi sen, miten juoksu / hölkkä tuntuu kevyemmältä (ihmekös tuo, jos painoa on melkein 30kg vähemmän), en hengästy niin helposti ja tuntuu, että hengitys kulkee paljon avoimemmin ja helpommin. En malta odottaa miltä liikunta ja liikkuminen tuntuu vaikka maaliskuussa tai kesällä, kun alkaa pelit.
-Henriikka
lue myös
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
seuraa somessa
Ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen
Edessä on ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen. Vaikka on vasta marraskuun ensimmäisiä päivä, tunnutstan, että olen miettinyt tulevaa joulua paljon. Jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) järjetöntä syömistä ja herkuttelua. Otetaan vaikka viime joulu käsittelyyn. Muista, että söin aivan järkyttäviä määriä ruokaa. Ihan kun en olisi saanut ruokaa koskaan aiemmin tai pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta jos en syö sitä kaikkea nyt heti. Kun olin ahdannut itseni täyteen jouluruokaa, oli tietenkin aika siirtyä makeaan. Suklaata niin paljon kuin mahtuu. Olen aina aiemmin sanonut, että jälkiruoalle on oma vatsa. Pystyin aina syömään ruoan päälle vielä makeaa, kuin en olisi syönyt mitään sitä ennen. Ja kyllähän sitä suklaata sitten meni. Tänä vuonna on kuitenkin aivan uudet kuviot edessä, ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen.
joulu ja lihavuusleikkaus
Kuten aiemmin kirjoitin, olen miettinyt joulua jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on varmasti suosikkijuhlapyhä vuodessa. Miksi olen siis miettinyt joulua? Juurikin tuon ruokailun suhteen. Koska enää en kertakaikkiaan voi syödä neljää lautasellista ruokaa, pitää ostata jotenkin valita ruokapöydästä ne muutamat jutut joita syön. Perinteiset jouluruoat ei ole koskaan maistunut. Jätän siis suosiolla esim. kaikki laatikot rauhaan. Samoin kinkku ei kuulu itsellä omiin suosikkeihin, joskin sitä aina vähän pitää maistaa.
Meiltä löytyy joulupöydästä paljon kalaa. Graavattu ja kylmäsavustettua lohta, silliä, itsetehtyjä silakkarullia, savustettua lohta, joskus on ollut mätiä, katkarapumoussea. Lisäksi meillä on ollut kaksi erilaista pastasalaattia ja nyt muutaman viime jouluna pöydästä löytyy myös meidän äidin tekemää maailman parasta pulled porkia. Tästä herkullisesta valikoimasta pitäisi sitten osata syödä sopivasti, jotta ei tarvitse joulua viettää vatsakivuissa tai huonon olon kourissa. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty. Olen täysin varma, että otan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksan syödä. Vielä olen siinä vaiheessa, että silmät syö enemmän kuin maha vetää ja lähes aina joudun heittämään osan ruoasta roskiin. Toisaalta, onhan tässä jouluun vielä aikaa.
-Henriikka
lue myös
Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa