Jokainen, joka on lähtenyt tekemään elämäntapamuutosta, kohtaa matkallaan esteitä. Tärkeintä ei ole se, miten niitä kohtaa vaan miten elämäntapamuutoksen kompastuskivet selättää. Esteitä ja haasteita on varmasti erilaisia ihmisistä riippuen, mutta käyn läpi kolme yleisintä joita olen valmentajana kohdannut.

ElämäntaPamuutoksen komPastuskiVet nro 1 – liian suuret odotukset

Tv:ssä pyörii jos minkälaista laihdutus- ja painonpudotusohjelmaa. Muutamassa kuukaudessa kilpailijat saavat tiputettua painoa jopa useita kymmeniä kiloja. Vielä helposti, ilman mitään ongelmia. Lehdet hehkuttavat uutta dieettivillitystä, jota mainostaa hyvinvoivalta näyttävät henkilöt. Onko siis ihme, jos itselleen asettaa liian suuret tavoitteet ja odotukset omalle painonpudotukselle? Miksi itse epäonnistuisi, kun muutkin ovat onnistuneet?

Elämäntapamuutoksen ainoat mittarit eivät saisi olla pudotetut kilot, juostut kilometrit tai nostetut kilot kuntosalilla. Nämä ovat valitettavan usein niitä arvoja, joilla / joihin vertaamme onnistumistamme. Sen sijaan, että tuijotamme lukuja, pitäisi keskittyä pohtimaan muita asioita. Mieti miten paljon paremmin voit kokonaisuudessa, miten jaksat tehdä asioita paremmin, olet oppinut syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin, jaksat arjessa eri tavalla, unen laatu on kenties parantunut yms.

ElämÄntapamuutoksen kompastuskivEt nro 2 – tUrnausväsymys

Ensimmäiset viikot / kuukaudet elämäntapamuutoksessa menevät ”kuherruskuukaudessa”. Opettelet innoissasi uusia juttuja ja huomaat tulosten tulevan. Kuherruskuukausi kuitenkin loppuu ja arki alkaa puskea päälle. Keittiössä ei kiinnosta viettää aikaa, salille / liikkumaan ei tee mieli lähteä ja kaupassa karkkihylly huutaa nimeäsi. Silloin kaikkein tärkeintä on ettei luovuta. Myös omalle kohdalle on käynyt näin. Eikä ainoastaan kerran vaan useammin.

Mikä auttaa turnausväsymyksen selättämiseen? Mikä auttaa jaksamaan ja jatkamaan jo hyvin alkanutta matkaa? Itselle kaikkein paras keino on ollut tulosten katsomien ja vertaaminen. Vertaaminen siitä mistä on lähdetty ja missä nyt ollaan. Katsomalla kuvia ”ennen ja jälkeen”. Olemalla ylpeä siitä miten paljon paremmin voi. Ei ainoastaan ulkoisesti vaan myös sisäisesti.

Elämäntapamuutoksen KompastuskivEt nro 3 – liian nopea aikataulu

Liian nopea aikataulu kulkee osittain käsikädessä kahden aiemman kanssa. Monesti epärealististen odotuksien lisäksi laitetaan elämäntapamuutokselle aivan liian nopea aikataulu. Kuvitellaan, että ylimääräiset kilot putoavat hetkessä, kasvisten lisääminen ruokavalioon onnistuu heti, liikunnasta tulee heti intohimo tms. On tärkeää, että muutokselle antaa aikaa. Mitä isompi muutos on kyseessä, sitä enemmän se vaatii aikaa, kuukausia tai jopa vuosi. Muista olla siis itsellesi armollinen.

Tässä elämäntapamuutoksen kompastuskivet pähkinänkuoressa. Toivottavasti näistä oli sinulle hyötyä.

-Henriikka

Lue myös

Toiveena elämäntapamuutos? Lue vinkit ja onnistu

Oma elämäntapamuutos – miten kaikki sai alkunsa

Miten aloittaa liikunta, kun lähtötaso on nolla?

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lapsettomuus on aihe, joka pyörii päässäni lähes päivittäin. Välillä useamman kerran päivässä. Ja erityisesti nyt, kun omat synttärit lähestyy ja mittariin tulee 34v. Aika alkaa käydä vähiin, se on raaka fakata. Olen pyöritellyt asiaa päässäni niin paljon, tuntuu, että ajatukset menevät entistä enemmän solmuun enkä tiedä mitä tehdä. Kirjoitin samasta aiheesta myös vuosi sitten, synttäreiden aikoihin. Jotenkin se vanheneminen saa asian entistä enemmän esille. Olleen jälleen vuoden vanhempi, mutta lapsettomuus edelleen elämässä läsnä.

lapsettomuus raastaa syvältä

Somessa näkyy onnellisia ilmoituksia raskaudesta, vauvoja syntyy ja heille annetaan nimiä. Olen vilpittömästi onnellinen jokaisen puolesta, mutta silti syvällä sisimmissäni tunnen raastavaa kipua siitä, että itsellä ei ole lapsia. Ihminen, jolle lapsettomuus on läsnä elämässä, on varmasti ainoa ihminen maailmassa joka voi kyseisen tunteen ymmärtää.

Olen kertaalleen jo soittanut adoptioneuvontaan. Se on ensimmäinen vaihe, kun haluaa adoptoida lapsen. En kuitenkaan saanut silloin ketään kiinni ja asia jäi siihen. Tämä oli ennen joulua, joskus marras-joulukuun vaihteessa. En tiedä, miksi en soittanut uudelleen. Onko adoptio kuitenkaan se tapa jolla haluan tulla äidiksi?

Olen myös tämän vuoden aikana paljon miettinyt sitä, jos en koskaan saa omia lapsia. Tekeekö se minusta jotenkin huonomman naisen? Olenko epäonnistunut naisena olemisessa? Tiedän, että molempiin kysymyksiin vastaus on ei, mutta silti pyöritän tällaisia asioita päässäni.

Onnellinen kahden lapsen täti

Vaikka en ikinä saisi omia lapsia, olen kuitenkin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan olla kahden ihanan lapsen täti. He ovat mulle rakkaimpia maailmassa ja teen varmasti kaiken mahdollisen ja mahdottomankin heidän eteen. Helmikuun puolessa välissä veljelle syntyi toinen lapsi, joten nyt olen onnellinen kahden lapsen täti.  En malta odottaa, että he kasvavat ja päästään tekemään kaikenlaisia juttuja yhdessä. Veljen pojan (2.5 v.) kanssa ollaankin jo tehty kaikenlaisia juttuja. Kunpa vallitseva tilanne Suomessa helpottaisi ja päästäisiin uimahalliin, juna- ja bussiretkelle tai ihan mihin vaan.

Tämä on hyvin henkilökohtainen aihe. Silti haluaisin kuulla teidän kokemuksia lapsettomuudesta. Voit myös laittaa sähköpostia jos et halua julkisesti (vaikkakin anonyymisti) kertoa omista kokemuksista. Uskon, että vertaistuki on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta näinkin aran asian kanssa.

-Henriikka

Lue myös

Nettideittailu ja sinkkuelämä

Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa