Vallitsevan tilanteen vuoksi kaikki jenkkifutis treenit ovat jäissä. Tai ei kaikki, vaan lähinnä yhteiset treenit. Valehtelisin jos väittäisin, että tämä ei tunnu missään. Varsinkin, kun kyseessä on joukkuelaji niin olisi erityisen tärkeää päästä yhdessä treenaamaan. Nyt ei auta kuin sopeutua tilanteeseen ja uskoa siihen, että joskus vedetään taas treenit yhdessä. Onneksi treenaamista ei tarvii lopettaa kokonaan ja itsekseen voi treenailla.

Kuva: Suvi Elo

KotItreenit kunniaan

Vaikka sali jossa itse teen treenit on edelleen auki, olen kuitenkin jättänyt siellä treenaamisen. Missään nimessä en kuitenkaan ole irtisanonut omaa jäsenyyttäni! Onneksi treenata voi muuallakin, kuin salilla. Tunnustan, että kotona treenaaminen ei ole itselle yhtään mieluisa juttu ja tuntuu jotenkin hankalalta alkaa treenata olohuoneessa. Saatiin maanantaina seuralta ohjeet kotitreeniin, joten nyt ei ainakaan jää siitä kiinni ettei tiedä mitä tehdä. Joten eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Ylös, ulos ja lenkIlle

Treenit voi myös viedä ulos. Onneksi on kevät tuloillaan ja valoa riittää jopa 12h. Ja koska vielä ulkona saa vapaasti liikkua, niin miksei nauttisi siitä. Itse olen päättänyt kasvattaa omaa juoksukuntoa, joten nyt on hyvä aika alkaa toteuttamaan tätä. Oma juoksukunto on siis täysi nolla, jos ei jopa miinuksella. Mutta täältä tullaan, hitaasti ja varmasti. Olen jo muutaman kerran käynyt testaamassa juoksu (tai hölkkää pikemminkin) ja yllätyin positiivisesti. Ei se oma kunto ollutkaan ihan niin huono, mitä kuvittelin 😀

Kuva: Suvi Elo

Muistetaan kaikesta huolimatta pitää itsestään huolta ja nauttia asioista joita saadaan ja voidaan tehdä sen sijaan, että mietitään mitä ei saada tehdä.

-Henriikka

Lue myös

Pakaralihkasen aktivointi – herätä uinuvat pakarat

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Miten minusta tuli valmentaja hyvinvointialalle?

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Sohvaperuna on sana, joka kuvaa minua parhaiten vuosina 2007-2017. Eli kokonaiset 10 vuotta! Tuon kymmenen vuoden aikana sohvaperuna opiskeli sairaanhoitajaksi ja vietti railakasta opiskelijaelämää. Edes nuo opinnot eivät saaneet itseäni heräämään ja palaamaan liikunnan pariin. Valmistumisen jälkeen aloin tehdä vuorotyötä, joten silloinkaan ei muka liikunnalle jäänyt aikaa. Tosin, teen edelleen vuorotyötä ja aikaa jää liikunnalle. Joten tekosyy muiden joukossa oli vuorotyö.

Entinen sohvaperuna

Nuorena aKtiivinen urheilija

Nuorena harrastin kilpauintia. Liityin uimaseuran toimintaan mukaan 7 vuotiaana, koska pidin uimisesta. Kaikki kesät mökillä vietin vedessä, joten uintiharrastus oli hyvin luonnollinen valinta. Ensin treenejä oli kerran viikossa, lopulta vietin uimahallilla enemmän aikaa kuin kotona (tai ainakin siltä se tuntui). Lopetin uinnin ollessani 13-14 vuotias. En koskaan ollut uinnissa mitenkään hyvä, että olisin pärjännyt kisoissa tms. En löytänyt enää mitään motivaatiota uinnista ja teini-iässä motivaatio alkoi löytyä aivan muista asioista. Oman ”uinti-uran” jäädessä jäi myös liikunta kokonaan useammaksi vuodeksi.

OMilleen muutto ja opiskElijaelämä

Muutin omilleni ollessani 19 vuotias. Jotenkin sen aiheuttama vapaus tehdä mitä huvitti, houkutteli. Tämän olen myös kokenut suurimmaksi syyksi, jolloin paino alkoi nousta. Söin roskaruokaa enkä liikkunut. Muistan, että aina silloin tällöin sain jonkin innostuksen liikuntaan, mutta kuten tavallista, muutaman kuukauden päästä se innostus lakkasi ja palasin entiseen sohvaperuna -oloon. Opiskeluaikoina vietin myös paljon aikaa baareissa, joskus jopa kolmena iltana/yönä viikossa. Kaikki muu paitsi terveellinen elämä ja liikunta oli mielessä.

Nykyinen aktiiviliikkuja

Urheilijaksi jälleen

Aloittaessani oman elämäntapamuutoksen (lue siitä lisää tästä) myös liikunta palasi jälleen elämääni. Aloin käydä kuntosalilla ja koin sen olevan loistava harrastus itselle. Noin kaksi vuotta kävin salilla, kunnes aloin kaivata jotain muuta. Sosiaalinen media oli tässäkin mukana ja löysin jenkkifutiksen. Nyt treenaan edelleen salilla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle jenkkifutiksen lajitreenit. Sohvaperuna on enää muisto vain, koen olevani jälleen urheilija : aktiiviliikkuja. Vaikka en kiellä, kyllä sitä edelleen tulee vietettyä aikaa sohvalla, mutta nyt myös liikunta kuuluu elämääni säännöllisesti. Ja aion pitää huolen, että tulee myös kuulumaan!

Onko sulla kokemuksia sohvaperunasta liikkujaksi jälleen? Olisi kiva kuulla sinun tarina.

-Henriikka

Seuraa Instagramissa