Lihavuusleikkaus ja joulu, kaksi asiaa yhdistettynä joita hieman jännitin etukäteen. Mitä voin / pystyn syömään. Aiheuttaako joku jouluruoka huonovointisuutta tai dumpingia. Meneekö joulu tämän vuoksi WC:ssä tai sängyssä makoillen? Joulu on kuitenkin takanapäin ja kaikki meni todella hyvin. Jopa paremmin, kuin uskalsin toivoa.

Mitä söin joUluna?

Olin jo alkuun päättänyt, että syön niitä ruokia, joita on harvemmin tarjolla. En ole mikään jouluruoan ystävä, joten esimerkiksi laatikoita en syö lainkaan. Söin hyvin paljon erilaisia kaloja: kylmä- ja lämminsavulohta, silliä, silakkarullia sekä mätiä höystöineen. Ruokalusikallinen rosollia sekä pakasteherneitä. Lisäksi meillä on jouluisin äidin tekemää maailman parasta pulled porkia, joten sitä söin tietenkin. Muuta en jouluaterialla syönyt. Ennen lihavuusleikkausta jouluna olisin syönyt kolme lautasellista ruokaa ja olisin ollut aivan ähky. Nyt lautanen ei ollut läheskään täynnä. Määrällisesti ruokaa oli varmasti reilun desin.

Syömisen jälkeen olo oli tosi hyvä. Jossain vaiheessa oli pieni mahakipu, jonka pelkäsin pahenevan. Se meni onneksi ohi lähes samantien. Meillä oli ruoan jälkeen pieni jälkiruoka. Itsetehtyä hedelmäsalaattia jtuoreista hedelmistä, jouluisella mausteliemellä. Myös tätä söin pienen määrän.

Lihavuusleikkaus, joulu ja herkuttelu – sopivatko yhteen?

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: kyllä! Myohemmin aattoiltana oli pöydällä tarjolla erilaisia konvehteja, pipareita sekä joulutorttuja. Pitkin iltaa maistoin kaikkea ja vielä hyvällä omalla tunnolla. Missään vaiheessa en ajatellut, ettenkö voisi syödä tai maistaa jotain. Oli ihanaa, kun ei ”tarvinnut” mätätä ruokaa ja herkkuja suuhun kuin viimeistä päivää. Muutama konvehti riitti täyttämään suklaan tarpeen. Vaikka kyllä niitä konvehteja pitkin iltaa meni enemmän kuin muutama, ei puhuta kuitenkaan sellaisista määristä kuin aiemmin.

Joulu oli kaikin puolin ihana. Vietettiin se äitini luona, jossa oli myös pikkuveljeni perheineen, eno sekä mummi. Lasten iloa ja joulupukin odotusta on ihana seurata. Vaikka rakastan joulua ja joulunaikaa, nyt on aika kääntää katseet uuteen vuoteen ja kevääseen. Tammikuussa onkin paljon uutta luvassa.

-Henriikka

Lue myös

Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa

Ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen

Seuraa someSsA

Instagramissa

Facebookissa

Edessä on ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen. Vaikka on vasta marraskuun ensimmäisiä päivä, tunnutstan, että olen miettinyt tulevaa joulua paljon. Jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) järjetöntä syömistä ja herkuttelua. Otetaan vaikka viime joulu käsittelyyn. Muista, että söin aivan järkyttäviä määriä ruokaa. Ihan kun en olisi saanut ruokaa koskaan aiemmin tai pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta jos en syö sitä kaikkea nyt heti. Kun olin ahdannut itseni täyteen jouluruokaa, oli tietenkin aika siirtyä makeaan. Suklaata niin paljon kuin mahtuu. Olen aina aiemmin sanonut, että jälkiruoalle on oma vatsa. Pystyin aina syömään ruoan päälle vielä makeaa, kuin en olisi syönyt mitään sitä ennen. Ja kyllähän sitä suklaata sitten meni. Tänä vuonna on kuitenkin aivan uudet kuviot edessä, ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen.

joulu ja lihavuusleikkaus

Kuten aiemmin kirjoitin, olen miettinyt joulua jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on varmasti suosikkijuhlapyhä vuodessa. Miksi olen siis miettinyt joulua? Juurikin tuon ruokailun suhteen. Koska enää en kertakaikkiaan voi syödä neljää lautasellista ruokaa, pitää ostata jotenkin valita ruokapöydästä ne muutamat jutut joita syön. Perinteiset jouluruoat ei ole koskaan maistunut. Jätän siis suosiolla esim. kaikki laatikot rauhaan. Samoin kinkku ei kuulu itsellä omiin suosikkeihin, joskin sitä aina vähän pitää maistaa.

Meiltä löytyy joulupöydästä paljon kalaa. Graavattu ja kylmäsavustettua lohta, silliä, itsetehtyjä silakkarullia, savustettua lohta, joskus on ollut mätiä, katkarapumoussea. Lisäksi meillä on ollut kaksi erilaista pastasalaattia ja nyt muutaman viime jouluna pöydästä löytyy myös meidän äidin tekemää maailman parasta pulled porkia. Tästä herkullisesta valikoimasta pitäisi sitten osata syödä sopivasti, jotta ei tarvitse joulua viettää vatsakivuissa tai huonon olon kourissa. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty. Olen täysin varma, että otan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksan syödä. Vielä olen siinä vaiheessa, että silmät syö enemmän kuin maha vetää ja lähes aina joudun heittämään osan ruoasta roskiin. Toisaalta, onhan tässä jouluun vielä aikaa.

-Henriikka

lue myös

Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli

Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa