Tahaton lapsettomuus eli en ole saanut lapsia vaikka olisin halunnut. Nyt, kun ikää on 39 vuotta ja olen jälleen sinkkuna, ajatus lapsista on taas tavattoman kaukana. Tätä kirjoittaessa kyyneleet valuvat silmistä ja mietin, että julkaisenko tätä postausta koskaan. Jos nyt luet tätä, olen päättänyt puhua asiasta julkisesti.

Olen aina haaveillut siitä, että olisin äiti. Että minulla olisi omia lapsia. Se on ehkä ainut asia, josta olen oikeasti haaveillut. Olen tehnyt koko sairaanhoitajan urani lasten ja nuorten parissa ja se on vain vaihvistanut sitä tunnetta, että haluan omia lapsia. Nyt, 39 vuotiaana olen edelleen lapseton.

Itse en kärsi lääketiteteellisestä lapsettomuudesta vaan elämäntilanteesta johtuvasta lapsettomuudesta

tahaton lapsettomuus ilman parisuhdetta

Tahaton lapsettomuus tarkoittaa sitä, että raskaus ei ala toiveista huolimatta. Yleensä puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta silloin, kun raskaus ei ole alkanut vuoden säännöllisen, suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Tämä luokitellaan enemmän lääketieteelliseksi tahattomaksi lapsettomuudeksi.

Oma lapsettomuus johtuu elämäntilanteesta. Vuoden alussa koin eron, jonka vuoksi tahaton lapsettomuus on taas noussut esiin omissa ajatuksissani. Viimeisemmässä parisuhteessa, etenkin sen alussa puhuttiin lapsista ja ehdin hetken jo toivomaan, että ehkä minusta kuitenkin tulee vielä äiti. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt ja syli on edelleen tyhjä.

Tämä asia on ollut itsellä mielessä viimeiset viikot hyvinkin paljon. Tiedostan, että olen jo sen verran vanha, että en tiedä onko enää kannattavaa edes haaveilla lapsesta. Olen myös miettinyt ryhtymistä itselleiseen äitiyteen. Tässäkin toki ikä alkaa tulla vastaan. Käsittääkseni julkisella puolella hoidot olisi hyvä aloittaa jo alle 40 vuotiaana, mieluusti 35 ikävuoden kohdalla. Toki, alle 40 vielä olen. Yksityisellä puolella hoidetaan vähän vanhemmalla iällä myös. Tiedän, että tätä asiaa ei ole aikaa miettiä enää juurikaa vaan päätöksiä pitäisi tehdä NYT eikä huomenna. Helpommin sanottu kuin tehty.

Olen myös pohtinut paljon asiaa toiselta kannalta. Entä jos löydä miehen, jolla on jo lapsia ennestään (usein tässä iässä niitä miehiä on enemmän kuin lapsettomia). Uskon, että pystyisin rakastamaan myös tulevan puolison aiemmasta suhteesta olevia lapsia. Tiedän, että olisin heille yksi turvallinen aikuinen lisää. Tällä hetkellä tämä vaihtoehto on myös hyvä. Toki, tätä kirjoittaessa ei ole tietoa miehestä eikä lapsista.

Oletko miettinyt samoja asioita? Oletko itsellinen äiti? Olisi mahtavaa kuulla sinun kokemuksia, joten laita viestiä. Kaikki vertaistuki ja asioiden jakaminen olisi itselle tärkeää.

-Henriikka

seuraa somessa

Instagramissa / Facebookissa / TikTokissa

Lue myös

Kehonkuvan muutokset laihtuessa

Tinder saa mut raivon partaalle

Lapsettomuus on aihe, joka pyörii päässäni lähes päivittäin. Välillä useamman kerran päivässä. Ja erityisesti nyt, kun omat synttärit lähestyy ja mittariin tulee 34v. Aika alkaa käydä vähiin, se on raaka fakata. Olen pyöritellyt asiaa päässäni niin paljon, tuntuu, että ajatukset menevät entistä enemmän solmuun enkä tiedä mitä tehdä. Kirjoitin samasta aiheesta myös vuosi sitten, synttäreiden aikoihin. Jotenkin se vanheneminen saa asian entistä enemmän esille. Olleen jälleen vuoden vanhempi, mutta lapsettomuus edelleen elämässä läsnä.

lapsettomuus raastaa syvältä

Somessa näkyy onnellisia ilmoituksia raskaudesta, vauvoja syntyy ja heille annetaan nimiä. Olen vilpittömästi onnellinen jokaisen puolesta, mutta silti syvällä sisimmissäni tunnen raastavaa kipua siitä, että itsellä ei ole lapsia. Ihminen, jolle lapsettomuus on läsnä elämässä, on varmasti ainoa ihminen maailmassa joka voi kyseisen tunteen ymmärtää.

Olen kertaalleen jo soittanut adoptioneuvontaan. Se on ensimmäinen vaihe, kun haluaa adoptoida lapsen. En kuitenkaan saanut silloin ketään kiinni ja asia jäi siihen. Tämä oli ennen joulua, joskus marras-joulukuun vaihteessa. En tiedä, miksi en soittanut uudelleen. Onko adoptio kuitenkaan se tapa jolla haluan tulla äidiksi?

Olen myös tämän vuoden aikana paljon miettinyt sitä, jos en koskaan saa omia lapsia. Tekeekö se minusta jotenkin huonomman naisen? Olenko epäonnistunut naisena olemisessa? Tiedän, että molempiin kysymyksiin vastaus on ei, mutta silti pyöritän tällaisia asioita päässäni.

Onnellinen kahden lapsen täti

Vaikka en ikinä saisi omia lapsia, olen kuitenkin äärettömän onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan olla kahden ihanan lapsen täti. He ovat mulle rakkaimpia maailmassa ja teen varmasti kaiken mahdollisen ja mahdottomankin heidän eteen. Helmikuun puolessa välissä veljelle syntyi toinen lapsi, joten nyt olen onnellinen kahden lapsen täti.  En malta odottaa, että he kasvavat ja päästään tekemään kaikenlaisia juttuja yhdessä. Veljen pojan (2.5 v.) kanssa ollaankin jo tehty kaikenlaisia juttuja. Kunpa vallitseva tilanne Suomessa helpottaisi ja päästäisiin uimahalliin, juna- ja bussiretkelle tai ihan mihin vaan.

Tämä on hyvin henkilökohtainen aihe. Silti haluaisin kuulla teidän kokemuksia lapsettomuudesta. Voit myös laittaa sähköpostia jos et halua julkisesti (vaikkakin anonyymisti) kertoa omista kokemuksista. Uskon, että vertaistuki on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta näinkin aran asian kanssa.

-Henriikka

Lue myös

Nettideittailu ja sinkkuelämä

Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa