Viime aikoina on ollut hieman hiljaisempaa täällä blogin puolella. Kerralle sattunut vaan paljon asioita, joiden vuoksi en ole ehtinyt / jaksanut kirjoittaa. Nyt yritän kuitenkin saada muutosta jälleen asiaan ja kirjoittaa useammin.

Lapsettomien lauantai ja äitienpäIvä

Kaksi päivää toukokuussa, jotka on itselle vaikeita. Ensin mietin, että kirjoittaisin kokonaisen postauksen aiheesta, mutta en pystynyt.  Ehkä joskus, en tiedä. Tuntui jotenkin todella pahalta tämän vuoden äitienpäivänä katsoa somessa miten todella moni kertoi raskaudestaan. Olen iloinen jokaisen puolesta, mutta syvällä sisimmässä se repii mut riekaleiksi. Kaikki ne ihanat, onnea ja rakkautta tulvivat kuvat sai mut itkemään. Osittain onnesta, osittain surusta. Ehkä vielä joskus itsekin saan julkaista kuvan ja kertoa kaikille olevani raskaana. Ehkä.

Uusi työpaikka

Aloitin myös työt uudessa työpaikassa. Uusi työpaikka on aina jollain tavalla stressaava vaikka en koe olevani kovin stressaava ihminen. Joudut kuitenkin tutustumaan uusiin ihmisiin, uusiin toimintatapoihin, ihmisten tapoihin sekä uusiin asiakkaisiin. Joten onhan se normaalia kuluttavampaa. Työpaikka on kuitenkin todella kiva, olen viihtynyt siellä hyvin. Tosin muutama vuoro vasta takana, joten paljon on uutta opettelemista vielä. Tiedän jo nyt, että tulen viihtymään paikassa.

Tässä ehkä suurimmat syyt, miksi nyt on ollut blogissa vähän hiljaisempaa. Yritän taas aktivoitua kirjoittamisen saralla. Olisikin mahtavaa kuulla, että mistä haluaisitte lukea? Mikä teitä kiinnostaa mun kirjoittamana?

-Henriikka

Lue myös

Kun ystävyys päättyi somen vuoksi

Työpaikka vaihtuu, taas!

Korona ohi, nämä 3 asiaa teen heti

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lapseton, mutten omasta tahdosta. Tämä on henkilökohtaisin blogiteksti, jonka olen koskaan kirjoittanut. Tai ainakin erittäin arka aihe minulle. Vaikka olen kertonut omasta elämästä lähes kaiken sosiaalisessa mediassa, tästä en ole koskaan puhunut. Tarkemmin ajateltuna, en ole puhunut tästä edes lähemmille ystävilleni. Tätä kirjoittaessa vielä mietin, julkaisenko tätä lainkaan. Jos siis luet tätä, päätin sen julkaista.

Olen aina haaveillut omasta perheestä, etenkin lapsista. Kuvittelin aina, että menisin naimisiin ihanan miehen kanssa ja saisimme kaksi lasta, joita kasvattaisimme yhdessä kauniissa omakotitalossa. Jep, elin jossain pilvilinnojen joukossa. Olen kuitenkin kohta 33 vuotias, sinkku ja edelleen lapseton. Onko kohta liian myöhäistä haaveilla omista lapsista? Mitä jos en edes kykene saamaan omia lapsia? Olenko lapseton loppuelämäni vai kokeilenko jotain toista ratkaisua?

vauvakuume?

Viimeiset 6 vuotta työskentelin vastasyntyneiden parissa. En koskaan töissä kokenut minkäänlaista vauvakuumetta. Oli ihanaa hoitaa vauvoja, mutta se oli minulle työtä. Veljen poika syntyi elokuussa 2018. Jotenkin hänen syntymä on saanut ajattelemaan omaa lapsettomuutta enemmän. Miten ihanaa olisi, jos serkukset voisivat leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Tätäkin kirjoittaessa nousee kyyneleet silmiin, kun mietin asiaa. Sitä, että olen lapseton. Koen jotenkin epäonnistuneeni tai jääneeni jostain paitsi tms. Tiedän ja ymmärrän, että äitiys / lapsettomuus ei määrittele minua ihmisenä yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi. Jotenkin sitä vaan itse miettii asiaa niin.

Ikää kohta 33 vuotta ja edelleen lapseton (kuvituskuva)

adoptio, keinohedelmöitys, parisuhde ja sitä kautta lapsia

Siinä ne vaihtoehdot taitaa aika pitkälti olla, jos lapsia haluan saada. Edelleen jaksan vielä haaveilla ja uskoa, että löydän miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Fakta on kuitenkin se, että ikä tulee vastaan koko ajan kovemmin ja kovemmin. En myöskään halua odottaa 40 vuotiaaksi asti ja odottaa sitä oikeaa, jos sellaista koskaan ilmestyy. Olen jo tutkinut paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta en ole kuitenkaan tehnyt vielä mitään päätöksiä. Sen tiedän, että kohta joudun tekemään jonkinlaisia päätöksiä asiaan liittyen. Ehkä jopa jo tänä vuonna.

Oletko itse samassa tilanteessa? Tai oletko joskus ollut? Olisi kiva kuulla teidän tarina.

-Henriikka

SEURAA INSTAGRAMISSA

LUE MYÖS: Kohti uutta ja tuntematonta unelmaa – American Football Academy of Finland (AFAF)