Tapasin ravitsemusterapeutin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Ravitsemusterapeutin käynti liittyy siis lihavuusleikkaukseen, johon olen menossa. Totuttuun tapaan, käynti jännitti paljon. Jännitän siis aina kaikkia lääkärin yms. tapaamisia, koska pelkään ihmisten ajattelevan jotain negatiivista painooni liittyen. Tälläkin kertaa voin sanoa, että jännitin aivan turhaan koko käyntiä. Ravitsemusterapeutti oli mukava, kyseli ja kuunteli sekä vastasi kysymyksiin joita minulla oli.

Ravitsemusterapeutin tapaaminen

En ole koskaan aiemmin käynyt ravitsemusterapeutilla enkä oikein tiennyt mitä tapaaminen tulisi pitämään sisällä. Alkuun hän haastatteli ja kyseli muutamia asioita. Ennakkoon olin saanut ison pinon kyselylomakkeita, joita käytiin nopeasti läpi. Lomakkeissa oli mm. Audit kysely alkoholin käytöstä, erilaisia syömistapoihin liittyviä kyselyitä sekä pidin ruokapäiväkirjaa kolmen päivän ajalta.

Pääpaino tapaamisella oli kuitenkin puhua lihavuusleikkauksesta sekä sen jälkeisestä ruokavaliosta, vitamiinien ja hivenaineiden tarpeesta, lääkäri seurannoista leikkauksen jälkeen yms. Lisäksi olin itse kiinnostunut TYKS alueen hoitopolusta ja sen etenemisestä, joten käytiin sitä myös paljon läpi. En kokenut tarpeelliseksi käyttää aikaa siihen, miten lähden ruokavaliotani nyt muuttamaan, koska nopealla keskustelulla ravitsemusterapeutin mielestä siihen ei ole tarvetta. Osaan ja tiedän kyllä miten minun kuuluu syödä, jotta paino putoaa. Nyt on taas joku joka kontrolloi asiaa, joten uskon homman palaavan uomiinsa hyvin helposti.

ravitsemusterapeutin ohjeet jatkoon

Käynnillä sain tavoitteeksi pudottaa 5% tämän hetkisestä painosta, jonka jälkeen sisätautilääkäri laittaa lähetteen kirurgin arvioon. Normaalisti ravitsemusterapeutin tapaamisen jälkeen olisi sisätautilääkärin aika melko pian (noin viikko), mutta oma aikani siirtyi kahdella kuukaudella eteenpäin lääkäristä johtuvista syistä. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että minulla on hyvä mahdollisuus saada tuon kahden kuukauden aikana jo tuo 5% pois, jolloin lähete voidaan laittaa mahdollisesti jo silloin eteenpäin. Itse ainakin toivon, että saisin painon siihen mennessä jo hyvin lähelle tuota 5%:a. Varattiin valmiiksi seuraava aika myös ravitsemusterapeutille lokakuun alkuun eli kolmen kuukauden päähän. Itse toivon, että viimeistään sillä käynnillä paino olisi pudonnut vaaditus 5% ja prosessi lähtee taas eteenpäin.

Tuleeko sulle jotain kysyttävää leikkauspolusta tms? Vastaan mielelläni asioihin omasta näkökulmasta ja miten asiat omalla kohdalla menee.

-Henriikka

lue myös

Lihavuusleikkaus mietinnässä

Ensimmäinen askel kohti lihavuusleikkausta

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Miksi useimmiten ylipainoinen henkilö tuntee itse häpeää siitä, että harrastaa liikuntaa? Miksi he joutuvat tuntemaan muiden tuijotukset selässä ja tunteen, että heitä arvostellaan? Eikö jokaisen pitäisi saada liikkua ja harrastaa ilman pelkoa toisten arvosteluista? Onko kanssa treenaajilla peiliin katsomisen paikka vai onko tämä ylipainoisen liikkujan pään sisäinen ongelma / kuvitelma mahdollisesti huonosta itsetunnosta johtuen?

Ylipainoinen saa harrastaa liikunTaa

Muistan, kun itse aloitin elämäntapamuutokseni syksyllä 2017 ja menin ensimmäistä kertaa salille treenaamaan. Syke oli varmasti yli 200 enkä ollut astunut vielä edes salin ovesta sisälle. Pelkäsin kuollakseni sitä, että minua tuijotetaan salilla ja arvostellaan negatiivisessa sävyssä. Ja voisin väittää, että en ole ainoa ylipainoinen joka ajattelee näin harrastaessaan liikuntaa. Onnekseni en ole kertaakaan joutunut kokemaa tuijotusta, arvostelua tai muuta. Tai sitten en ole niitä huomannut. Mutta pahoin pelkään, että kaikilla ei ole näin ihanaa kokemusta salillä käymisestä kuin itsellä on.

Muistan myös miten paljon jännitystä oli ilmassa, kun menin ensimmäisiin jenkkifutis treeneihin. Jälleen se sama pelko ja ahditus nousi esiin; mitä jos minulle nauretaan jos en jaksa / osaa tehdä jotain yms. Tai ajatellaan, miten tuon kokoinen ihminen kuvittelee tekevänsä täällä. Kaikki nuo ajatukset sai kuitenkin heittää heti romukoppaan, sillä vastaanotto joukkueen osalta oli aivan ihana, kannustava ja tsemppaava. Sille tielle jäin ja jenkkifutis on ollut osana elämääni jo yli 1.5 vuoden ajan.

Jokaisen pitäisi muistaa, että kaikki me olemme aloittaneet treenaamisen joskus. Jokainen meistä on ollut joskus ensimmäisen kerran salilla, uimassa, lenkkipolulla tai ihan missä vain. Jo se, että ylipainoinen henkilö on halunnut alkaa harrastamaan liikuntaa, pitäisi olla positiivinen asia. Kyselin omassa Instagamissa ovatko ylipianoisena liikunnanharrastajana joutunut kokemaan ilkeitä katseista tms liikkuessaan ja lähes puolet vastasi kokeneensa. Osa myös kertoi, miten jotkut ovat tulleet suoraan haukkumaan läskiksi ja kehoittanut poistumaan salilta. Mielestäni on pöyristyttävää, että jotkut kehtaavat tulla sanomaan näin. En yhtään ihmettele, miksi ylipainoiset kokevat liikunnan aloittamisen haastavana, jos vastaanotto voi olla tuollainen.

Olisi helppoa toivottaa tsempit ja kannustaa liikunnan pariin. Mutta tiedän myös sen tuskan ja pelon tunteen, mitä se voi saada aikaiseksi. Siksi meidän olisikin jokaisen hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miksi minä olisin oikeutettu arvostelmaan toisten tapaa liikku? keskitytään jokainen omaan tekemiseen ja annetaan muiden tehdä omaansa. Näin kaikilla on hyvä fiilis, eikö?

-Henriikka

lue myös

Miten aloittaa liikunta, kun lähtötaso on nolla?

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa