Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
Onko ihminen onnellisempi laihempana? Tiedän, kuulostaa ehkä hieman typerältä kysymykseltä. Eihän paino liity mitenkään siihen miten onnellinen ihminen on. Onnellisuuteen vaikuttaa niin moni tekijä sekä asia ja lisäksi jokainen meistä kokee onnellisuuden eri tavalla. Mutta olenko silti onnellisempi nyt, kun olen 45kg laihempi? Tai voinko olla vielä onnellisempi, kun painoa on tippunut vaikka 60kg?
Onnellisempi laihempana?
On hieman outoa tai jopa noloa myöntää, mutta itse koen olevani onnellisempi nyt 45kg laihempana kuin ennen lihavuusleikkausta. Jouduin miettimään asiaa pitkään, voinko tällaisesta edes puhua. Koen tämän olevan kuitenkin tärkeä asia omassa elämässä, joten halusin kirjoittaa siitä myös muille. Olenhan muutenkin hyvin avoimesti puhunut leikkauksesta ja siihen liittyvistä asioista.
Suurin ”syy” tämän hetkiseen onnellisuuteen on yksinkertaisesti se oma fiilis ja tyytyväisyys itseensä. Vaikka olin pääasiassa tyytyväinen itseeni ennen leikkausta, olin myös ajoittain hyvin epävarma itsestäni sekä jollain taivalla myös ahdistunut omasta peilikuvasta. Jokainen pudotettu kilo tai gramma tuo itselle onnistumisen tunteen joka saa aina hymyn huulille. En edes muista, koska olisin painanut näin ”vähän” joten siitä on aikaa kun peilikuvasta on heijastunut takaisin tämän kokoinen nainen. Ja onnelliseksi tekee myös suureksi jääneet vaatteet sekä uudet, huomattavasti pienemmät vaatteet. Henkilö, joka ei ole koskaan pudottanut suuria määriä painoa ei ehkä osaa samaistua tähän tunteeseen ja sitä on myös äärettömän vaikea selittää tai kuvailla. Se on asia, joka pitää kokea itse.

Saanko olla onnellisempi laihempana?
Tämä on asia, joten olen paljon miettinyt. Tuntuu, että painonpudotuksesta ei saisi puhua tai olla iloinen pudotetuista kiloista. Ei saisi ihannoida laihduttamista ja tukea laihdutuskulttuuria. Itselle painonpudotus ja laihduttaminen oli ja on edelleen kuitenkin välttämätöntä. Vaikka olin kaikin puolin terve VIELÄ, en usko että olisin sitä enää kovin pitkään ollut. Se, että nyt olen pudottanut laihdutusleikkauksen myötä painoa reilusti, tekee minut onnelliseksi. Nurkan takana ei ole heti vaanimassa tyypin 2 diabetes, uniapnea, korkea verenpaine yms. Saan elää terveenä toivottavasti monta vuotta, joten se jos mikä tekee onnelliseksi ja iloiseksi.
-Henriikka
lue myös
Mitkä asiat ovat muuttuneet lihavuusleikkauksen jälkeen?
Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa
Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
Seuraa somessa
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa
Pudotettuja kiloja syyskuisen lihavuuskeikkauksen jälkeen alkaa olla 40 kasassa. Kadonneita senttejä reilusti yli 100. Näiden lisäksi on tullut myös roikkuvaa ja entistä löysempää nahkaa. Tämä oli kyllä hyvin tiedossa ja olen siihen myös osittain henkisesti varautunut. Onneksi tilanne ei ole roikkuvan nahan kanssa vielä kovin paha eikä sitä välttämättä kukaan ulkopuolinen edes huomaa. Itse kun tutkii ja katselee itseään peilistä, huomaa muutoksen selvästi.
pudotettuja kiloja – parempi fyysinen olo
Olen alusta saakka kertonut, että hakeutuminen lihavuusleikkaukseen ei ollut itselle lainkaan ulkonäköön liittyvä asia. En hakeutunut leikkaukseen sen vuoksi, että näyttäisin paremmalta. Ei missään nimessä. Vaikka pudotettuja kiloja on paljon ja peilikuva miellyttää enemmän, olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi siihen, millainen oma fyysinen vointi ja olo on tällä hetkellä. Terveyttä tietenkään unohtamatta.

Liikkuminen ja salilla treenaaminen on huomattavasti helpompaa melkein 40kg kevyempänä
Liikkuminen on huomattavasti helpompaa nyt, kun paino laskee koko ajan. En hengästy läheskään niin helposti esimerkiksi lenkillä tai rappuja noustessa. Aiemmin tuntui, kuin norsu olisi istunut rintakehän päällä. Nyt se norsu on kadonnut ja tuntuu, että pystyn hengittämään helpommin ja vapaammin. Myös fyysinen liikuntakyky esim. salitreeneissä on parantunut. Vaikka voimatasot eivät ole vielä samassa kuin vuosi sitten, joidenkin liikkeiden laajuus / liikerata on huomattavasti parantunut. Jalkaprässissä jalat saa tuotua alemmas ja lähemmäs keskivartaloa, kun maha ei ole heti tiellä ottamassa vastaan. Samoin kyykyissä on helpompi mennä alemmas, kun maha ei ole niin paljon edessä. Voi kuulostaa muiden korvaan pieneltä asialta, mutta itselle se on hyvin merkittävä juttu.
Roikkuvaa ja löysää nahkaa
Kuten jo ylempänä kerroin, roikkuvaa ja löysää nahkaa on alkanut ilmestymään myös itselle. Onneksi ei kuitenkaan vielä mitään järkyttävää määrää ja sormet ristissä ettei tulisi. Olen kuitenkin varautunut tähän ja tiedän, että löysä ja roikkuva nahka saattaa olla osa prosessia.

Pahimmat rokot ovat käsivarsissa. Kaikki mustan viivan alapuolella oleva on käytännössä tyhjää nahkaa
Olen myös alkanut säästämään jälleen rahaa, jotta mahdollisesti ylimääräinen nahka voidaan leikkauksella poistaa. Toki Suomessa julkisella puolella leikataan myös, mutta esim. reisiä tai käsivarsia ei juurikaan julkisella puolella tehdä. Vatsanpeitteiden korjausleikkauksia eli abdominoplastiaa julkisessa terveydenhuollossa tehdään, mutta siihenkin pitää täyttyä tietyt kriteerit. Pelkkä kosmeettinen haitta ei ole syy leikkaukseen abdominplastiaan julkisen terveydenhuollon piirissä. Näiden leikkauksien aika ei kuitenkaan ole vielä, sillä painon pitää olla vakiintunut sekä BMI:n lähellä normaalia.
-Henriikka
lue myös
Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa
Mitkä asiat ovat muuttuneet lihavuusleikkauksen jälkeen?
Epäonnistunut elämäntapamuutos?


4