Korona tuli taloon – vihdoin
0Korona tuli vihdoin myös omalle kohdalle. Yli kaksi vuotta siinä meni, ennen kuin itse sairastuin. Tavallaan olen tyytyväinen, että se vihdoin tuli myös itse sairastettua. Ja tässä vaiheessa, kun kolme rokotetta on jo saatu.
Näin kaikki alkoi
Keskiviikkona 2.3 herätessä oli hieman outo olo. Päätä särki, tuntui kun otsaa puristaisi jokin vanne. Äänikin tuntui olevan hieman käheä. Tein kotitestin, joka näytti negatiivista. Kuumetta ei ollu, joten lähdin töihin. Olo ei päivän aikana oikeastaan mennyt huonompaan eikä parempaan suuntaan. Tein illalla uuden kotitestin, joka oli edelleen negatiivinen. Päätin, että teen torstaina töitä kotona, koska olo oli normaalia oudompi. Otin myös yhteyttä Oma olo- palveluun ja oireiden perusteella oli mahdollisuus siihen, että korona olisi mahdollinen.
Torstaina olo edelleen aikalailla samanlainen. Ääni oli käheä, kurkku hieman karhea, päätä särki ja kokonaisuudessa hieman outo olo. Hoitaja soitti heti aamusta ja pääsin viralliseen koronatestiin. Vointi ei päivän aikana muuttunut mihinkään suuntaan ja olo oli suht hyvä koko ajan. Noin klo 17 tuli viesti, tuloksesi on positiivinen. Iltaa kohden alkoi yskä, sellainen äsrysttävän kuiva ja nalkuttava joka ei meinaa loppua. Kuume nousi myös illan aikana 37.8.
KoRona – eristyspäivä 1
Perjantai 4.3 oli virallisesti ensimmäinen eristyspäivä. Nyt alkoi oireet myös iskeä pahemmin päälle. Aamulla söin aamupalan normaalisti, mutta siitä noin tunti, haju- ja makuaisti katosivat kuin tuhka tuuleen. Samaan aikaan päälle iski myös aivan järkyttävä flunssa. Yskä oli edelleen samanlainen ärsyttävä ja kuiva. Kuumetta ei enää perjantaina ollut, myös kurkku- ja pääkipu katosivat päivän aikana.
Tein myös tieteellisen tutkimuksen. Koska covid-19 oli nyt vahvistettu, päätin kokeilla toimiiko kotitestit ollenkaan. Joten ei muuta kuin tikkua nenään ja testiä tekemään. Ennen kuin kontrolliviiva oli ehtinyt tulla näkyviin, tulos oli jo erittäin selkeä. Eli nyt myös kotitesti näytti positiivista. Joten eiköhän ne suht luotettavia ole myös.
Tein vielä kotitestin vaikka olin saanut jo virallisesta testistä positiivisen tuloksen
Eristyspäivät 2-5
Loput erityspäivät olivatkin hyvin samankaltaisia keskenään. Flunssanoireet katosivat pikkuhiljaa, jäljelle jäi vain aivan järkyttävä yskä. Sekin onneksi alkuviikkoa kohden alkoi helpottamaan ja oli enemmän lohkeilevaa. Myös makuaisti alkoi palautua pikkuhiljaa tiistaina, jolloin olin viimeistä päivää kotona.
Täytyy olla tyytyväinen siihen, että pääsin koronan suhteen todella helpolla. Ehkä tähän auttoi pohjalla olleet kolme rokotetta, en tiedä.
-Henriikka
lue myös
Koronarokote – aionko ottaa sen vai en?
Koronakaranteeni osui kohdalleni viime metreillä
seuraa somessa
Aivolaskimotukos – sairaus joka pysäytti
Aivolaskimotukos ja siihen sairastuminen aiheutti viime viikolla paljon kysymyksiä, kun kerroin Instagramissa sairastuneeni vuonna 2012 siihen. Tämän vuoksi päätin kirjoittaa aiheesta blogiin ja kertoa teille oman tarinani alusta loppuun tukoksen kanssa.
Mikä on aivolaskimotukos?
Aivolaskimotukos eli sinustromboosi on harvinainen mutta potentiaalisesti vaarallinen tauti, jota esiintyy enimmäkseen nuorilla naisilla. Sairaudelle tyypillisiä oireita ovat päänsärky, kouristelu, näön heikkeneminen ja erilaiset neurologiset puutosoireet. Taudin vaaratekijöihin lukeutuvat muun muassa perinnölliset ja hankinnaiset tukosalttiutta lisäävät tilat, syöpätaudit, verisairaudet, tulehdukselliset systeemisairaudet, raskaus ja lapsivuodeaika, paikalliset ja yleisinfektiot, eräät lääkeaineet ja pään tai kaulan alueen vammat. Sairauden ilmaantuvuudeksi on arvioitu 3-4/1 000 000 aikuisväestössä. Taudin saaneet ovat tyypillisesti nuoria aikuisia; ilmaantuvuuden huippu on 20-30 ikävuoden välillä. Kolme neljäsosaa sairastuneista on naisia (Lähde Duodecim lehti).
Kuva: Pixabay
Väärä diagnoosi
Kaikki alkoi maaliskuun lopulla 2012. En ollut juuri koskaan kärsinyt pääkivusta, mutta nyt pääkipu oli lähes päivittäistä. Kipu oli enemmän oikealla puolella päätä ja tietyt asennot pahensivat kipua. Kävin 2-3 kertaa työterveyslääkärillä, joka diagnosoi minulle migreenin. Kokeilin useaa eri migreeniin tarkoitettua täsmälääkettä, mutta kipu palasi aina uudelleen. Kävin kertaalleen päivystyksessä, jossa sain suonensisäisesti lääkkeitä migreeniin. En muista miten pitkään tuon jälkeen pääkipu oli poissa, mutta ei kauan. Lopulta pääkipu alkoi olla sietämätöntä ja menin jälleen päivystykseen. Muistan, miten kerroin että jos tätä kipua ei saada lakkaamaan, hyppään parvekkeelta alas jolloin kipu varmasti loppuu. Tuolta istumalta sain lähetteen tyksiin magneetti kuvaan.
Diagnoosina aivolaskimotukos
Tyksissä kävin magneettikuvassa (varjoainekuvaus) ja sieltä löytyi aivolaskimotukos oikealta puolelta. Tilanne oli tavallaan helpotus, että sain diagnoosin, mutta samalla pelotti. Tukos, aivoissa, mitä nyt? Muistan makaneeni päivystyksessä yksin ja mietin, mitä nyt tapahtuu. Eipä siinä kauan tarvinnut miettiä mitä tapahtuu, kun alkoi tapahtua. Mut vietiin neurologian valvontaosastolle. Sellainen iso huone, jossa oli muistaakseni neljä paikkaa. Verhoilla sai näköesteen, mutta siihen se jäi.
Tukos hoidettiin liuottamalla nesteillä. Molempiin käsiin laitettiin kanyylit ja nesteet tippumaan. Samalla laitettiin virtsakatetri ja ilmoitettiin etten saa liikkua sängystä mihinkään. En edes vessaan. Aluksi en saanut nousta edes kunnolla istumaan esim ruokailujen yhteydessä vaan jouduin syömään sängyssä puoli-istuvassa asennossa. Minulta otettiin verikokeita useita. Myös jonkinlainen geenitesti, jossa selvitettiin mahdollisia geeneistä johtuvia syitä tukokselle. Niitä ei kuitenkaan löytynyt ja tukoksen syyksi epäiltiin yhdistelmä E-pilleriä sekä ylipainoa.
Siinä sitten makoiltiin useampi päivä. Ihan tarkkaan en muista monta päivää valvonnassa meni ennen kuin pääsin tavalliselle osastolle. Alkuun en saanut liikkua mihinkään ilman hoitajaa ja wc:hen piti pyytää hoitaja mukaan, koska piti mennä pyörätuolilla. En siis saanut kävellä lainkaan. Pikkuhiljaa sain lisää ”lupia” ja sain alkaa liikkua omatoimisesti. Kun kaikki luvat oli tulleet ja niistä selviydyin, pääsin vihdoin kotiin. Tavallisella osastolla meni myös useampi päivä.
AivolasKimotukoksen kanssa kotiin
Sain lääkityksen myös kotiin. Alustavasti sanottiin, että 6kk pitää syödä verenohennuslääkettä, Marevania. Tämän jälkeen otetaan aivoista kontrollimagneettikuva, josta selviää jatkot. Ihan yksinkertaista ei ollut lääkityksen kanssa kotona. Marevanin käytön aikana pitää seurata INR arvoa ja jouduin aluksi käymään labroissa useamman kerran viikossa. INR arvo ei meinannut pysyä viitearvoissa ja lääkitystä jouduttiin säätämään todella paljon. Lopulta löytyi oikea annos ja INR arvo saatiin pysymään tavoitteissa. 6kk:n päästä kävin uusissa kuvissa ja lääkärin vastaanotolla. Tukos oli kokonaan liuennut ja lääkitys voitiin lopettaa. Tämän jälkeen ei ole ollut asian tiimoilta enää lääkärissä käyntejä.
Vointi nykyään
Kaikesta tuosta jäi itselle migreeni. Se on hyvin epäsäännöllinen, mutta viimeisen vuoden aikana ollut suht usein. Olen yhdistänyt sen maskin käyttöön. Etenkin töissä, kun maskia pitää pitkään, huomaan päänsäryn tulevan todella helposti.
Vuoden 2019 syksyllä oli todella paha migreenikierre. Siinä vaiheessa ajatuksissa kävi jos tukos olisi tullut uudelleen. Onneksi lääkärit kuulivat huoleni ja pää kuvattiin varoiksi. Mitään ei onneksi löytynyt ?? Joka kerta, kun migreeni tulee päälle, muistan tuon kevään 2012 pääkipuineen. Onneksi nykyään migreeni on suht harvinainen vieras, mutta joka kerta, kun se tulee, se saa ajatukset pintaan.
Haluatko kysyä jotain aivolaskimotukoksesta? Vastaan mielelläni kysymyksiin.
-Henriikka
lue myös
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli