Törmäsin viime viikolla Facebookissa keskuteluun, jossa pohdittiin voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen? Onko meihin iskostettu ajatus, että ollakseen urheilja tai urheilullinen, pitää painoindeksin olla normaali? Jäin tätä pohtimaan ja ajattelinkin kirjoittaa omia ajatuksia aiheesta, sillä aihe koskettaa omaa elämääni erittäin läheltä.

mikä on ylipaino?

Ylipaino määritellään painoindeksin eli bmi:n mukaan. Siinä paino suhteutetaan pituuteen (paino : pituuden neliö). Tästä saadaan luku, joka määrittää painoindeksin.

Kun painoindeksi ylittää 25, ollaan liikapainon puolella. Liikakilojen määrä voi vaihdella erittäin paljon, muutamasta kilosta moniin kymmeniin kiloihin. Siksi on hyödyllistä täsmentää, kuinka suuresta ylipainosta on kyse. Painoindeksin perusteella lihavuus luokitellaan vaikeusasteisiin seuraavasti:

• 25–30: ylipaino eli lievä lihavuus

• 30–35: merkittävä lihavuus

• 35–40: vaikea lihavuus

• Yli 40: sairaalloinen lihavuus

Painoindeksi kuvastaa hyvin rasvakudoksen määrää ja on siksi hyvä painon mittari. Joissakin tilanteissa se ei kuitenkaan toimi hyvin. Isot lihakset lisäävät ihmisen painoa, vaikka rasvakudosta ei olisi liikaa. Esimerkiksi eräässä jääkiekon Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa pelaajien painoindeksi oli useimmilla yli 25 ja suurin painoindeksi oli 28,4. Kehonrakentajilla painoindeksi voi ylittää 30, ja silti rasvakudosta ei ole normaalia enempää. Isot lihakset lisäävät ihmisen painoa, vaikka rasvakudosta ei olisi liikaa. (Lähde Terveyskirjasto)

Olen itse Ylipainoinen urheilija

Vastaus kysymykseen voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen, kyllä voi! Itse sovin mielestäni tähän kategoriaan enemmän kuin hyvin. Mikä tekee minusta urheilijan tai miten määritellään urheilija? Määritteitä on varmasti monia, mutta omasta mielestä henkilö on urheilija silloin, kuin treenaa tavoitteellisesti omassa lajissaan, kilpailee sekä haluaa kehittyä ja menestyä omassa lajissaan. Joidenkin mielestä olet urheilija silloin, kun urheilee päätyökseen. Tämä ei pidä omalla kohdalla, mutta koen silti olevani urheilija, jonka on pakko tehdä myös töitä elääkseen.

Urheilullinen henkilö voi taas mielestäni olla kuka vaan, joka tykkää harrastaa liikuntaa lajista riippumatta. Usein toki mielletään sana ”urheilullinen” ihmiseen, jolla rasvaprosentti on pieni, lihakset erottuu ja on kova kunto. Mielestäni ihminen voi olla urheilullinen vaikka olisi ylipainoa. Tämä henkilö voi olla paljon paremmassa kunnossa kuin esim henkilö, joka ei harrasta liikuntaa mutta on bmi:n mukaan normaalipainoinen.

Miksi paino määrittelee meitä?

Painon ei pitäisi missään vaiheessa määritellä sitä, voitko olla urheilija tai urheilullinen. Koetaanko urheilija automaattisesti huonompana, jos hän painaa enemmän eikä ”mahdu muottiin”? Tiedättekö mitä, unohtakaa ne muotit sillä jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on! Annetaan siis kaikkien olla sellaisia kuin on, oli paino mikä tahansa. Ja eikös tärkeintä ole kuitenkin, että ihminen liikkuu ja tekee mistä tykkää? Itse olen ainakin ylpeä siitä, miten jaksan treenata ja olen löytänyt itselle sopivan lajin.

-Henriikka

Lue myös

Entinen sohvaperuna, nykyinen urheilija

Pakaralihkasen aktivointi – herätä uinuvat pakarat

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Jokainen on varmasti kuullut, miten epämukavuusalue on se paikka, jossa tapahtuu hienoja ja mahtavia asioita kunhan sinne ensin uskaltaa mennä. Suurin kehitys tapahtuu, kun joutuu haastamaan itsensä. Välillä kannattaa sietää jännitystä ja epävarmuutta, vaikka ei olisi edes pakko.

Itse sain kuulla eilen asian, mikä vie itseni niin syvälle epämukavuusalueelle ettei tosikaan. Ja parastahan tässä on se, että olen tiennyt asiasta koko syksyn, tosin en tarkkaa päivämäärää. Nyt se kamala ja pelottava päivä on edessä, nimittäin lauantaina.

Oma epämukavuusalue

Lauantaina meillä on siis luvassa fysiikkatestit jefujoukkueen kanssa. Eilen kuullessani sen, mahaa alkoi kipristää, ja tuli todella epämukava tunne. Miksi? Koska olen aina inhonnut tulosten vertailua toisiin. Juontaa varmasti juurensa peruskoulusta, kun liikuntatunneilla aina kilpailtiin toisten tyttöjen kanssa paremmuudesta. Opettaja kirjasi tuloksia ylös ja tunnin päätteeksi kerrottiin kuka oli paras ja kuka huonoin. Pelkkä ajatuskin tästä saa ihokarvat nousemaan inhosta pystyyn.

Tiedän, että lauantain testien tarkoitus ei ole vertailla kuka joukkueessamme hyppää korkeimmalle tai kuka punnertaa eniten. Testit tehdään vain ja ainoastaan itselle sekä valmennustiimille. Miten muuten voisin olla ensi kesänä nopeampi, vahvempi ja pelottavampi jos ei off seasonilla treenata omia heikkouksia?

Mitä tästä voi oppia?

Nyt tämä ahdistava tunne on onneksi pian historiaa. Lauantaina testien jälkeen olo on kuin voittajalla oli tulokset mitä tahansa. Tulosten perusteella lähdetään treenaamaan omia heikkouksia vahvuudeksi. Luultavasti samat testit pidetään talvella, joten olisi toivottaa tulosten olevan silloin parempia. Ja jos ei ole, voi katsoa ainoastaan peiliin ja osoittaa sormella syyttävästi. Joten tämä jos mikä motivoi treenaamaan entistä tavoitteellisemmin.

Milloin olet itse ollut epämukavuusalueella? Millainen tilanne oli kyseessä? Mitä siitä seurasi?

-Henriikka

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Entinen sohvaperuna, nykyinen urheilija