Epäonnistunut elämäntapamuutos, sainko sellaisen aikaan? Olen miettinyt tätä pitkään ja monelta kantilta. Jossain mielessä olen täysin epäonnistunut, mutta toisissa asioissa en missään nimessä. Onko paino ainoa asia, joka määrittelee onko kyseessä onnistunut vai epäonnistunut elämäntapamuutos?

Onnistunut elämÄntapamuutos

Kuten sanoin, on paljon asioita joissa koen onnistuneeni hyvin tai jopa kiitettävästi. Aiemmin en harrastanut liikuntaa lainkaan, makoilin sohvalla ja tuijotin telkkaria kaiken vapaa-ajan. Nyt harrastan aktiivisesti jenkkifutista sekä käyn salilla. Liikunta ja liikkuminen on tullut elämään toivottavasti pysyvästi.

Elämäntapamuutoksen avulla olen myös opiskellut ravintovalmentajaksi Trainer 4 you:lla sekä käynyt erilaisia kursseja juuri ravitsemukseen liittyen. En usko, että aihe olisi alkanut itseä kiinnostamaan ikinä, jos en olisi aloittanut omaa muutosta. Tämän innostuksen myötä olen auttanut myös useita kymmeniä henkilöitä oman elämäntapamuutoksen alkuun.

Olen myös onnistunut kasvattamaan itselleni vahvemman ja paremman itsetunnon. Ennen elämäntapamuutoksen aloittamista, oma itsetunto oli olematon. Inhosin itseni ja sitä miltä näytin. Olen tehnyt paljon asioita sen eteen, että hyväksyn itseni tässä ja nyt, ”sit kun” sijaan. En väitä, että se olisi ollut helppoa, mutta koen itsetuntoni olevan tällä hetkellä parempi kuin koskaan elämässäni.

Epäonnistunut elämäntapamuutos

Jos onnistumista tai epäonnistumista mitataan vain painon kautta, silloin voisin sanoa olevani epäonnistunut. Pahasti. Parhaimmillani painoa oli melkein 30kg vähemmän. Nyt, vajaa 4 vuotta aloittamisesta tuo kaikki 30kg on tullut takaisin sekä muutama lisäkilo kaupanpäälle. Hävettää myöntää, että näin on päässyt käymään. Vaikka lupasin itselleni aloittaessani, että koskaan en enää paina näin paljon, toisin kävi. Voin siis sanoa, että olen koko aikuisikäni ollut jojo-laihduttaja. Paino lähtee ja tulee takaisin korkojen kera. Tämä on yksi syy, miksi hakeuduin lihavuusleikkaukseen. Haluan, että tämä jojoilu loppuu. Vaikka eihän se itse leikkaus taikoja tee. Joudun itse tekemään töitä asian eteen loppuelämäni.

Miten sä määrittelet milloin elämäntapamuutos on onnistunut tai epäonnistunut? Onko siihen joku tietty asia tai teko, joka sen määrittelee? Vai koetko, että paino on se joka kertoo kaiken?

-Henriikka

Lue myös

Lihavuusleikkaus mietinnässä

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Miksi useimmiten ylipainoinen henkilö tuntee itse häpeää siitä, että harrastaa liikuntaa? Miksi he joutuvat tuntemaan muiden tuijotukset selässä ja tunteen, että heitä arvostellaan? Eikö jokaisen pitäisi saada liikkua ja harrastaa ilman pelkoa toisten arvosteluista? Onko kanssa treenaajilla peiliin katsomisen paikka vai onko tämä ylipainoisen liikkujan pään sisäinen ongelma / kuvitelma mahdollisesti huonosta itsetunnosta johtuen?

Ylipainoinen saa harrastaa liikunTaa

Muistan, kun itse aloitin elämäntapamuutokseni syksyllä 2017 ja menin ensimmäistä kertaa salille treenaamaan. Syke oli varmasti yli 200 enkä ollut astunut vielä edes salin ovesta sisälle. Pelkäsin kuollakseni sitä, että minua tuijotetaan salilla ja arvostellaan negatiivisessa sävyssä. Ja voisin väittää, että en ole ainoa ylipainoinen joka ajattelee näin harrastaessaan liikuntaa. Onnekseni en ole kertaakaan joutunut kokemaa tuijotusta, arvostelua tai muuta. Tai sitten en ole niitä huomannut. Mutta pahoin pelkään, että kaikilla ei ole näin ihanaa kokemusta salillä käymisestä kuin itsellä on.

Muistan myös miten paljon jännitystä oli ilmassa, kun menin ensimmäisiin jenkkifutis treeneihin. Jälleen se sama pelko ja ahditus nousi esiin; mitä jos minulle nauretaan jos en jaksa / osaa tehdä jotain yms. Tai ajatellaan, miten tuon kokoinen ihminen kuvittelee tekevänsä täällä. Kaikki nuo ajatukset sai kuitenkin heittää heti romukoppaan, sillä vastaanotto joukkueen osalta oli aivan ihana, kannustava ja tsemppaava. Sille tielle jäin ja jenkkifutis on ollut osana elämääni jo yli 1.5 vuoden ajan.

Jokaisen pitäisi muistaa, että kaikki me olemme aloittaneet treenaamisen joskus. Jokainen meistä on ollut joskus ensimmäisen kerran salilla, uimassa, lenkkipolulla tai ihan missä vain. Jo se, että ylipainoinen henkilö on halunnut alkaa harrastamaan liikuntaa, pitäisi olla positiivinen asia. Kyselin omassa Instagamissa ovatko ylipianoisena liikunnanharrastajana joutunut kokemaan ilkeitä katseista tms liikkuessaan ja lähes puolet vastasi kokeneensa. Osa myös kertoi, miten jotkut ovat tulleet suoraan haukkumaan läskiksi ja kehoittanut poistumaan salilta. Mielestäni on pöyristyttävää, että jotkut kehtaavat tulla sanomaan näin. En yhtään ihmettele, miksi ylipainoiset kokevat liikunnan aloittamisen haastavana, jos vastaanotto voi olla tuollainen.

Olisi helppoa toivottaa tsempit ja kannustaa liikunnan pariin. Mutta tiedän myös sen tuskan ja pelon tunteen, mitä se voi saada aikaiseksi. Siksi meidän olisikin jokaisen hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miksi minä olisin oikeutettu arvostelmaan toisten tapaa liikku? keskitytään jokainen omaan tekemiseen ja annetaan muiden tehdä omaansa. Näin kaikilla on hyvä fiilis, eikö?

-Henriikka

lue myös

Miten aloittaa liikunta, kun lähtötaso on nolla?

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa