Edessä on ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen. Vaikka on vasta marraskuun ensimmäisiä päivä, tunnutstan, että olen miettinyt tulevaa joulua paljon. Jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) järjetöntä syömistä ja herkuttelua. Otetaan vaikka viime joulu käsittelyyn. Muista, että söin aivan järkyttäviä määriä ruokaa. Ihan kun en olisi saanut ruokaa koskaan aiemmin tai pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta jos en syö sitä kaikkea nyt heti. Kun olin ahdannut itseni täyteen jouluruokaa, oli tietenkin aika siirtyä makeaan. Suklaata niin paljon kuin mahtuu. Olen aina aiemmin sanonut, että jälkiruoalle on oma vatsa. Pystyin aina syömään ruoan päälle vielä makeaa, kuin en olisi syönyt mitään sitä ennen. Ja kyllähän sitä suklaata sitten meni. Tänä vuonna on kuitenkin aivan uudet kuviot edessä, ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen.

joulu ja lihavuusleikkaus

Kuten aiemmin kirjoitin, olen miettinyt joulua jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on varmasti suosikkijuhlapyhä vuodessa. Miksi olen siis miettinyt joulua? Juurikin tuon ruokailun suhteen. Koska enää en kertakaikkiaan voi syödä neljää lautasellista ruokaa, pitää ostata jotenkin valita ruokapöydästä ne muutamat jutut joita syön. Perinteiset jouluruoat ei ole koskaan maistunut. Jätän siis suosiolla esim. kaikki laatikot rauhaan. Samoin kinkku ei kuulu itsellä omiin suosikkeihin, joskin sitä aina vähän pitää maistaa.

Meiltä löytyy joulupöydästä paljon kalaa. Graavattu ja kylmäsavustettua lohta, silliä, itsetehtyjä silakkarullia, savustettua lohta, joskus on ollut mätiä, katkarapumoussea. Lisäksi meillä on ollut kaksi erilaista pastasalaattia ja nyt muutaman viime jouluna pöydästä löytyy myös meidän äidin tekemää maailman parasta pulled porkia. Tästä herkullisesta valikoimasta pitäisi sitten osata syödä sopivasti, jotta ei tarvitse joulua viettää vatsakivuissa tai huonon olon kourissa. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty. Olen täysin varma, että otan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksan syödä. Vielä olen siinä vaiheessa, että silmät syö enemmän kuin maha vetää ja lähes aina joudun heittämään osan ruoasta roskiin. Toisaalta, onhan tässä jouluun vielä aikaa.

-Henriikka

lue myös

Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli

Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa on asia, joka on tullut itselle eteen lihavuusleikkauksen jälkeen. Mietin pitkään kirjoitanko koko aiheesta, mutta päätin lopulta kertoa. Vaikka leikkaus on tuonut paljon hyvää itselle jo tähän asti, on myös asioita joita en ollut ajatellut ennen. Kuten esim. tämä syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa.

syömisen pelko – mistä se johtuu?

Olen pohtinut paljon, mistä syömisen pelko sosiaalisissa tilanteissa voisi johtua. Syyt tiedän, mutta olen pohtinut sitä, miksi tilanteesta on tullut pelottava ja jopa sellainen, että haluan välttää sitä mahdollisimman pitkään.

Lihavuusleikkauksesta on vasta vähän aikaa (reilut viisi viikkoa) ja syömisen opettelu on edelleen ns. lapsen kengissä. Pelkään sitä, että jokin ruoka aiheuttaa pahan dumping oireen, syömisestä tulee huono-olo ja tulee tarve mennä oksentamaan. Mietin myös paljon mitä ihmiset ajattelevat ruokamäärästä jonka syön. Onhan se hassua, että ”tämän kokoinen” ihminen syö vähemmän kuin 4 vuotias lapsi. Näihin pelkoihin, kun yhdistää sosiaalisen tilanteen / ulkona syömisen, alkaa siitä tulla melkoisen iso pala purtavaksi ja tilanne, jonka mieluiten haluan välttää.

Koen tunteen hieman ristiriitaiseksi, sillä olen hyvin avoimesti puhunut kuitenkin lihavuusleikkauksesta. Voisin siis kertoa asiasta myös tällaisessa tilanteessa. Ja monet kyllä tietävät, että olen ollut leikkauksessa. Jotenkin pelko siitä huonovointisuudesta, pelko että tulee oksennus esim ruokapöydässä on vain kamala.

Syöminen tulevaisuudessa

Elimistö totuttelee uuteen ja itse opettelen uutta tapaa syödä. Opin vähitellen löytämään itselle sopivat ruoka-aineet ja välttämään niitä, jotka eivät sovi. Opin syömään oikean kokoisia annoksia riittävän hitaasti ja välttämään juomista ruokailun molemmin puolin (tämä kyllä onnistuu jo nyt). Uskon, että esim vuoden päästä tilanne ulkonasyömisen / sosiaalisissa tilanteissa on helpottunut. Ainakin toivon niin todella.

-Henriikka

Lue myös

Lihavuusleikkauksen haittapuolet – onko niitä?

Asia, jota odotan eniten lihavuusleikkauksen jälkeen

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa