Lihavuusleikkaus – kuulumiset yli 4 vuotta leikkauksen jälkeen
0Lihavuusleikkaus tehtiin minulle syyskuussa 2021. Huh, aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Aivan, kun leikkaus olisi ollut vasta hetki sitten, toisaalta taas tuntuu siltä kuin siitä olisi ikuisuus. Ajattelin, että voisin käydä lyhyesti läpi viime vuosien tapahtumia. Miten leikkaus on muuttanut syömistäni ja ajatuksia ruoasta, miten liikkuminen sujuu ja vähän ajatuksia koko elämästä. Jos haluat lukea tarkemmin heti leikkauksen jälkeisiä ajatuksia yms. niin suosittelen lukemaan aiemmat postaukset aiheesta: Viikko lihavuusleikkauksesta, 12 viikkoa lihavuusleikkauksesta ja -30kg, Lihavuusleikkauksesta 6kk – miten menee. Voit myös rohkeasti laittaa minulle viestiä, jos haluat kysyä jotain lihavuusleikkaukseen liittyen.
lihavuusleikkaus ja ravitsemus
Tämä on ehdottomasti se isoin ja suurin asia, joka leikkauksen jälkeen on muuttunut. Ja niin sen myös pitikin. Muistan, miten alkuun syöminen tuntui todella vaikealta. Pelkäsin, että joudun loppuelämäni punnitsemaan ja mittaamaan jokaisen suupalan. Näin ei onneksi ole ollut. Voisin sanoa, että noin vuosi leikkauksen jälkeen asiat alkoivat tulla luonnostaan ja rutiinin lailla. Enää ei tarvinnut käyttää aikaa syömisen miettimiseen eikä stressata annoksia.
Monesti minulta kysytään, että millaisia ne annoskoot tällä hetkellä on tai miten paljon kaloreita syön. Kaloreista ei ole mitään hajua, koska en laske enkä punnitse mitään. Pyrin syömään melko tavallista kotiruokaa unohtamatta satunnaisia herkutteluita. Ateriavälit ovat noin 3-4h ja annoskoko on vaihteleva. Tänään on voinut mennä ruokaa X määrä ja huomenna samaa ruokaa menee vain Y määrä. Mistä se johtuu, en todellakaan tiedä. Lihavuusleikkaus on muuttanut omia kylläisyyshermoja. Nykyään tunnistan milloin olen täynnä ja syöminen pitää lopettaa. Ennen leikkausta oleva Henriikka ei koskaan ollut kylläinen jonka vuoksi annoskoot olivat isoja ja sitä myöden myös paino nousi.
Lihavuusleikkaus vaikuttaa annoskokoihin todella paljon. Nykyään annokseni ovat huomattavasti pienemmät kuin ennen leikkausta
Liikkuminen ja arkiaktiivisuus
Itsehän liikuin jo melko aktiivisesti ennen leikkausta. Pelasin jenkkifutista sekä kävin pari-kolme kertaa viikossa salilla. Kyllä, tein tätä kaikkea vaikka pahimmillaan paino oli siellä yli 170kg. Ei se toki aina mukavaa ollut eikä varsinkaan helppoa. Jenkkifutis oli melkoisen raskasta sillä massalla, se kun on muutenkin todella fyysinen laji. Salilla taas iso vatsa tuli eteen joissain liikkeissä esim. jalkaprässissä.
On sanomattakin selvää, että liikkuminen yli 80kg kevyempänä on TODELLA erilaista. Ei ole isoa tai roikkuvaa vatsaa edessä, liikkeitä pystyy tekemään aivan eri tavalla. Juokseminen on huomattavasti helpompaa. Lopetin jenkkifutiksen pelaamisen viime kauteen. Alkusyksyllä kävin crossfitin alkeiskurssin ja sille tielle jäin. Laji, joka vei jälleen kerran mennessään. Miten sitä pystyykin haastamaan itsensä viikosta toiseen. Rakastan liikkumista, itsensä ylittämistä ja sitä fiilistä raskaan treenin jälkeen. Sen tunteen tuo tällä hetkellä crossfit.
Lihavuusleikkaus ja sen myötä painonpudotus on kyllä tehnyt liikkumisesta huomattavasti helpompaa jo ihan pelkästään liikeratojen myötä
lihavuusleikkaus ja muu elämä – työ, parisuhde
Nyt, kun katsoo omaa elämää niin sanotun suurennuslasin kautta niin täytyy kyllä sanoa, että minun koko elämä on mennyt kokonaan uusiksi. Oman painonpudotuksen myötä aloin kiinnostumaan ennen liikkumisesta ja salitreenistä. Lähdin opiskelemaan personal traineriksi, mutta ajatuksen oli lähinnä oppia tekemään itselle asioita. Toisin kuitenkin kävin ja 1.5 vuotta pt:ksi valmistumisen jälkeen olin (ja olen edelleen) täyspäiväinen yrittäjä hyvinvointialalla. Teen työtä, jota oikeasti rakastan. Saan tehdä todella monipuolisesti töitä ja työn teko ei aina edes tunnu työltä. Tämä on asia, mistä muistan haaveilleeni joskus, kun aloitin omaan Instagramiin tuottamaan enemmän sisältöä. Ja nyt, vihdoin sekin unelma on käynyt toteen.
Selaisin vanhempia blogitekstejä ja sieltä löytyi tällainen: Löydänkö ikinä rakkautta? Olen kirjoittanut tuon tekstin aika tarkkaan kolme vuotta sitten, marraskuussa 2022. Paljon on vettä virrannut tuon jälkeen. Pari lyhyempää parisuhdetta on ollut marraskuun 2022 – heinäkuun 2024 välillä. Heinäkuu 2024 kuitenkin muutti minun elämäni täysin. Löysin kuin löysinkin sen elämäni rakkauden. Kaikkien niiden yksinäisten ja epäonnisten tapailuiden jälkeen. Vaikka olla nykyisen mieheni kanssa oltu yhdessä alle 1.5 vuotta, ollaan käytännössä asuttu melkein ensitapaamisesta asti yhdessä. Virallisesti kuitenkin samassa osoitteessa tammikuusta 2025 alkaen. Ja nyt kesällä ostettiin omakotitalo.
Näin kliseisesti siis voin väittää, että lihavuusleikkaus on muuttanut minun elämän kokonaan.
-Henriikka
seuraa somessa
Joulun vietto meillä – ensimmäistä kertaa toimin emäntänä
Joulun vietto ja koko joulun odotus on minulle ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Minä yksinkertaisesti rakastan joulua. Siihen valmistautumista, kodin koristelua ja sitä ihanaa tunnelmaa. Tänä vuonna onkin itselle todella jännä ja poikkeuksellinen vuosi, nimittäin joulun vietto tapahtuu meidän kodissa ja minä toimin ensimmäistä kertaa koskaan emäntänä. Vähän jännittä, mutta paikalla on vain perhettä joten ei haittaa vaikka ei ole viimeisen päälle.
joulun vietto lapsuudessa
Lapsuudessani joulun vietto oli aina jaettu vuoro vuosille. Joka toinen joulu vietettiin äidin äidin eli minun mummin luona ja joka toinen joulu isän vanhempien luona. Jossain vaiheessa joulut isän vanhemmilla jäi kokonaan pois. Liekö syynä omien vanhempieni ero ja sitä kautta osittain etääntyneet välit sinne puolen sukuun. Nyt vuosiin meitä ei ole veljen kanssa edes pyydetty viettämään joulua isän puolen suvun luokse.
Jossain vaiheessa alettiin viettämään jouluja pelkästään äitini luona. Sinne on jo vuosia kokoontunut minä, pikkuveljeni ja hänen lapset, eno, mummi sekä täti. Eli todella pienellä porukalla ollaan jouluja vietetty. Ja rehellisesti sanottuna, tykkään mieluummin olla pienellä porukalla kuin valtavan isolla porukalla. Monta joulua vietettiin myös ihan aikuisten kesken ennen veljen lapsia. Mutta täytyy sanoa, että joulu on kyllä lasten juhla ja nyt kun ollaan taas vietetty joulua lasten kanssa, on joulussa ihan erilainen tunnelma.
emäntä vaihtuu
Tänä vuonna joulua vietetään meillä. Me muutettiin kesällä omakotitaloon ja täällä on paremmin tilaa kuin meidän äidin luona. Ilmoitin jo heti muutettuamme, että tänä vuonna joulua vietetään sitten täällä. Ja näin siis tehdään. Onneksi äiti on luvannut auttaa ruokien teossa sekä valmistelussa. Samalla tavalla itse olen ollut jo vuosia auttamassa äitiä aaton aattona ruokien valmistelussa. Tänä vuonna sama homma, mutta eri paikka.
Joulun vietto meillä. Olen laittanut joulukuusen jo hyvissä ajoin marraskuussa.
Mitä meillä sitten jouluna tarjoillaan? Meillä on aina jouluna ollut muutakin kuin niin sanottua jouluruokaa. Itse en edes niistä perinteisistä jouluruoista edes kovin välitä.
Perinteiset jouluruoat: Kinkku, laatikot (porkkana, lanttu ja maksa), rosolli
Kalat: Lämminsavustettu lohi, kylmäsavulohi, graavilohi, silakkarullat, silli, joskus mätiä lisukkeineen
Salaatit: Perunasalaatti, pasta-tonnikalasalaatti, italiansalaatti, joskus on ollut joku toinen pastasalaatti myös
Muut lisukkeet: Keitettyjä perunoita, lihapullia, pakasteherneitä (ei missään nimessä niitä harmaita tölkkihereintä), babyporkkanoita, hillosipulia, keitettyjä kananmunia
Saaristolaisleipää ja voita, juustotarjotin. Juomana kotikaljaa sekä tietysti vettä / maitoa. Meillä ei ole koskaan jouluna juotu alkoholia. Ei edes lasillista viiniä ruoan kanssa.
Lähes kaikki näistä siis tehdään itse. Graavilohi sekä kylmäsavulohi ostetaan valmiina kaupasta, samoin italiansalaatti. Muuten tehdään itse kaikki. Tänäkin vuonna vaikka ollaan meillä, äiti tekee kotikaljan, leipoo saaristolaisleivät sekä laittaa silakkarullat ja sillit.
Onko teillä jouluna ns. perinteinen tarjoilu vai löytyykö teiltä jotain erilaisempaa? Olisi kiva kuulla.
-Henriikka