Älä somekiusaa on Vaikuttajamedian kampanja, jossa halutaan tuoda esiin somessa tapahtuvaa aikuisten välistä kiusaamista. Lapsille opetetaan, että kiusaaminen on väärin, mutta samalla siihen sorrutaan itse ruudun toisella puolella. Älä somekiusaa kampanjan myötä haluan ottaa itsekin vielä kantaa asiaan. Jälleen, koska koen asian erittäin tärkeänä. Olen aiemmin kirjoittanut myös somekiusaamisesta blogipostauksen, voit lukea sen postauksen tästä.

Jokainen joka kokee, että Älä somekiusaa on kampanja, johon haluaa osallistua, osallistu. Voit julkaista kuvan somessa ja lisätä kuvatekstiin niitä ilkeitä, kamalia ja loukkaavia kommenteja / viestejä joita olet saanut. Vain tuomalla asian julkisuuteen, voimme vaikuttaa asiaan.

Kiusaaminen jättää aina jäljet vaikka se tapahtuisi somessa. Älä somekiusaa!

Sanat satuttaa aina

Älä somekiusaa kampanjassa tuodaan julki niitä ilkeitä viestejä ja kommentteja, joita aikuiset ihmiset lähettävät toisille. Haluan myös näyttää teille, millaisia viestejä olen itse saanut. En missään nimessä haluaisi tuoda näiden kommenttien kirjoittajille yhtään julkisuutta, mutta koen kampanjan erittäin tärkeänä. Kyseiset kommentit ovat tulleet minulle Instagramiin yksityisviestinä sekä julkaisemaan kuvaan kommenttina.

”?? valmennus mihin? Lihomiseen? Miten läski voi hitto vie neuvoa muita tekemään yhtäkäs mitään, mihin tää maailma on menossa ??? laihdu 100kg ensin”

Tuon viestin sain, kun kerroin, että yksi unelmani toteutui ja sain mahdollisuuden tehdä ja toteuttaa oman verkkovalmennuksen.

”Miten noin ruma ja läski kehtaa edes laittaa kuvia mihinkään ?? jos näyttäisin tolta pysyisin kotona. Pysy sä kans läski ??”

Ylläolevan viestin sain johonkin Instagram storyyn jonka olin ottanut salilla.

Vaikka koen olevani henkisesti vahva enkä ihan pienestä loukkaannu, en väitä etteikö sanat satuta. Koska ne satuttaa. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Pitäisi muistaa, että kyseisten viestien kirjoittajilla on varmasti itsellä huono olla ja yrittävät purkaa omaa pahaaoloa muihin.

Toivon, että tämä teksti herättäisi lukijoissa jotain ajatuksia. Miten me voisimme puuttua siihen, että somekiusaamisesta päästäisiin eroon? Toivottavasti älä somekiusaa -kampanjan leviää mahdollisimman laajalle ja monen tietoisuuteen.

-Henriikka

LUE MYÖS: Kohta 33 vuotias ja edelleen lapseton

SEURAA INSTAGRAMISSA

Lapseton, mutten omasta tahdosta. Tämä on henkilökohtaisin blogiteksti, jonka olen koskaan kirjoittanut. Tai ainakin erittäin arka aihe minulle. Vaikka olen kertonut omasta elämästä lähes kaiken sosiaalisessa mediassa, tästä en ole koskaan puhunut. Tarkemmin ajateltuna, en ole puhunut tästä edes lähemmille ystävilleni. Tätä kirjoittaessa vielä mietin, julkaisenko tätä lainkaan. Jos siis luet tätä, päätin sen julkaista.

Olen aina haaveillut omasta perheestä, etenkin lapsista. Kuvittelin aina, että menisin naimisiin ihanan miehen kanssa ja saisimme kaksi lasta, joita kasvattaisimme yhdessä kauniissa omakotitalossa. Jep, elin jossain pilvilinnojen joukossa. Olen kuitenkin kohta 33 vuotias, sinkku ja edelleen lapseton. Onko kohta liian myöhäistä haaveilla omista lapsista? Mitä jos en edes kykene saamaan omia lapsia? Olenko lapseton loppuelämäni vai kokeilenko jotain toista ratkaisua?

vauvakuume?

Viimeiset 6 vuotta työskentelin vastasyntyneiden parissa. En koskaan töissä kokenut minkäänlaista vauvakuumetta. Oli ihanaa hoitaa vauvoja, mutta se oli minulle työtä. Veljen poika syntyi elokuussa 2018. Jotenkin hänen syntymä on saanut ajattelemaan omaa lapsettomuutta enemmän. Miten ihanaa olisi, jos serkukset voisivat leikkiä ja kasvaa yhdessä.

Tätäkin kirjoittaessa nousee kyyneleet silmiin, kun mietin asiaa. Sitä, että olen lapseton. Koen jotenkin epäonnistuneeni tai jääneeni jostain paitsi tms. Tiedän ja ymmärrän, että äitiys / lapsettomuus ei määrittele minua ihmisenä yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi. Jotenkin sitä vaan itse miettii asiaa niin.

Ikää kohta 33 vuotta ja edelleen lapseton (kuvituskuva)

adoptio, keinohedelmöitys, parisuhde ja sitä kautta lapsia

Siinä ne vaihtoehdot taitaa aika pitkälti olla, jos lapsia haluan saada. Edelleen jaksan vielä haaveilla ja uskoa, että löydän miehen, jonka kanssa perustaa perhe. Fakta on kuitenkin se, että ikä tulee vastaan koko ajan kovemmin ja kovemmin. En myöskään halua odottaa 40 vuotiaaksi asti ja odottaa sitä oikeaa, jos sellaista koskaan ilmestyy. Olen jo tutkinut paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta en ole kuitenkaan tehnyt vielä mitään päätöksiä. Sen tiedän, että kohta joudun tekemään jonkinlaisia päätöksiä asiaan liittyen. Ehkä jopa jo tänä vuonna.

Oletko itse samassa tilanteessa? Tai oletko joskus ollut? Olisi kiva kuulla teidän tarina.

-Henriikka

SEURAA INSTAGRAMISSA

LUE MYÖS: Kohti uutta ja tuntematonta unelmaa – American Football Academy of Finland (AFAF)