Intuitiivinen syöminen on sitä, että voit syödä mitä haluat milloin haluat. Eli niin sanotusti kuuntelet kehoasi mitä se haluaa. Jep, en myöskään ymmärrä tätä kehon kuuntelemista. Ja varmasti sen takia tämä intuitiivinen syöminen ei ollut itselle sopiva juttu. En väitä, että intuitiivinen syöminen olisi huono juttu, se ei ehkä vaan ole paras vaihtoehto painonpudotuksen kanssa.

Paino nousi melkein 15kg

Viime kesästä saakka olen syönyt hieman vapaammin eli intuitiivisemmin. Alku meni hyvin eikä ollut mitään ongelmia. Ongelmat alkoivat oikeastaan vuoden alusta. Huomasin, että yhä harvemmin lautaselta löytyi kasviksia ja muutenkin alkoi lautanen näyttää hieman huolestuttavalta. Herkkuja alkoi maistumaan myös jos ei ihan päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa. Huhtikuun alussa uskaltauduin vaa’alle jälleen. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan nähdessäni luvun. Melkein 15kg tullut painoa lisää siitä, mitä se on alimmillaan ollut projektin aikana. Teki mieli itkeä (saatoin jopa muutaman kyyneleen tirauttaa), olin pettynyt itseeni, olin täysin epäonnistunut. Tiesin, että nyt on ryhdistäydyttävä ja tehtävä asialla jotain. HETI!

Suutarin lapsella ei ole kenkiä

Kuten otsikko kertoo, suutarin lapsella ei ole kenkiä. Olen ravintovalmentaja. Tiedän mitä ja miten pitäisi syödä, miten paljon yms. Jotenkin se on vain älyttömän vaikeaa. Ajattelin intuitiivisen syömisen olevan itselleni hyvä toimintatapa ja voisin jatkaa kyseisellä tavalla loppuelämän. Toisin kävi. Vaikka paino onkin noussut, vaatteissa en ole huomannut mitään eroa. Ja hei, nyt on turha sanoa et lihas painaa enemmän kuin läski. Kyllä tässä lihasmassaa on vähemmän kuin sitä toista 😀 Koska tämä intuitiivinen syöminen ei sopinut itselle, päätin tutkia verkkovalmennuksia. Miksi? Koska kaipaan ”valvovaa silmää” ja jotain, joka potkii eteenpäin. Löysin hyvän valmennuksen, jossa on pelkkä ruokavalio. Treenin suhteen en kaipaa muutosta, ne tulee kuitenkin jenkkifutiksen kautta.

Nyt on muutama päivä uutta ruokavaliota takana. Ruokavaaka on kaivettu jälleen kaapista ja jokainen suupala menee vaa’an kautta. Katsotaan mitä tuloksia seuraavat kuusi viikkoa tuo tullessaan. Tällä hetkellä fiilis on hyvä ja uutta intoa tekemiseen riittää jälleen. Ehkä se intuitiivinen syöminen tulee jossain vaiheessa osaksi omaa ruokailua, selvästi sen aika ei ollut vielä.

-Henriikka

Lue myös

Tunnesyöminen – miten päästä siitä eroon?

Oma elämäntapamuutos – miten kaikki sai alkunsa

Henriikan helpot: Lohipasta

Viisi vinkkiä miten aloittaa elämäntapamuutos

Seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Sohvaperuna on sana, joka kuvaa minua parhaiten vuosina 2007-2017. Eli kokonaiset 10 vuotta! Tuon kymmenen vuoden aikana sohvaperuna opiskeli sairaanhoitajaksi ja vietti railakasta opiskelijaelämää. Edes nuo opinnot eivät saaneet itseäni heräämään ja palaamaan liikunnan pariin. Valmistumisen jälkeen aloin tehdä vuorotyötä, joten silloinkaan ei muka liikunnalle jäänyt aikaa. Tosin, teen edelleen vuorotyötä ja aikaa jää liikunnalle. Joten tekosyy muiden joukossa oli vuorotyö.

Entinen sohvaperuna

Nuorena aKtiivinen urheilija

Nuorena harrastin kilpauintia. Liityin uimaseuran toimintaan mukaan 7 vuotiaana, koska pidin uimisesta. Kaikki kesät mökillä vietin vedessä, joten uintiharrastus oli hyvin luonnollinen valinta. Ensin treenejä oli kerran viikossa, lopulta vietin uimahallilla enemmän aikaa kuin kotona (tai ainakin siltä se tuntui). Lopetin uinnin ollessani 13-14 vuotias. En koskaan ollut uinnissa mitenkään hyvä, että olisin pärjännyt kisoissa tms. En löytänyt enää mitään motivaatiota uinnista ja teini-iässä motivaatio alkoi löytyä aivan muista asioista. Oman ”uinti-uran” jäädessä jäi myös liikunta kokonaan useammaksi vuodeksi.

OMilleen muutto ja opiskElijaelämä

Muutin omilleni ollessani 19 vuotias. Jotenkin sen aiheuttama vapaus tehdä mitä huvitti, houkutteli. Tämän olen myös kokenut suurimmaksi syyksi, jolloin paino alkoi nousta. Söin roskaruokaa enkä liikkunut. Muistan, että aina silloin tällöin sain jonkin innostuksen liikuntaan, mutta kuten tavallista, muutaman kuukauden päästä se innostus lakkasi ja palasin entiseen sohvaperuna -oloon. Opiskeluaikoina vietin myös paljon aikaa baareissa, joskus jopa kolmena iltana/yönä viikossa. Kaikki muu paitsi terveellinen elämä ja liikunta oli mielessä.

Nykyinen aktiiviliikkuja

Urheilijaksi jälleen

Aloittaessani oman elämäntapamuutoksen (lue siitä lisää tästä) myös liikunta palasi jälleen elämääni. Aloin käydä kuntosalilla ja koin sen olevan loistava harrastus itselle. Noin kaksi vuotta kävin salilla, kunnes aloin kaivata jotain muuta. Sosiaalinen media oli tässäkin mukana ja löysin jenkkifutiksen. Nyt treenaan edelleen salilla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle jenkkifutiksen lajitreenit. Sohvaperuna on enää muisto vain, koen olevani jälleen urheilija : aktiiviliikkuja. Vaikka en kiellä, kyllä sitä edelleen tulee vietettyä aikaa sohvalla, mutta nyt myös liikunta kuuluu elämääni säännöllisesti. Ja aion pitää huolen, että tulee myös kuulumaan!

Onko sulla kokemuksia sohvaperunasta liikkujaksi jälleen? Olisi kiva kuulla sinun tarina.

-Henriikka

Seuraa Instagramissa