50 kiloa kevyempänä kohti kesää
050 kiloa kevyempänä kohti kesää. Tuntuu ihan mielettömältä sanoa se ääneen. En olisi vielä vuosi sitten kuvitellut, että tällainen olisi mahdollista. Viime viikolla, kun vaaka näytti tuon -50 kiloa, saatoin hieman kiljaista kotona. Niin hyvä fiilis siitä tuli. Mitä kaikkia muutoksia olen huomannut 50 kiloa kevyempänä?
50 kiloa kevyempänä – mikä on muuttunut?
En edes tiedä mistä aloittaisin, sillä niin moni asia on muuttunut. Ja muuttunut nimenomaan paremmaksi tai helpommaksi. Ainoastaan yksi asia on muuttunut ikävämmäksi, mutta senkin kanssa pystyn elämään.
Vaatteiden ostaminen on nykyään niin paljon kivempaa! Olin muutama viikko sitten laittamassa vanhoja farkkuja jalkaan, mutta kaikki 4 paria olivat aivan liian isoja. Nuo farkut olivat kokoa 52. Päätin samalta istumalta lähteä ostamaan uusia housuja. Otin hullun rohkeana farkut kokoa 46 ja menin sovituskoppiin. Mielessäni jo ajattelin, että mitä oikein kuvittelen, minäkö mahtuisin niihin. Päätin kuitenkin kokeilla. Ja kappas, ne meni jalkaa, ihan ylös asti! Eivät purista mistään tai mikään ei pursua yli. En edes muista, koska vaatekoko olisi alkanut nelosella eikä vitosella. Toisaalta tämä vaatteiden ostaminen käy myös kalliiksi. Koko vaatekaappi on aikalailla pitänyt uusia tässä vaiheessa ja varmasti vielä ainakin kertaalleen tulee tarve uusia se. Mutta en valita, onhan tämä nyt ihan huippu fiilis.
Vanhat farkut olivat koko 52, käyneet hieman väljäksi
Olen jo aiemminkin hehkuttanut sitä, miten paljon helpompaa on liikkuminen! Jo siis pelkästään esim. kävely tuntuu niin paljon kevyemmältä. Noh, pitäähän sen tuntuakin, kun yli 50 kiloa massaa vähemmän liikutettavana. Samoin jenkkifutistreeneissä jaksan paljon enemmän. Aiemmin en jaksanut tehdä kaikkia harjoitteita samassa tahdissa kuin muut, mutta nyt olen huomannut jaksavani paljon paremmin. Liikkuvuus on parantunut myös huomattavasti kilojen karistessa. Ei ole maha aina edessä (vaikka kyllä mahaa vieläkin on) häiritsemässä tekemistä.
Onhan tässä painon pudotuksessa myös yksi ikävä puoli, josta olen myös jonkin verran puhunut. Nimittäin roikkuvaa nahkaa alkaa olla jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen ja kiitollinen siitä, että roikot ovat todella maltilliset eivätkä erotu kovin helposti. Välttämättä muut eivät edes kiinnitä niihin samalla tavalla huomiota mitä itse tulee tehtyä. Itseään kuitenkin katsoo peilistä päivittäin ja huomaa kaiken maailman muutokset paljon herkemmin. En kuitenkaan anna löysän nahan haitata elämää vaan aion nauttia tulevasta kesästä täysillä. Tee sä samoin!
Roikkuvaa nahkaa on etenkin käsivarsissa ja sisäreisissä
-Henriikka
lue myös
Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
Pudotettuja kiloja ja roikkuvaa nahkaa
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
seuraa somessa
Miltä liikunta tuntuu lihavuusleikkauksen jälkeen?
Miltä liikunta tuntuu nyt, on ehkä yksi yleisimmistä kysymyksistä joita olen saanut leikkauksen jälkeen. Painoa on pudonnut nyt lähes 30kg, joten kyllä se elo ja olo on aika erilaista nyt. Harmillisesti en ole kuitenkaan voinut liikkua samalla tavalla kuin olen tottunut. Kesällä vasemmasta polvesta repesi sisempi sivuside, joka on alkanut viime aikoina oireilla. En tiedä johtuuko se pudonneesta painosta, rasituksesta vai mistä, mutta ärsyttää suunnattomasti.
liikunta lihavuusleikkauksen jälkeen
Ensimmäiset neljä viikkoa leikkauksen jälkeen en liikkunut juuri lainkaan. Toki pieniä kävelyitä ulkona tein, mutta en niin, että olisin hikoillut tai hengästynyt. Neljän viikon jälkeen nostorajoitukset poistui ja sai palata kuntosalille. Se tunne oli paras, kun pääsi salille pitkästä aikaa. Toki sen huomasi myös tuloksissa, ei tehty samoilla painoilla kuin viimeksi. Leikkauksen jälkeen on erityisen tärkeää, että huolehtii lihaskunnosta. Kun paino laskee, se ei saisi lähteä lihaksista. Siksi kunnon salitreeni useamman kerran viikossa tukee hyvin leikkauksen jälkeistä elämää. Onneksi olen käynyt salilla kuitenkin useamman vuoden jo ennen leikkausta, joten homma on itselle tuttua ja mieluista puuhaa.
Olen myös päässyt jonkin verran treenamaan jenkkifutista joukkuetovereiden kanssa. Kuten aiemmin kerroin, polven vamma on vaan hieman temppuillut ja nopeat suunnanmuutokset juostessa, hypyt ja polven kiertoliikkeet tekevät tällä hetkellä ikävän tunteen polveen. Polvitukia on käytössä kahdenlaista, hieman kevyempää ja järeämpi saranatuki. Jos polven kipuilu ei helpota, luulen, että pitää varata aika uudestaan lääkärille.
miltä liikkunta tuntuu?
Pääasiassa liikunta tuntuu tällä hetkellä kivalta ja hyvältä. On ihana huomata, miten kroppa pystyy erilaisiin asioihin kuin ennen leikkausta. Kyykätessä maha ei ole niin pahasti edessä, penkkipunneruksessa kasoisleuka ei tuki hengitystä yms. Olen huomannut yhteisissä jenkkifutistreeneissä esimerkiksi sen, miten juoksu / hölkkä tuntuu kevyemmältä (ihmekös tuo, jos painoa on melkein 30kg vähemmän), en hengästy niin helposti ja tuntuu, että hengitys kulkee paljon avoimemmin ja helpommin. En malta odottaa miltä liikunta ja liikkuminen tuntuu vaikka maaliskuussa tai kesällä, kun alkaa pelit.
-Henriikka
lue myös
Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
seuraa somessa