Pyysin Instagramin puolella muutama päivä sitten kysymyksiä liittyen lihavuusleikkaukseen. Sain paljon kysymksiä, joten tässä tulee lihavuusleikkaus Q & A. Jätän vastaamatta kysymyksiin, jotka liittyvät leikkaustapaan yms, koska en ole sen alan ammattilainen enkä lähde ”mutu” tuntumalla käymään asioita läpi. 

miksi hakeuduin lihavuusleikkaukseen?

Olen ollut ylipainoinen koko aikuisuuden. Aloittanut syksyllä, tammikuussa ja maanantaisin jos minkälaisia kuureja ja dieettejä. Paino on jojoillut ja aina jojo on mennyt korkeampaan painoon kuin aiemmin. Lopulta päätin tutkia lihavuusleikkausta ja käynti työterveyslääkärillä sai minut vakuuttuneeksi, että leikkaus olisi minulle hyvä vaihtoehto. Ylipaino ei ole tuonut itselle vielä mitään liitännäissairauksia, joten nyt on hyvä aika leikkaukselle ennen kuin mitään ehtii tulla. Pelkkä leikkaus ei tee minusta normaalipainoista vaan joudun muuttamaan elämäntapani täysin. Leikkaukseen hakeutuminen ei siis ole missään vaiheessa ollut itselle mikään hetken päähäpisto vaan olen miettinyt asiaa pitkään ja monelta eri kantilta. 

miten leikkaukseen pääsee suomessa?

Leikkauspolku Suomessa alkaa ottamalla yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, työterveyslääkäriin tai menemällä yksityiselle lääkärille. Sairaanhoitopiiristä riippuu, miten asiat sitten etenee. Itse sain lähetteen heti eteenpäin ja työterveyslääkärin tapaamisesta noin 2kk päästä oli aika ravitsemusterapeutille ja sisätautilääkärille. Kävin tapaamassa ravitsemusterapeuttia, mutta sisätautilääkärin aika siirtyi lääkärin jouduttua onnettomuuteen. Ravitsemusterapeutti antoin 5% painonpudotustavoitteen ja tämän täytyttyä sisätautilääkäri olisi laittanut lähetteen kirugille (jos olisi muuten todennut minut leikkauskelpoiseksi). Tarkemmin en osaa prosessin etenemisestä kertoa, mutta alkuun pääset ottamalla yhteyttä alussa mainitsemiin tahoihin. Leikkausta suositellaan, jos BMI on ilman liitännäissairauksia (dabetes, uniapnea yms) 40 ja sairauksien kanssa BMI 35.

Miksi leikkaus virossa? paljon leikkaus maksaa?

Päädyin valitsemaan Viron leikkauspaikaksi pitkän pohdinnan, tutkimisen sekä asioista selvää ottamisen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään hetken päätös. Suurin syy hakeutua yksituyiselle puolelle Viroon on leikkauksen saaminen omaan aikatauluun ja elämäntilanteeseen sopivaksi. Tarkempia syitä Viroon haketumisesta voit lukea tästä.

Leikkauksen hinta Virossa on 5850€ sekä matkat Tallinnaan. Hinta sisältää leikkausta edeltävän yön hotellissa, kyydit sataman ja hotellin välillä (sairaala sijaitsee aivan hotellin vieressä), esitutkimukset ennen leikkausta (EKG, labrat, gastroskopia, mahdollinen keuhokuva). Lisäksi leikkauksen jälkeen sairaalassa tai hotellissa saa yöpyä niin pitkään, että kokee olevansa valmis matkustamaan kotiin. Lisähintaa tästä ei tule. Ja kyllä, maksan koko leikkauksen itse. Kyseessä ei ole kaupallinen  yhteistyö / mainos sairaalan kanssa.

jännittääkö leikkaus?

Tällä hetkellä leikkaus ei jännitä. Itse sairaanhoitajana luotan ammattilaisten ammattitaitoon. Leikkauksessa on myös hyvin pienet riskit, mutta tiedostan riskien olemassa olon. Enemmän ehkä jännittää leikkauksesta toipuminen ja elämä sen jälkeen, kuin itse toimenpide.

miten pitkä sairasloma leikkauksen jälkeen on? onko sairasloma palkallinen vaikka leikkaus tehdään virossa?

Sairasloman pituus riippuu työstä. Kevyettä toimistotyötä tekevälle sairasloma on 2-3 viikkoa ja raskaamassa työssä 3-4 viikkoa. Itse uskon, että oma sairasloma on siellä 3-4 viikon kohdalla. Tämän hetkisessä työssä on aina vaarana saada esim. potku vatsaan, joten sisäisten haavojen tulee antaa parantua kunnolla. Sairasloma on palkallinen. Leikkaava kirurgi antaa tarvittavat dokumentit, joiden avulla voin Suomessa hakea esim. työterveyslääkäriltä virallisen sairasloman. Tässä ei ole mitään ongelmaa vaan asian pitäisi mennä ongelmitta. 

syöminen leikkauksen jälkeen

Tämä oli yksi kysytyin kysymys. Ensimmäiset neljä viikkoa opetellaan syömään uudella tavalla. Ihan ensimmäisinä päivinä syödään soseita muutama lusikallinen kerrallaan. Nestettä juodaan pieniä määriä pitkin päivää (noin 1.5 litraa). Noin viikon jälkeen siirrytään pehmeään ruokaan ja kerralla syötävää ruokamäärää pyritään lisämään pikkuhiljaa. Noin kolmen – neljän viikon kohdalla pyritään syömään normaalia ruokaa, kerta-annos noin 200ml. Tärkeää on huolehtia riittävästä proteiinin saannista. Palaan asiaan, kun leikkaus on tehty, osaan kertoa silloin omasta kokemuksestani paljon enemmän (miten mennyt, mitä pystyn syömään, onko ollut ongelmia yms.).

miten pystyn pelamaan jenkkifutista leikkauksen jälkeen?

Tämä on asia, jota myös itse olen miettinyt paljon. Ja osittain myös siksi hakeuduin leikkaukseen nyt syksyllä, kun pelikausi loppuu ja alkaa valmistautuminen kauteen 2022. Ennen ensi kesän pelejä minulla on useampi kuukausi aikaa kuulostella omaa kroppaa, katsoa miten se reagoi treeniin ja erityisesti kovaan treeniin, miten pystynyt parhaiten pitämään huolta riittävästä energiansaannista yms. Onneksi voin aina olla yhteydessä ravitsemusterapeuttiin, jonka kanssa voidaan katsoa asiat vielä tarkemmin läpi. Painon pudotessa uskon itse pelaamisen olevan mielekkäämpää, jos jalkaa nousee ketterämmin kuin ylimääräisiä kiloja ei ole kannettavana niin paljon kuin tällä hetkellä. 

Toivottavasti tästä lihavuusleikkaus Q & A postauksesta oli teille hyötyä ja saitte vastauksia kysymyksiin. Tuliko vielä jotain kysyttävää? Kysy kommenttiboksissa, vastaan mielelläni.

-Henriikka 

lue myös

Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa

Ravitsemusterapeutin ensimmäinen käynti

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Miksi useimmiten ylipainoinen henkilö tuntee itse häpeää siitä, että harrastaa liikuntaa? Miksi he joutuvat tuntemaan muiden tuijotukset selässä ja tunteen, että heitä arvostellaan? Eikö jokaisen pitäisi saada liikkua ja harrastaa ilman pelkoa toisten arvosteluista? Onko kanssa treenaajilla peiliin katsomisen paikka vai onko tämä ylipainoisen liikkujan pään sisäinen ongelma / kuvitelma mahdollisesti huonosta itsetunnosta johtuen?

Ylipainoinen saa harrastaa liikunTaa

Muistan, kun itse aloitin elämäntapamuutokseni syksyllä 2017 ja menin ensimmäistä kertaa salille treenaamaan. Syke oli varmasti yli 200 enkä ollut astunut vielä edes salin ovesta sisälle. Pelkäsin kuollakseni sitä, että minua tuijotetaan salilla ja arvostellaan negatiivisessa sävyssä. Ja voisin väittää, että en ole ainoa ylipainoinen joka ajattelee näin harrastaessaan liikuntaa. Onnekseni en ole kertaakaan joutunut kokemaa tuijotusta, arvostelua tai muuta. Tai sitten en ole niitä huomannut. Mutta pahoin pelkään, että kaikilla ei ole näin ihanaa kokemusta salillä käymisestä kuin itsellä on.

Muistan myös miten paljon jännitystä oli ilmassa, kun menin ensimmäisiin jenkkifutis treeneihin. Jälleen se sama pelko ja ahditus nousi esiin; mitä jos minulle nauretaan jos en jaksa / osaa tehdä jotain yms. Tai ajatellaan, miten tuon kokoinen ihminen kuvittelee tekevänsä täällä. Kaikki nuo ajatukset sai kuitenkin heittää heti romukoppaan, sillä vastaanotto joukkueen osalta oli aivan ihana, kannustava ja tsemppaava. Sille tielle jäin ja jenkkifutis on ollut osana elämääni jo yli 1.5 vuoden ajan.

Jokaisen pitäisi muistaa, että kaikki me olemme aloittaneet treenaamisen joskus. Jokainen meistä on ollut joskus ensimmäisen kerran salilla, uimassa, lenkkipolulla tai ihan missä vain. Jo se, että ylipainoinen henkilö on halunnut alkaa harrastamaan liikuntaa, pitäisi olla positiivinen asia. Kyselin omassa Instagamissa ovatko ylipianoisena liikunnanharrastajana joutunut kokemaan ilkeitä katseista tms liikkuessaan ja lähes puolet vastasi kokeneensa. Osa myös kertoi, miten jotkut ovat tulleet suoraan haukkumaan läskiksi ja kehoittanut poistumaan salilta. Mielestäni on pöyristyttävää, että jotkut kehtaavat tulla sanomaan näin. En yhtään ihmettele, miksi ylipainoiset kokevat liikunnan aloittamisen haastavana, jos vastaanotto voi olla tuollainen.

Olisi helppoa toivottaa tsempit ja kannustaa liikunnan pariin. Mutta tiedän myös sen tuskan ja pelon tunteen, mitä se voi saada aikaiseksi. Siksi meidän olisikin jokaisen hyvä katsoa peiliin ja miettiä, miksi minä olisin oikeutettu arvostelmaan toisten tapaa liikku? keskitytään jokainen omaan tekemiseen ja annetaan muiden tehdä omaansa. Näin kaikilla on hyvä fiilis, eikö?

-Henriikka

lue myös

Miten aloittaa liikunta, kun lähtötaso on nolla?

Jenkkifutis, laji joka vei sydämen heti

Voiko ylipainoinen olla urheilija tai urheilullinen?

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa