Edessä on ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen. Vaikka on vasta marraskuun ensimmäisiä päivä, tunnutstan, että olen miettinyt tulevaa joulua paljon. Jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on ollut aina (tai niin kauan kuin muistan) järjetöntä syömistä ja herkuttelua. Otetaan vaikka viime joulu käsittelyyn. Muista, että söin aivan järkyttäviä määriä ruokaa. Ihan kun en olisi saanut ruokaa koskaan aiemmin tai pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta jos en syö sitä kaikkea nyt heti. Kun olin ahdannut itseni täyteen jouluruokaa, oli tietenkin aika siirtyä makeaan. Suklaata niin paljon kuin mahtuu. Olen aina aiemmin sanonut, että jälkiruoalle on oma vatsa. Pystyin aina syömään ruoan päälle vielä makeaa, kuin en olisi syönyt mitään sitä ennen. Ja kyllähän sitä suklaata sitten meni. Tänä vuonna on kuitenkin aivan uudet kuviot edessä, ensimmäinen joulu lihavuusleikkauksen jälkeen.

joulu ja lihavuusleikkaus

Kuten aiemmin kirjoitin, olen miettinyt joulua jos en päivittäin niin ainakin viikottain. Itselle joulu on varmasti suosikkijuhlapyhä vuodessa. Miksi olen siis miettinyt joulua? Juurikin tuon ruokailun suhteen. Koska enää en kertakaikkiaan voi syödä neljää lautasellista ruokaa, pitää ostata jotenkin valita ruokapöydästä ne muutamat jutut joita syön. Perinteiset jouluruoat ei ole koskaan maistunut. Jätän siis suosiolla esim. kaikki laatikot rauhaan. Samoin kinkku ei kuulu itsellä omiin suosikkeihin, joskin sitä aina vähän pitää maistaa.

Meiltä löytyy joulupöydästä paljon kalaa. Graavattu ja kylmäsavustettua lohta, silliä, itsetehtyjä silakkarullia, savustettua lohta, joskus on ollut mätiä, katkarapumoussea. Lisäksi meillä on ollut kaksi erilaista pastasalaattia ja nyt muutaman viime jouluna pöydästä löytyy myös meidän äidin tekemää maailman parasta pulled porkia. Tästä herkullisesta valikoimasta pitäisi sitten osata syödä sopivasti, jotta ei tarvitse joulua viettää vatsakivuissa tai huonon olon kourissa. Helpommin varmasti sanottu kuin tehty. Olen täysin varma, että otan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksan syödä. Vielä olen siinä vaiheessa, että silmät syö enemmän kuin maha vetää ja lähes aina joudun heittämään osan ruoasta roskiin. Toisaalta, onhan tässä jouluun vielä aikaa.

-Henriikka

lue myös

Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?

Elämäntapamuutoksen kompastuskivet ja kuinka päästä niiden yli

Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa

seuraa somessa

Instagramissa

Facebookissa

Lihavuusleikkaus ja ravitsemus / syöminen ovat asioista, joista minulta on kysytty paljon. Siksi ajattelin kirjoittaa siitä postauksen ja vastata muutamiin yleisempiin kysymyksiin. Koska omasta leikkauksesta on vasta kaksi viikkoa, kirjoitan tämän kahden viikon perusteella asioista.

Mihin leikkaus perustuu

Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Leikkauksessa tarvitaan vielä toinen liitos, jolla pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkupää liitetään mahalaukun yläosaan kiinnitettyyn suolen osaan. Syöty ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen, eli mahalaukku ohitetaan. Tästä johtuen annoskoon on pakko olla pieniä, koska minimahaan ei yksinkertaisesti mahdu paljon ruokaa tai nestettä kerralla (Lähde Terveyskirjasto).

Lihavuusleikkaus ja ravitsemus – ensimmäiset viikot

Ensimmäiset kaksi viikkoa syödään pelkkää sosemaista ruokaa. Itselle maistui parhaiten kasvissosekeitto, erilaiset proteiinipirtelöt sekä -vanukkaat, raejuusto, tonnikala. Huomasin, että suolainen ruoka maistui paremmin kuin mitkään vanukkaat yms. Nyt kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen en pysty syömään enää mun lemppari proteiinivanukasta, koska se maistuu aivan liian makealta.

Kolmannen viikon kohdalla ruoka saa alkaa olla hieman kiinteämpää eikä sen tarvitse olla enää niin sosemaista. Kuitenkin pehmeää, helposti pureskeltavaa. Olen syönyt esim. kalakeittoa, munakasrullaa, hapankorppuja. Ihanaa, kun on saanut siirtyä pikkuhiljaa kohti normaalimpaa ruokaa. Noin neljä viikkoa leikkauksesta saa siirtyä kiinteään ruokaan.

Juominen on sujunut alusta asti hyvin. Vuorokauden nestetarve on noin 1.5 litraa. Juomisen tekee hankalaksi se, että kerralla ei voi juoda kuin muutaman kulauksen. Jos yrittää juoda enemmän, tulee rintakehään paineen tunnetta ja kipua, pahimmassa tapauksessa joutuu palauttamaan osan pois. Tähän oppii kyllä nopeasti ja itsellä on koko ajan juomapullo matkassa mukana, jotta tulee juotua riittävästi päivän aikana.

Paljon syön tällä hetkellä

Leikkauksen jälkeen ensimmäiset päivät menivät todella pienellä määrällä ruokaa. Yhden annoksen koko oli muutama lusikallinen. Pikkuhiljaa uskalsin nostaa ruokamääriä sellaiseksi, että tunnen olevani täynnä. Pelkäsin, etten tunne tuota tunnetta, koska ennen leikkausta olin harvoin täynnä ruokailun jälkeen. Tämän vuoksi annoskoot olivat myös isoja.

Olin kuitenkin väärässä. Kylläisyyden tunteen tunnistin hyvinkin helposti. Rintalastassa takana / rintakehässä alkaa tuntua epämiellyttävältä, jolloin ei pysty syömään enää yhtään enempää. Sama tunne tulee, jos juo liian nopeasti liian paljon. Välillä se tuntuu myös hetkellisenä kipuna, mutta menee pois hyvin nopeasti.

Tällä hetkellä annoskoko on noin desin luokkaa. En ole mittaillut tai punninnut ruokia. Välillä ruokaa menee enemmän, välillä vähemmän. Tärkeää on syödä 5-6 kertaa päivässä proteiinipitoisesti. Ajoittain mieleen hiipii myös ajatus, että mitä jos syön liikaa. Tämä on varmaan ajatus, joka tulee olemaan läsnä enemmän ja vähemmän loppuelämän. Odotan innolla, että pääsen syömään vapaasti hedelmiä ja kasviksia, niitä tekee älyttömästi mieli.

-Henriikka

Lue myös 

Asia, jota odotan eniten lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?

SeUraa somessa

Instagramissa

Facebookissa