Lihavuusleikkaus tehty – fiilikset päivistä 1 ja 2
6Nyt se on takana, nimittäin lihavuusleikkaus on tehty. Vaikea uskoa, että vihdoin se päivä koitti jota kauan odotin ja lopulta myös jännitin. Jännitys oli turhaa, kaikki meni todella hyvin.
21.9, päivä leikkaukseen
Saavuin Tallinnaan leikkausta edeltävänä päivänä. Satamassa minua oli vastassa taksikuski nimikyltin kanssa, joka vei minut sairaalaan. Satamasta sairaalaan meni noin 20min. Sairaalassa vastassa oli hoitaja, joka opasti minut labrakokeisiin. Kokeiden jälkeen hän näytti mistä tulen huomenna sisälle ja mihin ilmoittaudun. Sen jälkeen sain lähteä hotellille.
Hotelli on tien toisella puolella, joten kovin pitkälle ei tarvinnut lähteä. Loppupäivän olinkin hotellilla tekemättä mitään. Läheisessä ruokakaupassa kävin ostamassa juomista sekä sushia. Uni ei meinannut tulla millään, mutta sain noin 6h nukuttua. Aamulla klo 8 piti olla sairaalassa.
22.9 leikkauspäivä
Saavuin sairaalaan hyvissä ajoin ennen klo 8, kuten tapoihini kuuluu. Ilmoittauduin ja minut vietiin huoneeseen. Pian tulikin kirurgi jo tervehtimään ja kyselemään kuulumisia. Varmistettiin mikä leikkaus tehdään ja kuulin, että eiliset labrat olivat kunnossa. Alustavasti sanottiin, että noin klo 11.30 minut haetaan leikkaukseen. Koska olin nukkunut yön hieman huonosti, sain kuin sainkin otettua pienet päiväunet ennen leikkausta.
Kello taisi olla 11.45, kun haettiin leikkuriin. Muistikuvat salista on hyvin vähäiset. Menin pedille makaamaan, jalat laitettiin kiinni, kasvoille tuli maski ja käskettiin hengittelemään rauhassa. Siinä vaiheessa tunsin lääkkeen menevän suonta pitkin, silmät muljahti ja siinä ne muistikuvat leikkaussalista onkin.
Kuvassa vasemmalla kirurgi Ilmar Kaur ja oikealla suomalainen hoitaja Teija Toivari
Lihavuusleikkus tehty!
Heräsin heräämössä aivan kamalan huonoon oloon. Oksetti, mutta en saanut oksennettua mitään. Lisäksi ylävatsalla oli pistelevää kipua. Sain molempiin ongelmiin lääkettä ja taisin nukahtaa uudelleen. Ennen uudelleen nukahtamista koskin mahaan ja tunnustelin onko leikkaus tehty. Kyllä, lihavuusleikkaus on tehty!
Noin tunnin kuluttua tultiin herättelemään ja siirrettiin omaan huoneeseen. Vointi oli tässä vaiheessa hyvä, hieman pökerryksissä. Huoneeseen päästyä jatkoin nukkumista. Aina seuraavaan aamuun asti. Silloin tällöin heräsin, kun joku hoitaja tai lääkäri kävi paikalla. Muuten nukuin, olin aivan tajuttoman väsynyt.
23.9, ensimmäinen päivä leikkauksen jälkeeN
Aamulla heräsin jo kuuden jälkeen, enää ei riittänyt unta. Olihan siinä jo hyvin monta tuntia nukuttu. Aamulla tuli hoitajat taas kierrokselle, antoi lääkkeet yms. Pian tämän jälkeen tuli kirurgi käymään. Hän kuunteli suoliäänet ja totesi kaiken olevan kunnossa, antoi myös luvan lähteä kotiin jos siltä tuntuu.
Klinikan suomalainen hoitaja tuli vielä puhumaan leikkauksen jälkeisestä ravitsemuksesta. Sain kysyttyä kaiken, mitä mielessä sillä hetkellä oli. Puhuimme myös kotiutumisesta. En tarvitse sairaalahoitoa, mutta en kokenut oloa vielä varmaksi lähteä kotiin asti. Niinpä päädyin vielä hotelliin yhdeksi yöksi. Sain kaikki kotiutuspaperit ja klo 12 jälkeen sain siirtyä hotelliin, josta lähden seuraavana päivänä kotiin.
-Henriikka
Lue myös
Lihavuusleikattu personal trainer – uhka vai mahdollisuus?
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
Seuraa somessa
Asia, jota odotan eniten lihavuusleikkauksen jälkeen
Lihavuusleikkauksen jälkeen on muutama asia, joita odotan eniten. Painon pudottaminen on tietenkin yksi suurin asia, mutta se ei ole tällä hetkellä itselle se tärkein asia jota odotan leikkauksen jälkeen. Vaikka mielenkiintoista onkin nähdä, paljon paino putoaa. Toki odotan myös paljon pieniä elämään vaikuttavia asioita, kuten esim. ettei tarvitse pelätä (puutarha)tuolin hajoavan alta tai sitä, että mahtuuko tuoliin istumaan. Tai että vaatteita voi ostaa tavallisesta kaupasta ilman, että pitää ottaa ”plus” malliston vaatteita. Mutta yksi asia ylitse muiden on ehdottomasti kylläisyyden tunne!
TunnenKo kyLläisyyttä lihavuusleikkauksen jÄlkeen
Tällä hetkellä tilanne on se, että hyvin harvoin tunnen olevani täynnä. Voin ja pystyn syömään järjettömiä määriä ruokia enkä silti tunne olevani täynnä. Uskon tämän olevan myös yksi syy, miksi olen ylipainoinen.
Olen tutkinut paljon asiaa, miksi en tunne kylläisyyttä ja mitä varmemmin minulla on kylläisyyshormonin kanssa ongelmia. Olen aiemmin kirjoittanut leptiiniresistenssistä ja siitä miten se vaikuttaa nälän- ja kylläisyydentunteeseen.
Lihavuusleikkauksen jälkeen kylläisyyden tunne pitäisi tulla nopeasti. Alussa jopa muutaman lusikallisen jälkeen. Pelottaa, etten tunne kyseistä oloa, koska en ole sitä pitkään aikaan tuntenut. Ja jos en tunne kylläisyyttä, pelkään että syön aivan liikaa ja venytän uuden mahalaukun samaan mittaan kuin se on nyt.
Olen kuitenkin jutellut useamman jo leikkauksessa käyneen kanssa ja he ovat vakuuttaneet, että opin tunnistamaan kylläisyyden tunteen. Moni on sanonut sen tuntuvan paineena tai painon tunteena rintakehällä, joten silloin kannattaa lopettaa syöminen. Vaikka ruokaa olisikin vielä lautasella. Toivon todella, että opin tunnistamaan tämän tunteen ja ennen kaikkea sen, että jatkossa pieni määrä ruokaa riittää tuomaan kylläisyyden tunteen.
-Henriikka
Lue myös
Aamupuuro kolmella eri tavalla
Miksi ylipainoinen tuntee häpeää harrastaessaan liikuntaa?