Pullukan juoksukoulu – miten homma etenee?
6
*Sisältää mainoslinkkejä
Pullukan juoksukoulu etenee, hitaasti. Rehellisesti sanottuna. Tai pitäisikö sanoa, ettei se etene. Alussa ensimmäinen viikko meni hyvin (voit lukea siitä tästä). Sen jälkeen tulikin totaalinen laiskuus tai mikä lie, sillä homma ei kiinnostanut lainkaan. Ei sillä, ei se vieläkään mun lempipuuhaa ole 😀 Kyllä se niin vain menee, että asiat jotka ovat sun mukavuusalueen ulkopuolella, tuottavat äärimmäisen suuren kynnyksen asian tekemiseen. Ärsyttävintä tässä on se, että mä haluaisin tehdä ja mennä, mutta en vaan saa itseäni lähtemään. Vaikka tiedän, että se tunne sen lenkin jälkeen on ihan paras, se ei tällä hetkellä motivoi mua juuri lainkaan.
Juoksukoulu viikko 6
Miten paljon sitä olisikaan juoksukoulu edennyt, jos oikeasti oltaisiin viikossa 6. Aloituksesta on tosiaan se kuusi viikkoa, mutta tekemisen kannalta eletään viikkoa 2. Eikä tämä viikkokaan varsinaisesti ole mikään mestys ollut. Kerran olen käynyt salilla pyöräilemässä 40min. Mutta se täytyy tunnustaa, että pyöräileminen on paljon kivempaa kuin kävely. Ehkä siksi, että se on HUOMATTAVASTI kevyempää. Joten taidanpa tässä pimeän syksyn ja kylmän talven tullen fillaroida salilla mielummin, kun kävellä tuulessa ja sateessa pihalla. Sen verran mukavuudenhaluinen olen.
Olen kuitenkin jälleen kerran päättänyt, että nyt teen muutoksen asiaan. Jenkkifutiksessa alkaa treenit pyöriä ensi viikolla kunnolla, joten viimeistään nyt on hyvä hetki saada sovitettua yksi aerobinen treeni viikkoon. Vaikka off seasonilla tulee varmasti yhdessäkin treenattua peruskuntoa, toivoisin saavani itseä niskasta kiinnin sen verran, että saisin hoidettua sen myös itse. Ja sitä paitsi, joukkueeseen on tullut uusia jäseniä niin pitää olla paremmassa kunnossa ensi keväänä kuin nyt, että varmasti pääsee pelaamaan aloituskokoonpanoon. Sen jos minkä PITÄISI motivoida!!
Onko sulla jotain vinkkejä miten saa itsenä sinne lenkkipolulle / salille fillaroimaan? Oon nyt alkanut kuuntelemaan äänikirjoja. Tällä viikolla ainakin meni 40min mukavasti kirjaa kuunnellen. Jos sä haluat tutustua äänikirjoihin, niin mulla on tarjota sulle ilmainen 30 päivä mahdollisuus kuunnella äänikirjoja Storytel palvelusta. Klikkaa tästä ja rekisteröidy, rekisteröityminen ei velvoita mihinkään jatkossa.
-Henriikka
Mua auttoi se, että löysin itselleni mieleisen tavan liikkua nimittäin TFW:n eli Training for Warriorsin! Yhdessä treenaaminen, hyvät valmentajat ja huikee yhteishenki ja ihanat treenikaverit motivoi mua! Yksin en varmasti saisi itsestäni niin paljon irti! Ei tarvi kuin mennä paikalle ja tehdä mitä käsketään ? Ja se fiilis treeni jälkeen on parasta!!
Mä treenaan jenkkifutista, jossa on kaikki mainitsemasi asiat. Tää on kuitenkin sellainen asia, joka pitää hoitaa yksin. Siksi siihen on vähän vaikea saada itseään aina tsempattua. Mutta eiköhän tää tästä.
Yritä löytää itselle joku mieluinen paikka kulkea. Itse esimerkiksi rakastan kulkea metsässä, ja mun lenkit suuntaakin siis sinne päin vaikka joutuukin vähän kulkemaan. En keksi mitään tylsempää kuin asvaltilla jolkottelu. Silloin on ihan pakko kuunnella jotain yber innostavaa musiikkia, tai siitä ei tule yhtään mitään.
Toinen voisi olla että tekee ajallisesti lyhyempää, mutta useammin. Tempoa voi myös vaihdella. Mä teen välillä lyhyillä lenkeillä erilaisia juoksutrillejä, joita teen myös pitkien alussa. Haen siis itselle sitä parempaa ja letkeämpää juoksuasentoa.
Joskus oon myös lähtenyt menemään, vaikka ei ole yhtään kiinnostanut. Lenkki itsessään myös ottanut päähän, ja fiiliskään ei ole ollut huippu, mutta sillä tullut sitten rutiinia. Toisinaan taas fiilis parantunut lenkin jäljiltä.
Fillarointiin en osaa sanoa mitään kun en siitä tykkää. 😀
Kiitos vinkeistä! Vois tuota metsää kokeilla tai vaikka pururataa. Kieltämättä täällä kaupungissa asfaltilla tallustelu ei ehkä oo kaikkein mukavinta hommaa.
Voisko tätä asiaa lähestyä jotenkin sen kannalta, että mitä sanoisit samassa tilanteessa olevalle valmennettavalle tai miten häntä neuvoisit? Tuskin ainakaan, et hei sun pitäs nyt vaa ottaa itseäsi niskasta kiinni ja mennä. Eihän semmosesta kommentista valmentajalta tulis kuin paha mieli, joten miksi puhua sillä sävyllä myöskään itselleen? Mulla pistää muutenkin tosi usein sun kirjotuksissa silmään tuo sana pitäisi. Aikanaan käytin sitä myös itse tosi paljon ja lopulta, poltettuani itseni loppuun sen takia, kun aina oli tuhat asiaa mitä PITÄS tehdä (ja yleensä en tehnyt), käsittelin asiaa jopa terapiassa asti. Sieltä tuli aika paljon oivalluksia siitä, että miksi ajattelee, että jokin asia pitäisi tehdä, miksi sitä ei silti tee ja ylipäätään pureuduttiin tähän todella haitalliseen ja kuormittavaan ajatuskelaan tossa taustalla. Ehkä paras käytännön vinkki oli muuttaa sanan ”pitäisi” tilalle ”olisi ihanaa”. Sopii aika hyvin kaikkeen ja luo suoraan mielleyhtymän siihen lopputulokseen ja siihen, miksi sitä asiaa haluaa tehdä ja mitä sillä saavuttaa. Pitäs sisältää aina jonkinlaisen pakon ja on kaikin puolin negatiivisesti sävyttynyt sana. Saattaa kuulostaa ensi alkuun turhalta, mutta oikeasti mielellä ja sillä miten puhutaan itsellemme, on tosi iso vaikutus kokonaisuuteen. Tällainen ajatus vaan iltaan, toivottavasti juoksukoulu lähtee vielä rullaamaan! Tsemppiä!
Itselleen sitä on vaan niin paljon vaativampi tms. Itseltään voi vaatia enemmän, kuin asiakkaalta. On totta, etten koskaan sanoisi asiakkaalle, että se nyt vaan on tehtävä vaan yrittäisin tsempata jollakin muulla tavalla. Itselle saman toteuttaminen tuntuu paljon hankalammalta