Takaisin blogin pariin
0Back in business niin kuin sanotaan! Kuin huomaamatta tässä meni viikkoja ja kuukausia etten kirjoittanut blogin puolelle mitään. Se ei ollut missään vaiheessa tarkoitus, jotenkin niin pääsi vain käymään. Ja sen jälkeen paluu tänne on tuntunut haastavalta. Onko minulla mitään kirjoitettavaa? Mistä kirjoittaisin? Nyt kuitenkin päätin karistaa tuon mörön pois olkapäältä ja nähtävästi siinä onnistuin, koska luet tätä postausta parhaillaan.
Mitä mulle kuuluu?
Lyhyesti sanottuna, mulle kuuluu oikein hyvää. Tiedän, että tuo on kovin ympäripyöreä vastaus, joten avataan sitä hieman enemmän.
työelämä
Olenkin tainnut kertoa joskus täällä, että haaveilen täysin yrittäjänä toimimisesta, mutta en ole uskaltanut lähteä yritysmaailmaan. Noh, vuoden alusta vähensin palkkatyössä työaikaa 50%. Olin tehnyt tuota 50% työaikaa muutaman kuukauden, kun päätin irtisanoa itseni kokonaan palkkatyöstä 1.6 alkaen. Eli tällä hetkellä elän unelmaani ja olen 100% yrittäjä.
Vaikka aikaa yrittäjänä on vasta vajaa kuukausi takana, voin sanoa että tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut. Voin tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta. Saan suunnitella omat aikataulut miten haluan ja samalla pystyn nauttimaan esim. nyt kesästä. Teen siis pääasiassa työkseni personal trainer / valmennus hommia. Jos mun valmennus kiinnostaa, käy kurkkaamassa siitä lisää tästä.
oma elämäntapamuutos ja lihavuusleikkauksen jälkeinen elämä
Omasta lihavuusleikkauksestakin on kulunut jo kohta kaksi vuotta! Aika on mennyt hämmästyttävän nopeasti. Painoa on pudonnut leikkauksen jälkeen yli 72kg. Enää paino ei putoa kovaa vauhtia ja nytkin olen ollut pitkään samassa painossa. Toivoisin kuitenkin vielä painon tippuvan, jotta bmi olisi lähempänä normaalipainoa. Haaveilen myös roikkoleikkauksista ja mahdollisesti rintojen pienennyksestä / kohotuksesta. Näitä varten olisi vielä hyvä saada painoa laskemaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen jo tässä vaiheessa leikkauksen myötä saatuun apuun ja siihen, että olen saanut elämäniloni takaisin.
rakkauselämä
Niinhän siinä kävi, että monen monta vuotta sinkkuelämää vietettyäni maaliskuussa asteli eräs mies ensitreffeille kanssani ja sillä tiellä niin sanotusti ollaan. Tinder on poistettu ja sinkkustatus on muuttunut parisuhteeksi. En voisi onnellisempi olla. Tuntuu, että tällä hetkellä elämässä on kaikkea, mistä olen pitkään haaveillut.
Mistä toivoisitte, että kirjoittelisin tänne blogin puolelle?
-Henriikka
seuraa somessa
lue myös
Herkuttelu ja lihavuusleikkaus
Herkuttelu ja lihavuusleikkaus on combo, jota moni miettii. Voiko enää koskaan syödä herkkuja, nauttiiko herkuista samalla tavalla kuin ennen ja millaisia herkkuja sitä voikaan syödä. Tämä asia herätti paljon keskustelua eilen omassa Instagramissa kun laitoin storyyn kuvan Hesen hampurilaisesta ja kerroin sen olevan päivälliseni. Miten siis herkuttelu ja lihavuusleikkaus sopivat yhteen? Mikä on herkuttelua?
Herkuttelu ja lihavuusleikkaus – mahdollista?
Ensiksi haluan sanoa, että jokainen on yksilö. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi kaikilla. Jokaisen leikatun elimistö toimii eri tavalla ja suhtautuu eri raaka-aineisiin eri tavalla. Eli ei voida sanoa mitään yleispätevää, mikä pitäisi kaikkien kohdalla paikkansa.
Itse pystyn syömään sokeria ja rasvaisia ruokia suht normaalisti verrattuna aikaan ennen leikkausta. Suurin muutos on tietenkin määrissä. Nykyiset määrät olisivat saaneet aiemman Henriikan vain ja ainoastaan vihaiseksi liian pienestä määrästä. Tavallaan toivoin, että sokeri aiheuttaisi itselle jotain oireita esim. huonoa oloa, mutta ei. Joillekin pienikin määrä aiheuttaa todella huonon olon ja näin ollen ei sokeria tee mieli syödä. Sama juttu on rasvaisten ruokien kanssa.
Sokeria iloon ja suruun
Itselle Akilleen kantapäänä ovat irtokarkit. Tai karkit ylipäänsä. Olen muutenkin ollut sokerihiiri aina. Aiemmin saatoin syödä viikossa monta sataa grammaa karkkia. En välittänyt siitä miltä näytän, mitä sokeri mulle aiheuttaa. Sokeri oli se, joka toi mulle jonkinlaista lohtua ja iloa, kun mikään muu sitä ei tuonut.
Kuva: Pixabay
Tällä hetkellä sokeri ei ole se, joka tuo mulle iloa elämään. Onneksi. Tämän vuoksi myöskään karkkia ei mene samalla tavalla kuin ennen. En siis jokaisella kauppareissulla osta karkkia. Herkuttelen tällä hetkellä ehkä kerran viikossa. Ja silloin ostan sitä karkkia. En 500g kerralla. Tai jos ostan, siitä riittää todella pitkäksi aikaa.
Itsellä herkuttelu on vähentynyt reilusti, mikä on tietenkin todella hyvä. En kuitenkaan kiellä itseltäni varsinaisesti mitään. Jos kauppareissulla tekee mieli ostaa suklaapatukka, ostan sen. Elän siis täysin normaalia elämää herkkujen suhteen. Kohtuus kaikessa, elämästä nauttien.
-Henriikka
Lue myös
Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?
Laihtumisen vaikutus pukeutumiseen
Seuraa somessa