Säännöllinen arkityö – miten elämä on muuttunut?
0
Säännöllinen arkityö oli asia, josta olin haaveillut jo pitkään. Sairaanhoitaja, päivätyö ja suht hyvä palkka on aika haastava yhtälö ja tämän vuoksi en ollut löytänyt mitään mielenkiintoista työtä. Viime vuoden lopulla kuitenkin löysin mielenkiintoisen paikan, johon päätin hakea. Ja sain vielä paikan. Nyt olen tehnyt vuoden alusta alkaen säännöllistä arkityötä ja olen huomannut tämän neljän kuukauden aikana niin paljon omaan hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Kunpa olisin tehnyt tämän jo paljon aiemmin.
Kuva: Krista Eriksson
säännöllinen arkityö – säännöllinen arki
Säännöllinen arkityö on tuonut myös ihanaa rutiinia omaan arkeen ja elämään. En edes voinut kuvitella tällaista, kun olen tehnyt vuorotyötä jo opiskeluajoista alkaen eli käytännössä viimeiset 13-14 vuotta. Hyppy kokonaan uuteen työhön, joka ei ollut millään lailla tuttua sekä päivätyö olivat kyllä itselle paras päätös pitkään aikaan.
Vuorokausirytmiin säännöllisyyttä
Kuvittelin aina, että tarvitsen paljon unta. Vapaapäivinä nukuin yössä 9-10h, mutta nyt olen huomannut, että en kaipaa niin paljon unta. Vuorotyö kerrytti itselle varmasti jonkinlaista univelkaa, sisäinen kello oli koko ajan sekaisin, kun missään ei ollut mitään säännöllisyyttä. Huomasin jo noin kuukauden päästä päivätyön aloittamisen jälkeen, että itselle riittää unta hyvin 7-8h yössä. Nykyään saatan silloin tällöin viikonloppuisin nukkua pidempään, mutta pääsääntöisesti tuo 8h riittää. On ihana huomata, miten aamulla ei ole kuoleman väsynyt vaikka kello soi seitsemän aikoihin. Viime vuonna oli vielä tuskaa herätä aikaisin aamulla kellon soittoon ja tuntui, että päivä ei lähde millään käyntiin.
Mahdollisuus osallistua treeneihin
Aiemmin työ on määritellyt milloin pääsen osallistumaan treeneihin ja milloin en. Enää asia ei ole niin. Työt eivät ole esteenä sille, ettenkö pääsisi treeneihin. Se on ollut itselle myös todella tärkeää, että pystyn osallistumaan treeneihin mahdollisimman paljon. Etenkin nyt, kun pelaamme ensimmäistä kautta Suomen korkeimmalla sarjatasolla, niin sitä haluaa olla mahdollisimman hyvin valmistautunut. Ja nyt työt eivät ole sen esteenä.
Säännöllisyys ruoka-aikoihin
En aiemmin edes tajunnut, miten paljon vuorotyö vaikuttaa omiin ruoka-aikoihin tai sen säännöllisyyteen. Vai pitäisikö sanoa epäsäännöllisyyteen. Kun herää suurin piirtein samaan aikaan, syö aamupalan samaan aikaan. Töissä olen merkannut kalenteriin lounasajan, jotta en ota asiakkaita silloin vastaan. Samoin iltapäivälle tauko, jolloin ehtii syömään välipalan. Ja töistä tullessa kotiin onkin sopivasti päivällisaika. Etenkin näin lihavuusleikkauksen jälkeen säännöllinen ateriarytmi on kaiken a ja o. Nyt pystyn noudattamaan sitä todella hyvin, mikä vaikuttaa omaan terveyteen ja jaksamiseen myös todella paljon.
Onko sulla kokemusta vuorotyöstä siirtymisestä päivätyöhön? Oletko huomannut jotain muutoksia omassa elämässä sen suhteen? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia asiasta.
-Henriikka
lue myös
Nopeita ja helppoja arkiruokia mausta tinkimättä
Olenko onnellisempi 45kg laihempana?
Ensimmäinen askel kohti lihavuusleikkausta
seuraa somessa
Miksi puhun avoimesti lihavuusleikkauksesta?
Miksi puhun lihavuusleikkauksesta näin avoimesti ja henkilökohtaisesti on kysymys, joka minulle esitetään aina silloin tällöin. Kerroin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, että olen harkinnut lihavuusleikkausta ja se sai todella hyvän vastaanoton. Oikeastaan tuolloin päätin, että kerron hyvin avoimesti asiasta ja puhun lihavuusleikkauksesta kaiken mahdollisen oman kokemuksen kautta. Miksi? Koska kenenkään ei pitäisi hävetä asiaa!
Lihavuusleikkauksen häpeä
Olen Facebookissa useammassa ryhmässä mukana, jotka käsittelevät lihavuusleikkausta. Tuossa suljetussa ryhmässä moni uskaltaa puhua leikkauksesta, mutta todella harva uskaltaa puhua siitä julkisesti. Olen lukenut ja kuullut, että todella moni ei ole kertonut kuin muutamalla ihmisille, että on menossa lihavuusleikkaukseen. Suurin syy tähän on varmasti häpeä ja epäonnistumisen leima, jonka ihminen saa kertoessaan olleensa lihavuusleikkauksessa. Pelkoa siitä, että aletaan arvostelemaan omiia valintoja, aletaan haukkua epäonnistuneeksi, kerrotaan miten olisi pitänyt laihduttaa yms. Ja tämän tabun / stigman haluan poistaa asian ympäriltä ja sen vuoksi puhun lihavuusleikkauksesta P A L J O N.
puhun lihavuusleikkauksesta jatkossakin
Olen itsekin saanut ilkeitä viestejä siitä, miten olen käynyt leikkauksessa. Olen joutunut perustelemaan päätöstäni moneen kertaan, etenkin kun kävin Virossa leikkauksessa. Olen kuullut, miten en voi olla ravintovalmentaja, kun olen käynyt leikkauksessa. Mutta kaikkien näiden ikävien viestien lisäksi olen saanut myös älyttömän paljon positiivista palautetta. Olen myös saanut lukuisia viestejä siitä, miten asiaa pitkään miettinyt henkilö on vihdoin uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen kohti lihavuusleikkausta ja on varannut ensimmäisen lääkärikäynnin. Tai miten joku on alkanut miettimään leikkausta tosissaan, kun olen jakanut omia kokemuksia asiasta. Moni viesti on myös sisältänyt kannustusta ja tsemppausta. Erityisen kiitollinen olen viesteistä, jossa on kiitetty siitä, miten avoimesti asiasta puhun ja kerron asiasta rehellisesti. Tämän takia haluan puhua nyt ja jatkossakin lihavuusleikkauksesta. Tuo leikkaus on muuttanut maailmani viimeisen kuuden kuukauden aikana täydellisesti. Tavalla, jota en olisi uskonut.
Haluatko tietää jotain leikkauksesta? Kysy ihmeessä, vastaan mielelläni.
-Henriikka
lue myös
Lihavuusleikkaus tehdään Tallinnassa
3 + 1 syytä mennä Viroon lihavuusleikkaukseen
Lihavuusleikkaus Q & A – osa 2